Julkaistu: 24.2.2022
Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus
Turvetuotanto vähenee, miten se vaikuttaa vesiin?
Suomi on ollut turpeen käytön kärkimaita maailmassa. Enimmillään noin seitsemän prosenttia maan energiantarpeesta tyydytettiin turpeella. Mitä turvetuotanto on merkinnyt vesistöille ja miten nyt käy, kun tuotanto hiipuu?
Kun suo otetaan turvetuotantoon, sen vesitalous mullistuu. Turpeennostoa varten suo kuivataan, eikä se enää pidätä ja varastoi vettä. Taivaalta tuleva vesi solahtaa vauhdikkaasti kuivatusojiin ja edelleen vesistöihin.
Veden nopeat liikkeet voivat nostattaa suon alapuolelle tulvia. Vesi myös huuhtoo mukaansa kiintoainetta, humusta ja ravinteita. Niitä tulee turvetuotantoalueelta paljon, koska siellä ei ole elävää kasvipeitettä, joka sitoisi maata ja käyttäisi ravinteita. Päästöjen seurauksena alueelta virtaavat purot liettyvät. Järvet voivat rehevöityä ja niiden vesi voi muuttua ruskeammaksi ja happamammaksi.
Turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on koko maan mitassa melko pientä, vain prosentin luokkaa kaikesta kuormituksesta. Paikalliset vaikutukset voivat silti olla suuria.
Loppuuko kuormitus, kun turpeennosto lopetetaan? Vastaus riippuu siitä, mitä alueelle tapahtuu. Monilla entisillä turvetuotantoalueilla ryhdytään kasvattamaan metsää. Se edellyttää, että ojat säilyvät ja alueen vedenpinta pysyy luontaista alempana. Vesistöhaitat voivat lieventyä, mutta eivät katoa kokonaan.
Osa alueista vesitetään. Sinne voidaan perustaa esimerkiksi lintujärvi tai muu allas. Silloin turvetta jää veden alle, ja siitä vapautuu alkuvuosina niin paljon ravinteita, että vesistökuormitus voi aluksi kasvaa. Kestää myös pitkään, ennen kuin vesi muuttuu voimakkaan happamasta lähelle neutraalia.
Alue voidaan myös soistaa uudelleen ja palauttaa suon luontainen kasvillisuus. Aina se ei onnistu helpolla. Voi viedä vuosikymmeniä ennen kuin tilanne vakiintuu ja kasvillisuus palautuu.
Kuva: © Pixabay