Vesistön virkistysarvo voidaan mitata rahassa

Suomalaiset arvostavat lomailua vesillä ja vesien äärellä. Vesistöjen tarjoamille virkistyspalvelulle voidaan määrittää myös rahallinen arvo.

Vesistöt tuottavat monenlaisia hyötyjä ihmisille. Niistä saadaan juoma- ja kasteluvettä sekä kalaa syötäväksi. Ne tarjoavat kulkureittejä vesiliikenteelle ja monia mahdollisuuksia virkistäytymiseen. Näistä syistä asutus – ja myös lomailijat – ovat kaikkialla maailmassa hakeutuneet vesistöjen äärelle.

Vesistöjen tuottamat hyödyt on tärkeä tunnistaa ja määrittää. Näin ne voidaan ottaa huomioon vesistöjen käytön suunnittelussa ja päätöksenteossa. Jos hyödyt muutetaan rahalliseen muotoon, ne voidaan sisällyttää erilaisten vesistötoimien ja suunnitelmien kustannus- ja hyötylaskelmiin. Asiaa mutkistaa se, että suurin osa vesistöjen tuottamista hyödyistä on niin sanottuja julkishyödykkeitä, jotka ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Julkishyödykkeille, esimerkiksi veneily- tai uintimahdollisuudelle, ei ole markkinoita eikä niillä siis ole myöskään markkinahintaa. Julkishyödykkeiden arvo voidaan silti määrittää välillisesti.

Yksi tapa määrittää vesistön virkistysarvo on niin sanottu taloudellinen arvottaminen. Siinä ihmisille voidaan esimerkiksi kertoa, miten vesistöä on ajateltu muuttaa, ja kysyä heidän maksuhalukkuuttaan: paljonko he olisivat valmiita maksamaan, jotta toivottu muutos etenisi? Lisäksi heiltä kysytään, kuinka tärkeänä he pitävät vesistön nykyistä ja muutoksen jälkeistä tilaa. Vastausten perusteella voidaan määrittää ihmisille koituva rahamääräinen hyöty ehdotetusta muutoksesta.

Vesistön virkistysarvo voidaan välillisesti määrittää myös jo tapahtuneen käyttäytymisen kautta. Voidaan esimerkiksi verrata veden laadussa tapahtuneita muutoksia rantatonttien hintakehitykseen. Toinen mahdollisuus on arvioida, paljonko ihmiset ovat käyttäneet rahaa matkustaakseen vesille virkistäytymään.