Vieläkö teollisuus likaa vesistöjä?

Teollisuuden jätevesipäästöjä säädellään ja seurataan tarkasti. Eri teollisuudenalat ovat myös investoineet mittavasti vesiensuojeluun. Vieläkö tehtaat likaavat Suomen vesistöjä?

Vanhempi polvi muistaa ajat, jolloin monen sellutehtaan lähivedet olivat kehnossa kunnossa. Kuitulautat ajelehtivat vedenpinnalla, vesi haisi pahalle ja kalat kuolivat tai kaikkosivat muualle.

Metsäteollisuuden aiheuttama kuormitus huipentui 1970-luvulla. Sen jälkeen alalla ryhdyttiin panostamaan jätevesien käsittelyyn. Myös tuotantotekniikkaa alettiin kehittää vesistöjä säästäväksi. Tulokset näkyivät nopeasti: kiintoaineen ja happea kuluttavien aineiden päästöt vähenivät jyrkästi, hitaasti hajoavan orgaanisen aineen ja ravinteiden kuormitus hieman loivemmin.

Kaikista teollisuudenaloista metsäteollisuuden vesistökuormitus on silti edelleen ylivoimaisesti suurinta. Noin 90 prosenttia Suomen teollisuuden fosforikuormituksesta ja 70 prosenttia typpikuormituksesta on peräisin massa- ja paperiteollisuudesta.

Teollisuus ei enää ole koko maata ajatellen merkittävä vesistöjen likaaja. Yksittäiset tuotantolaitokset voivat kuitenkin kuormittaa huomattavasti lähivesiä. Rehevöittävien päästöjen lisäksi toiminnasta voi päästää vesistöön haitallisia orgaanisia aineita ja metalleja. Metallipäästöjä syntyy erityisesti kaivostoiminnasta ja metalliteollisuudesta. Kaivostoiminnan kasvu on lisännyt paikallisia haittoja.