Talousveden radon

Pohjaveden radioaktiivisista aineista tärkein on radon. Radonia esiintyy erityisesti porakaivovedessä, mutta joskus myös rengaskaivoissa. Lainsäädännössä on asetettu raja-arvoja talousveden radonpitoisuuksille. Radonia voidaan poistaa vedestä eri tekniikoilla.

Pohjavedessä olevat luonnon radioaktiiviset aineet ovat peräisin maa- ja kallioperästä. Niitä siirtyy pohjaveteen, kun vesi on pitkään kosketuksissa radioaktiivisia aineita sisältävien mineraalien kanssa. Mineraaleissa esiintyvä uraani tuottaa radonia, joka on radioaktiivinen kaasu ja liukenee pohjaveteen. Radon on talousveden merkittävin säteilyaltistuksen aiheuttaja.

Radonin aktiivisuuspitoisuus kalliopohjavedessä on Suomessa keskimäärin 300 becquereliä litrassa (Bq/l), maaperän pohjavedessä 40 becquereliä litrassa. Pitoisuudet vaihtelevat kuitenkin paljon; kaivovesistä on paikoin mitattu keskiarvoihin verrattuna jopa yli satakertaisia pitoisuuksia.

Talousveden radonpitoisuuksista on säädetty kahdessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Suuria vesihuoltolaitoksia koskevassa asetuksessa (1352/2015) radonin enimmäisarvoksi on asetettu 1000 becquereliä litrassa ja tavoitearvoksi 300 becquereliä litrassa. Pieniä yksikköjä koskeva asetus (401/2001) määrittää radonin suosituspitoisuudeksi 300 becquereliä litrassa, yksityiskaivoissa 1000 becquereliä litrassa.

Radonin terveyshaitat

Kaikki kehoon joutuneet radioaktiiviset aineet lisäävät riskiä sairastua syöpään. Talousveden radon lisää varsinkin keuhkosyövän riskiä, koska veden sisältämälle radonille altistutaan enimmäkseen hengitysilman kautta. Radonia vapautuu hengitysilmaan esimerkiksi suihkun yhteydessä tai kun vettä kuumennetaan taikka käytetään pesukoneita. Kylmästä vedestä radonia vapautuu ilmaan vain vähän.

Myös veden juominen aiheuttaa radonaltistusta, mutta ei samassa määrin kuin hengitetty radon. Juomavedessä oleva radon voi hieman lisätä ruoansulatuselimistön syöpäriskiä. Muita terveyshaittoja talousveden radonilla ei ole osoitettu.

Syöpäriskin suuruutta kuvataan säteilyannoksella, jonka yksikkö on millisievert (mSv). Suomalainen saa kaikista säteilylähteistä vuosittain keskimäärin 5,9 millisievertin säteilyannoksen.

Jos talousvedessä on radonia 1000 becquereliä litrassa, sen päivittäinen juominen aiheuttaa 0,13 mSv:n suuruisen säteilyannoksen vuodessa. Samaisesta talousvedestä hengitysilmaan haituva radon tuottaa noin 2 millisievertin säteilyannoksen vuodessa. Tämän verran talousveden radon siis kasvattaa ihmisen saamaa säteilyannosta silloin, kun vedessä on laatuvaatimusten mukainen enimmäispitoisuus radonia ja kun veden käyttö on vakituista.

Vielä suurempia säteilyannoksia voi toki saada muista lähteistä, esimerkiksi radonista, jota tulee asunnon tai työpaikan ilmaan suoraan maaperästä. Jokainen lisä säteilykuormaan kasvattaa syöpäriskiä.

Missä radonia esiintyy?

Radonia esiintyy erityisesti Etelä-Suomen graniittialueiden kalliopohjavesissä. Enimmäisarvot ylittäviä radonpitoisuuksia voi kuitenkin esiintyä myös muualla maassa, ja joskus myös rengaskaivojen vedessä. Lisäksi pitoisuudet vaihtelevat paljon paikallisesti. Pientenkin kuntien alueelta on mitattu kaivoista tuhatkertaisia eroja radonpitoisuuksissa.

Erilaiset radonriskit – talousveden radon ja maaperästä suoraan huoneilmaan tuleva radon – eivät aina kulje käsi kädessä. Lounais-Suomessa porakaivoveden radonpitoisuus voi olla suuri, vaikka asuntoihin ei siellä yleensä tulee radonia maaperästä.

Kaivon sijainnista tai kaivotyypistä ei siis voi päätellä, onko veden käyttö turvallista vai ei. Veden radonpitoisuus selviää vain, kun kaivovedestä otetaan näyte ja lähetetään se tutkittavaksi.

Yksityisten kaivonomistajien ohella myös viranomaiset seuraavat kaivovesien radonpitoisuuksia. Kaikki mittaustulokset tallennetaan Säteilyturvakeskuksen (STUK) vesitietokantaan, johon on kertynyt tietoja tuhansien porakaivojen radonpitoisuuksista eri puolilta Suomea.

Radonia voidaan poistaa kaivovedestä

Mikäli kaivoveden radonpitoisuus ylittää yksityiskaivoille säädetyn pitoisuussuosituksen 1000 becquereliä litrassa, vettä ei pidä käyttää talousvetenä kuin enintään lyhytaikaisesti. Terveydensuojeluviranomainen voi kieltää tällaisen veden käytön, kun asunnossa harjoitetaan esimerkiksi perhepäivähoitoa tai asuntoa vuokrataan.

Jos oman kaivon vedessä on liikaa radonia, kannattaa ensisijaisesti selvittää, olisiko muualta saatavissa parempaa vettä. Radonia voidaan myös poistaa vedestä joko ilmastamalla tai aktiivihiilisuodatuksella. Jälkimmäistä ei suositella, jos veden radonpitoisuus on yli 5000 becquereliä litrassa.

Ilmastuksessa veden läpi puhalletaan ilmaa tai vesi pirskotetaan ilmavirtaan. Mitä suurempi on käytetty ilmamäärä suhteessa vesimäärään, sitä tehokkaammin radonia siirtyy vedestä ilmaan. Parhailla ilmastimilla voidaan päästä jopa yli 99 prosentin poistotehokkuuteen. Ilmastusta ei pidä toteuttaa kaivossa, koska radonia liukenee silloin ilmasta takaisin kaivoveteen.

Aktiivihiilisuodatuksessa vesi johdetaan aktiivihiilipatjan läpi ja radon pidättyy aktiivihiileen. Radonin poistotehokkuuteen vaikuttavat erityisesti hiilen laatu, mutta myös raakaveden radonpitoisuus ja laitekokoonpano. Aktiivihiilisuodatinta ei pidä asentaa asunnon sisätiloihin, koska siitä lähtee läpitunkevaa gammasäteilyä.

Vesihuoltolaitoksilla tehokkaat menetelmät

Myös pohjavettä käyttävät vesihuoltolaitokset voivat joutua painimaan radonongelman kanssa. Niilläkin ensisijainen vaihtoehto on etsiä muita raakaveden lähteitä, joiden radonpitoisuus on pienempi. Jos tämä ei ole mahdollista, laitokset voivat joko tehostaa radonin nykyisiä poistomenetelmiä tai ottaa käyttöön uusia menetelmiä.

Vesihuoltolaitoksissa radonin poisto perustuu poikkeuksetta ilmastamiseen; aktiivihiilisuodatus ei ole riittävän tehokasta eikä käytännöllistä suuressa mitassa. Suurilla yksiköillä on yleensä käytössä tehokas torni-ilmastin – karkealla materiaalilla täytetty sylinteri, johon vesi johdetaan ylhäältä ja ilmaa puhalletaan alhaalta ylöspäin. Ilmastus poistaa vedestä radonin lisäksi myös muita kaasuja kuten rikkivetyä ja hiilidioksidia, mikä parantaa veden makua ja hajua.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:n artikkelit:
Kaivoveden laatu

Vesi.fi:n aineistopankki:
Kaivoveden laatu ja käsittely

Muualla verkossa:
Kaivovedessä luonnostaan esiintyvät kemialliset aineet (THL)
Radioaktiivisten aineiden poistaminen-talousvedestä (STUK)