Vesiliikenteen monet muodot

Sataman edustalla on vilkasta. Pienet veneet puikkelehtivat valtavien matkustaja- ja rahtilaivojen lomassa kuin hiiret norsulauman jaloissa. Vesillä liikutaan monessa tarkoituksessa ja monenlaisilla aluksilla.

Erilaisten alusten kirjo kertoo vesiliikenteen tärkeydestä. Meri ja sisävedet ovat vuosisatojen ajan tarjonneet kätevän tavan päästä paikasta toiseen tai siirtää tavaraa. Veneellä ja laivalla – tai talvisin jäällä – on ollut monin verroin helpompi liikkua kuin mäkisessä ja kivisessä maastossa.

Vaikka maaliikenteen merkitys on sittemmin kasvanut, vesitse tapahtuvat kuljetukset ovat edelleen ylivertaisia erityisesti pitkillä matkoilla. Itämerellä seilaa joka hetki keskimäärin pari tuhatta alusta – sellaisia laivoja ja veneitä, jotka käyttävät merenkulun paikannusjärjestelmää. Niiden lisäksi merellä liikkuu tuhansia pienempiä veneitä.

Suomen sisävesillä rahtia kuljetetaan enää lähinnä Saimaalla. Sisävesillä ja rannikolla valtaosa vesiliikenteestä on huviveneilyä. Myös kalastusaluksia on edelleen liikkeellä, joskin aiempaa vähemmän.

Vesiliikennettä palvelee väylä- ja satamaverkosto. Karttaan merkittyjä väyliä on yli 20 000 kilometriä. Niistä viidesosa palvelee kauppamerenkulkua. Maankohoamisen ja liettymisen vuoksi väyliä joudutaan paikoin pitämään yllä ruoppaamalla. Myös laivojen koon kasvu aiheuttaa ruoppaustarvetta.

Entisaikoina pidettiin yllä myös uittoväyliä. Niitä oli enimmillään yli 40 000 kilometriä. Monet joet ja jopa pienet purot perattiin tukinuittoa varten, sillä uitto oli lähes ainoa keino siirtää puu metsästä sahalle tai sellutehtaaseen. Perattuja jokiosuuksia on nyttemmin ryhdytty palauttamaan luonnontilaisemmiksi.

Lisää tietoa aiheesta:

Muualla verkossa: Syvyys- ja väylätietoja (Väylävirasto)