Vesistöt ja mikromuovit

Mikromuovit eivät ole vain merten ongelma. Niitä on myös sisävesissä, Suomenkin järvissä. Vesistöissä mikromuovit voivat olla ympäristöriski.

Mikromuoviksi kutsutaan alle puolen senttimetrin kokoisia muovihiukkasia. Tällaisia pieniä muovihitusia kulkeutuu vesistöihin monista lähteistä.

Yksi merkittävä lähde ovat yhdyskuntien jätevedet. Sinne mikromuoveja joutuu esimerkiksi kosmetiikasta ja keinokuituvaatteiden pesusta. Kun jätevesi puhdistetaan, valtaosa mikromuoveista sitoutuu jätevesilietteeseen. Nämä mikromuovit eivät päädy vesistöön, mutta lietteen mukana niitä joutuu maaperään.

Toinen suuri mikromuovien lähde on liikenne. Autonrenkaat kuluvat koko ajan niin, että vilkkaasti liikennöidyllä kadulla voi syntyä useita tonneja rengaspölyä vuodessa. Pölyn sisältämät mikromuovit kulkeutuvat sadevesiviemäreihin ja sitä kautta vesistöön.

Samaa reittiä kulkevat katujen muoviroskat – muun muassa tupakantumpit, joissa on paljon muovia. Talvella muovia voi päätyä veteen myös kaduilta poistetun lumen mukana. Koska muovi on kestävää, se ei varsinaisesti hajoa, vaan jauhautuu yhä pienemmiksi hiukkasiksi.

Muita mahdollisia mikromuovin lähteitä ovat muun muassa muoviteollisuuden ja 3D-tulostuksen raaka-aineet.