Julkaistu: 18.11.2025

Uratarinoita vesialalta – osa 16

Vesiala tarjoaa monipuolisia ja merkityksellisiä työmahdollisuuksia esimerkiksi vesihuollon, hulevesien hallinnan, vesiensuojelun ja vesistökunnostuksen parissa. Tässä blogisarjassa pääset tutustumaan alan ammattilaisten tarinoihin ympäri Suomen ja kuulemaan, mikä sai heidät innostumaan vesialasta ja mitä he työssään arvostavat.

Kuka olet?

Marjukka Porvari.

Mikä veti sinut vesialalle?

Päädyin vesialalle ensimmäisen työnantajani, Suomen ympäristökeskuksen kautta, jossa tarvittiin kaltaistani sekä ympäristö- että taloustieteen taustakoulutuksen omaavaa ihmistä.

Urapolkusi?

Aloitin työni SYKEssä, jossa tein erilaisia kansainvälisiä työtehtäviä, ympäristötalouteen ja ympäristöpolitiikkaan liittyviä töitä sekä ympäristö- ja taloudellisten vaikutusten arviointeja. Tämän kaiken ohessa tosiaan useita vesiin ja vesiensuojeluun liittyviä hankkeita. Yksi niistä osoittautui erityisen merkitykselliseksi, koska siinä arvioitiin kustannustehokkaimpia Suomenlahden suojelukeinoja.

Aloitin vesiensuojeluun liittyvän väitöskirjan tekemisen SYKEssä, ja ehdin jo tehdä siihen liittyen tohtoriopintojakin. Sitten John Nurmisen Säätiölle haettiin ihmistä käynnistämään ja johtamaan työtä, jossa toteutettaisiin tehokkain Suomenlahden suojelutoimenpide, Pietarin jätevesien fosforinpoisto. Päädyin säätiön meriympäristöhankkeiden johtajaksi toteuttamaan kustannustehokasta jätevesien fosforinpoistoa paitsi Pietarissa, myös lukuisilla muilla Itämereen alueen puhdistamoilla Venäjällä, Valko-Venäjällä, Puolassa ja Baltiassa. Matkan varrella päädyimme myös toteuttamaan toimia Itämeren suurimman päästölähteen, Laukaanjoen lannoitetehtaan fosforipäästöjen leikkaamiseksi ja toteutetun puhdistusjärjestelmän auditoimiseksi.

Kun suuret päästölähteet oli saatu kuriin, siirryimme pienempiin kotimaisiin lähteisiin. Toimme Suomeen peltojen kipsikäsittelyn ensimmäisissä suuren mittaluokan pilottihankkeissa. Lisäksi käynnistimme toimia merialueen särkikalan ja ruokobiomassan hyödyntämiseksi. Samalla aloitimme toimet lannoiteteollisuuden kuljetusten ja lastausten aiheuttamien fosforipäästöjen leikkaamiseksi sekä kemikaalitankkereiden lastinpesuvesien päästöjen estämiseksi.

Oltuani 17 vuotta säätiön meriympäristöjohtajana siirryin töihin Suomen ympäristöministeriön kv-yksikköön, jossa tein muun muassa Ukrainaan, Barentsin alueeseen ja Pohjoismaiden ministerineuvostoon liittyviä töitä. Sen jälkeen siirryin EU-komission Ukraine Service -yksikköön ympäristöasiantuntijaksi. Sieltä siirryin 2024 lopussa RELEX Säätiön johtavaksi ympäristöasiantuntijaksi.

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on luovuus: se, kun saa käyttää kaiken ammatillisen osaamisensa ja kielitaitonsa saadakseen aikaan konkreettisia, innovatiivisia ratkaisuja ympäristöongelmiin. Olen parhaimmillani uusien asioiden käynnistämisessä ja uudenlaisten katsantokantojen löytämisessä. Rakastan tehdä töitä monikulttuurisissa yhteisöissä ja kansainvälisessä kontekstissa.

Uratarinat-blogisarja päättyy. Uratarinat on koostettu osana Verkostot Vesille -hanketta. Lue lisää hankkeen verkkosivuilta.