Julkaistu: 15.7.2025

Uratarinoita vesialalta – osa 7

Vesiala tarjoaa monipuolisia ja merkityksellisiä työmahdollisuuksia esimerkiksi vesihuollon, hulevesien hallinnan, vesiensuojelun ja vesistökunnostuksen parissa. Tässä blogisarjassa pääset tutustumaan alan ammattilaisten tarinoihin ympäri Suomen ja kuulemaan, mikä sai heidät innostumaan vesialasta ja mitä he työssään arvostavat.

Kuka olet?

Nimeni on Riina Rahkila, toimin ympäristöasiantuntijana ProAgria Pohjois-Suomen/Oulun Maa- ja kotitalousnaisten palveluksessa. Koulutukseltani olen ympäristösuunnittelija (AMK) ja agrologi (YAMK). 

Mikä veti sinut vesihuoltoalalle?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut luontoon ja ympäristöön liittyvistä asioista ja lukion jälkeen hain pariin otteeseen opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Sisäänpääsy yliopistoon kuitenkin jäi 0,5 pisteen päähän ja opiskelupaikka avautui Oulun ammattikorkeakoulun uuteen Luonnonvara-alan koulutusohjelmaan. Tuolloin elettiin siis vuotta 1996 ja pääsin ensimmäisten joukossa kouluttautumaan aivan upouuteen koulutusohjelmaan, tienraivaajaksikin meitä taidettiin kutsua.

Opinnoissani suuntauduin maatalouden ympäristönsuojeluun ja sen myötä erityisesti vesiensuojeluun liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa. Suuri merkitys tässä oli erinomaisella alan opettajalla Kaija Karhusella, mielellään lähetän hänelle vielä kiitokset tässäkin vaiheessa. AMK-lopputyöni tein Kaijan ohjauksessa maatilojen ympäristökatselmuksista ja ravinnetaselaskelmista ja työn myötä pääsin perehtymään vielä syvemmälle maatilojen ympäristönhoidon ja vesienhoidon käytännön maailmaan.

Urapolkusi?

AMK-lopputyöni liittyi projektiin, jossa oli yhteistyökumppanina Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nykyinen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus). Kävimme myös opiskeluaikana vierailulla ympäristökeskuksessa ja kuulimme muun muassa tuolloin uutena asiana käynnistyvästä vesienhoidon suunnittelusta. Organisaatio jäi takaraivoon ja valmistumiskeväänäni, vuosi oli 2000, lähetin avoimen hakemuksen ympäristökeskukseen. Suureksi yllätyksekseni viestiini vastattiin hyvin nopeasti, jo seuraavana päivänä. Sain puhelun ja pyynnön tulla käymään ja keskustelemaan mahdollisesta määräaikaisesta työpaikasta laajassa valuma-aluekunnostuksiin liittyvässä hankkeessa nimeltä Siuruanjoki kuntoon -yhteishanke. Yksi syy nopeaan yhteydenottoon oli osaamiseni ravinnetaseisiin liittyen eli lopputyöni kantoi hedelmää!

Haastattelu meni hyvin ja niinpä aloitin kesäkuussa 2000 työt maatalouden vesiensuojeluasioiden suunnittelun parissa juurikin tuossa mittavassa Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueella toimineessa hankkeessa. Hanketta toteutettiin huippuhienolla porukalla kuuden vuoden ajan ja muistot niiltä ajoilta ovat vähintäänkin kultaisia! Tuo ensimmäinen hanke loi vahvan pohjan omalle työfilosofialleni eli sille, että vesienhoitoa tulee tehdä laajassa ja tiiviissä yhteistyössä ja että valuma-alueilta tulevalla kuormituksella ja valuma-alueen kunnostuksella on kaikkein suurin merkitys vesienhoidossa. Nuo opit ovat pitkälti lähtöisin Siuruanjoki kuntoon -hankkeen projektipäällikkönä toimineelta Timo Yrjänältä, myös häntä haluan kiittää korvaamattoman arvokkaasta vesienhoidon ja -kunnostusten maailmaan perehdyttämisestä.

Työurani Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa ja sittemmin ELY-keskuksessa jatkui pääosin erilaisten vesienhoidon hankkeiden suunnittelun ja koordinoinnin parissa vuoteen 2013 saakka. Hankkeiden välissä tein jossain määrin myös viranomaistehtäviä ja tutustuin myös EU-hankkeiden rahoittajaviranomaisen tehtäviin eri näkökulmista. ELY-keskusten perustamisen myötä valtion toteuttama hanketoiminta ajettiin pitkälti alas ja niin päättyi myös minun työurani valtion palveluksessa keväällä 2013. Sen jälkeen työllistyin Oulun ammattikorkeakouluun Luonnonvara-alan yksikköön täydennyskoulutussuunnittelijaksi muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin pääsin varasijalta ProAgria Oulun palvelukseen VYYHTI-hankkeen projektipäälliköksi.

Reilu kymmenen vuotta on nyt työuraa ProAgriassa takana ja organisaation nimi on muuttunut ProAgria Pohjois-Suomeksi, kattaen myös Lapin alueen. Työtehtäväni ovat edelleen jatkuneet laajojen, koko maakunnan alueella toimivien vesienhoidon hankkeiden parissa, projektipäällikön roolissa. Hanketyön puitteissa olen perustanut yhden Suomen ensimmäisistä maakunnallisista vesienhoidon verkostoista, VYYHTI-verkoston, jonka koordinointi on ollut vastuullani lähes kymmenen vuoden ajan. Olenkin nykyisin vesienhoidon verkostotoiminnan vankkumaton kannattaja ja uskon, että ilmastonmuutoksen vesienhoidolle tuomat haasteet saadaan pitkälti ratkaistua hyvin johdetun verkostotoiminnan avulla.

Hanketyö on mahdollistanut osallistumiseni myös valtakunnan tason kehittämistoimintaan, muun muassa valtakunnallisen vesistökunnostusverkoston suunnitteluryhmän jäsenyyden sekä ympäristöministeriön rahoittamassa kärkihankkeessa tiiviin yhteistyön muun muassa Varsinais-Suomen, Länsi-Uudenmaan ja Savo-Karjalan vesienhoidon toimijoiden kanssa. Tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä kahdessa ProAgria Pohjois-Suomen hallinnoimassa hankkeessa: Vedet haltuun valuma-alueilla -hankkeessa ja Veden äärellä -hankkeessa. Lisäksi vastuullani on osatoteutus Kosteikko-osaaminen kasvuun -hankkeesta. Työpöydälläni on vaihtelevasti myös toimeksiantoja vesienhoidon ja vesienhoidon verkostotoiminnan asiantuntijana muiden organisaatioiden hankkeissa.

Merkittäviä virstanpylväitä työurani varrella ovat olleet VYYHTI-verkoston rakentaminen ja laajan asiantuntijajoukon sitoutuminen verkoston toimintaan, vesienhoidon toimijoiden työkalun eli Vesistökunnostajan karttapalvelun luominen ja se, että karttapalvelua edelleen kehitetään sekä Ympäristökioskin kehitystyö, joka on myös saanut uutena digitaalisena viljelijöiden työkaluna mukavasti tuulta siipiensä alle ja tulee piakkoin valtakunnalliseen käyttöön.

Mikä on parasta työssäsi?

Olen usein sanonut, että olen ikuinen kehittäjä, pieni hullun kiilto silmissä jatkuvasti. Parasta työssäni onkin ehdottomasti se, että pääsen kehittämään uutta yhdessä erilaisten ihmisten ja toimijoiden kanssa sekä se, että kehitystyö liittyy ympäristöön ja vesiin, jotka ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Hanketyössä tavoitteenani on saada aikaan jotain aidosti kohderyhmää hyödyttävää, joka jää käyttöön ja elämään myös hankkeen jälkeen ja tässä olen hyvien yhteistyökumppaneiden ansiosta usein myös onnistunut. Ja onnistuminen on tietenkin mukavaa, siitä saa myös pontta jatkaa eteenpäin ja ideoida taas uusia asioita.

Työni sekä työpaikkani istuvat myös erittäin hyvin muuhun arvopohjaani, sillä koen, että työlläni pystyn lisäämään maaseudun elinvoimaisuutta, nostamaan esiin pienten tekojen ja yhteistyön merkitystä ja vaikuttavuutta sekä vaikuttamaan ihmisten ja luonnon hyvinvointiin.

Uratarinat on koostettu osana Verkostot Vesille -hanketta. Lue lisää hankkeen verkkosivuilta.