Uutiskirjeen etusivulle

Suosimulaattori kertoo faktaa kunnostusojituksen kannattavuudesta

Jäälinjärven muutoin menestyksekkään kunnostuksen ratkaisematon kysymys on raudan runsas kulkeutuminen mustaliuskealueilta metsäojia pitkin vesistöön. Mallinnusten perusteella kunnostusojitukset tuottavat useimmiten vain vähän hyötyä metsän kasvuun, ja turhista ojituksista pidättäytyminen olisi askel kohti rautaongelman ratkaisua.

Rikkipitoisen maaperän, kuten mustaliuskealueen, kuivattaminen ojituksin johtaa hapettumisen seurauksena rikkihapon muodostumiseen. Metallit, erityisesti rauta, liukenevat ja kulkeutuvat metsäojien kautta vesistöön. Jäälinjärven valuma-alueella esiintyy mustaliusketta, ja rautaongelma onkin massiivinen.

Rautaa on poistettu kahdella lietteenpoistojärjestelmällä sekä erottamalla Jäälinjärven perukkaan 3,5 hehtaarin laskeutusallas. Tutkimusyhteistyötä yhdistys on tehnyt Oulun yliopiston kanssa. Raudan liikkeellelähdön juurisyyhyn näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan voi vaikuttaa, vaan tarvitaan toimia valuma-alueella.

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys teetti Jäälinjärven valuma-alueelle mallinnuksen Itä-Suomen yliopiston ja Luken kehittämällä Suosimulaattorimallilla (SUSI). Mallinnustyön kustannuksiin osallistuivat muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ja Suomen Metsäsäätiö.

Yhdistys käy mallinnustulosten avulla faktapohjaista keskustelua metsänomistajien kanssa siitä, missä kunnostusojitukset ovat taloudellisesti kannattavia ja missä taas niillä ei saavuteta merkittäviä hyötyjä. Tavoitteena on välttää kannattamattomat kunnostusojitukset ja niistä aiheutuva tarpeeton kuormitus vesistöihin.

Kunnostusojitus tuottaa vain vähän hyötyä

Kasvavan puuston määrä on kuivatuksen kannalta olennainen. Luken tutkimusten perusteella tiedetään, että haihdutus riittää kuivatukseen, jos puuston tilavuus ylittää 120 kuutiometriä hehtaarilla. Samoin tiedetään, että puuston kasvu ei lisäänny, jos pohjaveden syvyys saran keskellä on 0,35 metriä loppukesällä. Laskenta tuotti tuloksen, että Jäälinjärven valuma-alueen kuivatus on pääosin riittävä.

Jos lähtötilanteen ojasyvyys olisi esimerkiksi 0,3 metriä, syventäminen 0,9 metriin tuottaisi 20 vuoden aikajaksolla kuuden kuution lisäkasvun 88 kuviolla. Jos ojat olisivat ennen kunnostusta 0,5 metrin syvyisiä, tällainen lisäkasvu saavutettaisiin vain yhdeksällä kuviolla. Muilla kuvioilla lisäkasvu olisi tätä pienempi. Kannattavuus selviää vertaamalla lisäkasvun arvoa ojituksen kustannuksiin.

Malli hyödyntää laajasti lähtötietoja

Suosimulaattori-mallin käyttö Jäälinjärven alueella pohjautui metsäkeskuksen metsävaratietoon, josta oli saatavissa metsikkökuvioittain puulaji, ravinteisuusluokka, runkoluku, puuston tilavuus, pituus, pohjapinta-ala ja keskiläpimitta. Säätietoina käytettiin Ilmatieteenlaitoksen päiväkohtaista dataa 10 x 10 kilometrin ruuduilta ajalta 1.1.2000 – 31.12.2019. Laskenta-askel on yksi päivä. Malli tuottaa tiedon pohjaveden syvyydestä, vapautuvista ravinteista, puuston yhteyttämisestä sekä lopulta puuston tilavuuden kehityksestä.

Jäälinjärven valuma-alueen pinta-ala on 3800 hehtaaria. Siitä suometsiä on 1440 hehtaaria. Mallinnus kohdistui kaikkiin suometsien puustoisiin kuvioihin, joiden ojaväli voitiin tunnistaa kartta-aineistosta. Laskettuja kuvioita oli 916.

Mallinnusalueen ojien todellinen syvyys ei ollut tiedossa. Sen vuoksi laskenta tehtiin useilla eri ojasyvyyksillä välillä 0,3–1,1 metriä. Ojitussyvyyden optimia voidaan näin etsiä, kun vertaillaan eri ojasyvyyksien antamia tuloksia puuston tilavuuden kehityksestä.

 

Kirjoittajat:

Kunnostusaktiivi Birger Ylisaukko-oja, Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys, etunimi.sukunimi@pp.inet.fi

Erikoistutkija Hannu Hökkä, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi

Lisätietoja:

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys ry.

Artikkelikuva jutun ylälaidassa:

Rauta-humuslietettä pidätetään 3,5 hehtaarin laajuisella laskeutusaltaalla. Allas on erotettu seinämällä Jäälinjärven perukasta. Kolme neljäsosaa Jäälinjärven koko tulovesimäärästä tulee altaaseen Saarisenojasta (kuvan oikeassa ylälaidassa). Vesi poistuu vasemmalla näkyvän virtausaukon kautta. Kuva: Jaco Hubregtse.