teemana:
Vesihuolto ja ilmastonmuutos

Vesihuolto vastaa ilmastonmuutoksen haasteisiin

Suomen puhtaat ja runsaat vesivarat antavat hyvät edellytykset vesihuollolle. Laadukas vesihuolto takaa meille turvallisen ja raikkaan hanaveden. Vesihuolto pitää myös huolen siitä, että yhdyskuntien jätevedet käsitellään hyvin ja lähivesistöt säilyvät puhtaina.

Ilmastonmuutos tuo vesihuollolle monia huolenaiheita. Lämpötiloissa ja sateisuudessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat vesihuollon käyttämien pinta- ja pohjavesien määrään ja laatuun. Rankkasateet ja tulvat kuormittavat vesihuollon järjestelmiä. Maaperän vettyminen ja kuivuminen altistavat putkivaurioille, ja myrskyjen tuomat sähkökatkot voivat pysäyttää pumppaamoja. Vesihuollon pitää varautua ja sopeutua näihin ja moniin muihin muutoksiin.

Yhdyskuntien vesihuollon pitää myös kantaa oma vastuunsa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Suurin osa vesihuollon kasvihuonekaasupäästöistä syntyy jäteveden puhdistuksesta ja puhdistamolietteen käsittelystä. Päästöjä on mahdollista vähentää, mutta uusia ja vaikuttavia keinoja tarvitaan. Vesihuollon vähähiilisyyden edistäminen edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä.

 

Yleistä ilmastonmuutoksesta ja vesihuollosta

Ilmastonmuutos Suomessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa vesihuoltoon

Vesihuolto vaikuttaa ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vesihuollossa

Vesihuoltolaitosten on tärkeä sopeutua ilmastonmuutokseen, jotta laadukas vesihuolto saadaan turvattua myös yhä yleisemmin esiintyvien äärisäiden aikana. Mitä hitaammin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä edetään, sitä suuremmaksi kasvaa sopeutumisen tarve.

Vesihuolto voi sopeutua ilmastonmuutokseen varautumalla etukäteen kuivuuden, rankkasateiden, tulvien, lämpötilamuutosten ja myrskyjen aiheuttamiin seurauksiin. Sopeutumistoimia voivat olla esimerkiksi vedenlaadun seurannan tehostaminen, varavedenhankinnan järjestäminen tai sekaviemäreiden muuttaminen erillisviemäreiksi.

Vesihuollon sopeutumisesta ilmastonmuutokseen on laadittu vesihuoltolaitoksille suunnattu kattava tietopaketti, johon on koottu alan tuoreinta tutkimustietoa:

Ilves2-raportti

Vesihuoltolaitosten käyttöön on lisäksi kehitetty työkalu, jonka avulla laitokset voivat tunnistaa sopeutumistarpeitaan vesihuollon eri osa-alueilla.

VILSO – Vesihuollon ilmastonmuutokseen sopeutumisen työkalu

VILSO-työkalun ohjeet

Vesihuoltolaitoksen vähähiilisyysaskeleet

Vesihuoltolaitos voi vähentää tuottamiaan kasvihuonekaasupäästöjä eli edistää vähähiilisyyttä monin eri tavoin. Alla on esitetty neljä perusaskelta, jotka auttavat laitosta kulkemaan kohti vähähiilistä vesihuoltoa. Askeleet on kuvattu tarkemmin vesihuollon vähähiilisyystiekartan mallipohjassa, jonka avulla vesihuoltolaitos voi toteuttaa oman vähähiilisyystiekartan.

Klikkaamalla välilehteä näet alempana kunkin askeleen kuvauksen.

  1. Vähähiilisyys-
    tavoitteet

    Vähähiilisyystavoitteet

    Ensimmäinen askel on asettaa tavoite vesihuoltolaitoksen vähähiilisyystyölle. Käytännössä tavoite muotoutuu ja tarkentuu päästöjen (askel 2) ja päästövähennystoimenpiteiden (askel 3) arvioinnin yhteydessä. Olennaista on, että se on selkeästi ilmaistu ja tavoitteen toteutumista seurataan (askel 4).

  2. Kasvihuone-
    kaasupäästöt

    Vesihuoltolaitoksen kasvihuonekaasupäästöt

    Vesihuoltolaitoksen kasvihuonekaasupäästöistä tehdään mahdollisimman tarkka arvio, jolloin nähdään mihin päästöjen vähentämisessä kannattaa keskittyä ja pystytään seuraamaan edistymistä. Suuntaa antavan arvion kasvihuonekaasupäästöistä voi tehdä vesihuki-laskentatyökalulla. Tarkemman arvion tekeminen voidaan tarvittaessa hankkia ostopalveluna. Vesihuoltolaitoksen hiilijalanjäljen laskennan suositukset on esitetty Vesihuoltolaitoksen ilmastotyökalut -oppaassa.

    Vesihuki-laskentatyökalu

    Vesihuoltolaitoksen ilmastotyökalut (pdf)

    Typpioksiduulipäästöjen laskuri

  3. Päästövähennys-
    toimenpiteet

    Päästövähennystoimenpiteiden arviointi

    Kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnin jälkeen vesihuoltolaitos voi suunnitella keskeiset ja vaikuttavat päästövähennystoimenpiteet. Tavoitteena on huomioida vähähiilisyys laitoksen kaikilla osa-alueilla. Arviointia kannattaa tehdä yhdessä laitoksen henkilökunnan kanssa ja sisällyttää siihen ainakin toimenpiteiden vaikuttavuus, kustannukset sekä riskitekijät.

    Päästövähennystoimenpiteitä ja esimerkkejä niiden toteutuksesta on koottu alla olevaan vesihuollon vähähiilisyystiekarttaan. Toimenpiteiden soveltuvuus ja vaikuttavuus tulee arvioida tapauskohtaisesti ja huomioida oma toimintaympäristö ja lähtötilanne.

  4. Toteutus
    ja seuranta

    Toimenpiteiden toteutus ja seuranta

    Toteutettavista päästövähennystoimenpiteistä laaditaan listaus ja suunnitellaan toteutuksen aikataulu, seuranta ja vastuut. Vähähiilisyyden edistämisen tulisi olla kiinteä osa vesihuoltolaitoksen muuta toimintaa. Toimenpiteet kannattaa ottaa osaksi vesihuoltolaitoksen investointiohjelmaa ja vuosibudjetointia.

    Toimenpiteiden toteutumista tulee seurata säännöllisesti, esimerkiksi päivittämällä päästöjen arviointia sekä vähähiilisyystiekarttaa. Seuranta kannattaa huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa. Olennaista on myös vähähiilisyydestä viestiminen, esimerkiksi osana vuosiraportointia, sekä henkilöstön koulutus ja sitouttaminen.

Vähähiilinen vesihuolto 2035 – valtakunnallinen tiekartta

Suomi on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraalisuuden vuoteen 2035 mennessä. Vähähiilinen vesihuolto tukee tavoitteen saavuttamista. Vähähiilisen vesihuollon toteuttamiseksi on laadittu valtakunnallinen vesihuollon vähähiilisyystiekartta, jossa on asetettu tavoitteeksi vähentää toimialan kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Tiekartta asettaa askelmerkit, joiden avulla tavoitteeseen päästään. Se ohjaa vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä Suomessa sekä antaa tukea ja raamit sille työlle, jota vesihuoltolaitokset tekevät edistääkseen vähähiilisyyttä.

Lisätietoja:

Tiekartta-julkaisu

Infograafi: Daddy Finland