Uutiskirjeen etusivulle

Vesistöjen tummumisen hillintä edellyttää muutosta metsätalouden toimintatavoissa

Vesistöjen tummuminen vaikuttaa vesistöjen ekologiaan ja toisaalta myös vesistöjen tarjoamiin ekosysteemipalveluihin. Perinteinen metsätalous turvemailla lisää vesistöjä tummentavan orgaanisen hiilen kuormitusta, eivätkä mitkään vesiensuojelumenetelmät estä liukoisen orgaanisen hiilen kulkeutumista vesistöihin. Tarvitaan nykyistä monipuolisempia metsänkäsittelymenetelmiä, jotta turpeen maatumista voidaan hillitä ja kuormituksen syntyä ehkäistä.

Turvemaavaltaisilla alueilla on luonnostaan tummia, humuspitoisia vesistöjä. Viimeisten vuosikymmenien aikana purojen, jokien, järvien ja rannikkoalueen on kuitenkin havaittu tummuvan entisestään. Tummumiskehityksen taustalla on ilmastonmuutoksen myötä kohonnut lämpötila sekä runsaammat sademäärät ja valunta. Lisäksi tummumiseen vaikuttaa happaman laskeuman väheneminen. Myös turvemaiden maankäytöllä on merkittävä vaikutus.

Osana SysteemiHiili-hanketta tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin turvemaiden metsätalouden vaikutusta vesistöjä tummentavan hiilikuormituksen lisääntymiseen. Soiden ojitus ja tiheät ojaverkostot ovat edesauttaneet raudan ja orgaanisen hiilen huuhtoutumista ja kulkeutumista vesistöihin. Myös avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät humuksen huuhtoutumista. Samaan aikaan mitkään tällä hetkellä käytössä olevat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät eivät pysty pidättämään liukoista orgaanista hiiltä.

Tummumista torjuttava metsätalouden toimintatapoja kehittämällä

Kirjallisuuskatsauksen perusteella jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen voisi vähentää humuskuormitusta, kun vedenpinnan vaihtelusta johtuva turpeen maatuminen vähenisi ja kunnostusojituksen tarve pienenisi. Lisäksi tulisi vähentää valuma-alueiden ja vesistöjen välisiä veden virtausreittejä patoamalla ojia sekä ennallistamalla soita ja purouomia.

Kuormituksen synnyn ennaltaehkäisy on tehokkainta vesiensuojelua, sillä liikkeelle lähtenyttä hiilikuormitusta on lähes mahdotonta saada kiinni yksittäisillä vesiensuojelurakenteilla. Tummumisen torjuntaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan kansallisella tasolla niin metsäpolitiikan kuin ohjauskeinojen ja kannustimien avulla.

Tummumisella on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesistöjen ekologiaan, minkä vuoksi sitä on pyrittävä torjumaan. Tummuminen muuttaa veden valaistus-, lämpötila- ja happiolosuhteita, joissa tapahtuvat muutokset heijastuvat vesistöjen eliöyhteisöihin. Lisäksi tummuminen lisää vesistöjen hiilidioksidipäästöjä, vaikuttaa raakaveden ottoon ja käsittelyyn sekä vesistöjen virkistyskäyttöön.

Kirjoittaja:

Erikoistutkija Laura Härkönen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 009, etunimi.sukunimi@syke.fi

Linkkejä:

Tammikuussa 2023 julkaistu vertaisarvioitu kirjallisuuskatsaus on avoimesti saatavilla Forest Ecology and Management-sarjassa

Vesitalous-lehden Hiili vesistöissä -teemanumero (Vesitalous.fi, maksumuuri)

Ilmastotoimenpiteiden kokonaisvaltainen arviointi valuma-alueilla – Systeemianalyysillä kohti hiilineutraalia maankäyttöä (SysteemiHiili)

Artikkelikuva:

Tummuminen köyhdyttää vesistöjen eliöyhteisöjä ja lajistoa. Kuva: Laura Härkönen.