Uutiskirjeen etusivulle

Tavoitteita ja toimintatapoja – kohti kestävää vesivoiman hallintaa

Vesivoimatuotannon hallinta ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla oli juuri päättyneessä Suomen akatemian rahoittamassa SusHydro-hankkeessa monitieteisesti pohdittavana kysymyksenä. Hallinnalla viitataan oikeudellis-hallinnollisen, taloudellisen sekä informaatio-ohjauksen keinoihin. Näiden keinojen käyttöön vaikuttavat sekä vesivoimaan perustuvan sähköntuotannon että virtavesiekologian tavoitteet.

Suomessa suurin osa joista on valjastettu vesivoiman tuotantoon, mikä on muuttanut virtavesien ekosysteemejä voimakkaasti. Vesivoiman rakentaminen on hävittänyt tärkeitä elinympäristöjä, kuten koskien ja suvantojen vaihtelua ja vaelluskalojen vaellusreittejä. Nykyisin vesivoiman tarve on vähentynyt sähkön kokonaismäärässä, mutta säätövoiman tarve on kasvanut.

Vesivoiman ympäristöhaittoja pyritään vähentämään vesilain mukaisten lupamääräysten avulla, erityisesti kalatalousmääräyksillä, jotka velvoittavat toimenpiteisiin kalastuksen ja kalakantojen suojelemiseksi. Kalateiden rakentaminen on yleinen ratkaisu, mutta se ei riitä korjaamaan kaikkia ekosysteemin haasteita. Kalatiet eivät takaa virtavesiekosysteemin luonnollista toimintaa.

Vesivoiman sääntelyn historiasta kohti nykypäivää

Vesivoiman sääntely on kehittynyt useassa vaiheessa. Vanha vesioikeuslaki (1902) tasapainotti vesivoiman ja kalatalouden intressejä. Toisessa vaiheessa vesivoima sai etusijan, ja kalataloushaitat pyrittiin kompensoimaan istutuksilla. Kolmannessa vaiheessa rajoitettiin vesivoimahankkeita ja korostettiin koskiensuojelua. Nykyisin neljäs vaihe keskittyy vaelluskalakantojen elvyttämiseen ja vesien tilan parantamiseen.

Vesivoiman oikeudellisessa sääntelyssä korostuvat ympäristöperusoikeudet ja omaisuudensuoja. Vesilupien muuttaminen on kuitenkin hankalaa, ja lupien pysyvyyssuoja tekee muutoksista vaikeita.

Systeeminen näkökulma vesivoiman kestävyyteen

Vesivoiman kestävyyden tarkastelu vaatii systeemistä näkökulmaa. Erilaiset sääntelyratkaisut ovat vaikutuksiltaan pitkäaikaisia ja liittyvät huoltovarmuuteen, sähkömarkkinoiden toimintaan ja vihreään siirtymään. Vesivoiman sosiaalinen toimilupa on kuitenkin nyt koetuksella, kun ymmärrys luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvista haitoista lisääntyy.

Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu on keskittynyt tarkastelemaan vesivoimasektoria kokonaisuutena, jota kotimaisuus, vesivoiman uusiutuvuus, puhtaus ja säätövoiman nykyiset sekä ennakoidut tarpeet dominoivat. Vesivoima koostuu kuitenkin eri skaaloilla toimivista jokikokonaisuuksista ja yksittäisistä laitoksista. Suomen kuuden suurimman rakennetun vesistön voimalat ovat teholtaan yli 95 prosenttia kaikesta markkinoille osallistuvasta vesivoimasta ja vastaavat pitkälti säätövoimatuotannosta. Kun tarkastellaan Suomen vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämistä systeemisestä näkökulmasta, tarkastelussa korostuvat toimintojen alueelliset, ajalliset ja laitoskoon skaalat.

Keskusteluissa tulisi jatkossa päästä käsittelemään suuria kokonaisuuksia

Alueellisesti yksittäisen voimalaitoksen ohella on kiinnitettävä huomiota jokikokonaisuuden valuma-aluetason skaalaan ja eri lajeille sopiviin elinympäristöihin. Ajallisesti olennaista on jokien ennallistamisratkaisujen ajoittaminen suhteessa jokikokonaisuuden muihin ratkaisuihin ja toimenpiteisiin. Ympäristötoimenpiteiden toteuttamisessa on keskeistä myös huomioida vesivoimalaitosten investointisykli. Laitosten kokoluokka on puolestaan keskeisesti yhteydessä siihen, kuinka suuria kustannuksia ympäristötoimenpiteistä seuraa suhteessa laitoksen toimintaan, minkälaisia vaikutuksia toimenpiteistä seuraa energiajärjestelmään ja miten oikeudelliset edellytykset ympäristötoimenpiteiden toteuttamiseen määräytyvät. Nämä tekijät yhdistämällä voidaan löytää tapoja saada vesivoimasta kestävä tapa tuottaa sähköä jatkossa.

Kirjoittaja:

Saija Koljonen, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus (etunimi.sukunimi at syke.fi)

Linkkejä:

Hankesivut: Kohti ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää vesivoimatuotannon hallintaa (SusHydro)

Julkaisu: Iho ym. 2023, Rivers under pressure: Interdisciplinary feasibility analysis of sustainable hydropower

Artikkelikuva:

Hiitolanjoella vesivoimasta luopuminen ja patojen purku nousi kansainvälisestikin huomioiduksi ennallistamistoimenpiteeksi. Kuva Saija Koljonen.