Uutiskirjeen etusivulle

Mallinnuksen rooli hankkeiden vesistövaikutusten arvioinnissa vaatii selkeyttämistä

Ympäristölupaharkinnassa mallinnuksen avulla voidaan arvioida hankkeen mahdollisia vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin, mutta hyvän mallinnuksen määrittelyä kaivataan.

Mallinnuksen merkitys on kasvanut osana vesiin liittyviä ympäristölupia. Vesistövaikutusten mallinnus osana ympäristölupaharkintaa on noussut esiin EU-tuomioistuimen Weser-päätöksen (C-461/13) ja Korkeimman hallinto-oikeuden Finnpulp-ratkaisun (KHO:2019:166) myötä.

Nämä ennakkotapaukset ovat vahvistaneet sen, että vesipuitedirektiivin hyvän tilan tavoitteet ovat sitovia lupaharkinnassa ja ympäristövaikutusten arvioinnin merkitys on kasvanut. Nyt huomiota kiinnitetään yhä enemmän ympäristövaikutusten mallintamiseen ja mallinnustulosten luotettavuuteen.

Epävarmuutta siedettävä mallinnuksessa

Mallinnus pienentää päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta, koska se tuottaa konkreettista tietoa ympäristövaikutuksista. Luvan saadakseen toiminnanharjoittajan on pystyttävä osoittamaan riittävällä varmuudella, ettei ympäristötavoitteiden saavuttaminen vaarannu koko hankkeen toiminta-aikana.

Vesistövaikutusten mallintaminen on kuitenkin hyvin monimutkaista ja mallinnustuloksiin liittyy aina epävarmuutta. Haastetta tuo myös ilmastonmuutos, jonka vaikutukset täytyy huomioida lupaharkinnassa. Myös mahdolliset muutokset maankäytössä täytyy huomioida mallinnustuloksia arvioidessa. Mallinnus on yksinkertaistus todellisuudesta, siinä on tehtävä oletuksia ja riittävien tausta-aineistojen saantikin on epävarmaa.

Mallien käytön mahdollisuudet ja rajoitukset tulisikin huomioida aikaisempaa realistisemmin.

Keskustelua riittävästä mallinnuksesta on käyty myös eri oikeusasteissa, missä mallinnustuloksiin liittyvät epävarmuudet ovat nousseet kynnyskysymyksiksi ja niitä arvioidaan varovaisuusperiaatteen valossa. On tärkeää keskustella avoimesti mallinnukseen liittyvistä epävarmuuksista ja niiden vaikutuksista tuloksiin.

Hyvän mallinnuksen kriteerit tarpeen

Vesimallit-hankkeessa aloitettiin mallinnuksen laatua tukeva työ määrittelemällä yleiset hyvän mallinnuksen kriteerit. Hankkeessa todettiin, että ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä mallinnusraporteissa oli hyvin paljon vaihtelua. Myös mallinnuksen kannalta olennaisten seikkojen esittelyssä saattoi olla puutteita.

Hyvän mallinnuksen kriteerien avulla pyritään yhtenäistämään mallinnuksen raportointia sekä auttamaan mallinnusta arvioivia tahoja tunnistamaan mallinnusraporteista olennaiset seikat. Kriteereissä kiinnitetään huomiota mallin valintaan, tausta-aineistoihin, kalibrointi- ja validointiprosesseihin sekä epävarmuuksien arviointiin.

Mallien ja lähtöaineistojen saatavuus sekä mallinnuksen työläys rajoittavat niiden käyttöä. Esimerkiksi vaikutusarvioinneissa olennaisten ekologista tilaa kuvaavien biologisten muuttujien mallinnus on hyvin vähäistä.

Työ mallinnusten eteen jatkuu Malliopas-hankkeessa sekä vesien- ja merenhoidon mallitiekartan parissa.

 

Kirjoittajat:

Tutkija Riikka Puntila-Dodd, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Erikoistutkija Niina Kotamäki, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tutkija Janne Juntunen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Linkkejä:

Uusien hankkeiden vaikutusten arviointi suhteessa vesien- ja merenhoidon tilatavoitteisiin – työkalujen nykytila ja kehittämistarpeet (VESIMALLIT) (syke.fi)

Valmisteilla opas numeeristen mallien hyödyntämisestä teollisuuslaitosten ympäristövaikutusten arvioinnissa (Malliopas-hanke)