Talousveden laatu

Vesijohtoveden laadusta pidetään tarkkaa huolta. Jaettavan veden pitää olla puhdasta ja terveellistä ja sen tulee täyttää tietyt laatuvaatimukset. Vesilaitokset huolehtivat veden laadunvalvonnasta ja vesiriskien hallinnasta.

Vesijohtovesi on Suomessa pääsääntöisesti erittäin laadukasta. Veden laatu voi kuitenkin heiketä vedentuotantoketjun eri vaiheissa. Vesilaitokset arvioivat, yhdessä alueen terveydensuojeluviranomaisen kanssa, vedentuotantoketjuun sisältyvät riskit ja pyrkivät minimoimaan ne riskienhallinnan avulla.

Talousvedelle on asetettu paljon laatuvaatimuksia

Talousveden laatuvaatimuksista on säädetty kahdessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Näistä toinen (1352/2015) koskee suuria vesilaitoksia ja toinen (401/2001) pieniä yksiköitä. Asetuksissa säädetään myös veden laadun valvonnasta sekä muun muassa siitä, miten pitää toimia, jos vedessä havaitaan laatuhäiriöitä.

Asetusten liitteenä on luettelo talousveden mikrobiologisista ja kemiallisista laatuvaatimuksista sekä laadulle asetetuista tavoitteista tai suosituksista. Mikrobiologiset laatuvaatimukset koskevat suolistoperäisten bakteerien esiintymistä vedessä. Kemiallisiin muuttujiin sisältyy useita terveydelle haitallisia aineita sekä radioaktiivisten aineiden aiheuttama aktiivisuuspitoisuus ja viitteellinen säteilyannos. Veden laadun yleisindikaattoreita ovat veden lämpötila, jonka pitää olla alle 20 astetta, sekä veden haju, maku, väri ja sameus, joiden tulee olla käyttäjien hyväksyttävissä ja joissa ei saa olla epätavallisia muutoksia.

Talousveden laatuvaatimukset laajenevat Euroopan unionin uuden juomavesidirektiivin myötä. Uusia valvottavia asioita ovat muun muassa eräät hormonitoimintaa häiritsevät yhdisteet sekä legionellabakteeri. Direktiivi tuli voimaan tammikuussa 2021, ja sen määräykset pitää saattaa jäsenmaissa voimaan kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Veden puhdistus ja käsittely takaavat hyvän laadun

Vesilaitokset valmistavat vesijohtovettä joko pohjavedestä taikka pintavedestä eli järvi- tai jokivedestä. Pohjaveden määrää voidaan tarvittaessa lisätä keinotekoisesti imeyttämällä maahan pintavettä; silloin puhutaan tekopohjavedestä. Kaikista raakavesistä voidaan valmistaa yhtä laadukasta talousvettä. Raakaveden ominaisuuksista kuitenkin riippuu, millaista vedenpuhdistusprosessia vesilaitos käyttää.

Raakavesilähteet ja niiden osuudet suurten vesilaitosten valmistamasta vedestä.

Jos vesi valmistetaan pintavedestä, se pitää desinfioida ennen kuin se johdetaan vesijohtoverkkoon. Desinfiointi tuhoaa terveydelle haitalliset mikrobit. Desinfiointi tehdään otsonoinnilla, ultraviolettisäteilyllä tai kloorilla – taikka näitä yhdistelemällä. Kloorausta käytetään varmistamaan, ettei vesijohtoverkkoon kehity bakteerikasvustoja ja että vesi säilyy laadukkaana vedenkäyttäjän hanaan asti. Kloorimäärä voidaan kuitenkin pitää hyvin pienenä, jos vesi on ensin desinfioitu muilla menetelmillä.

Talousveden laatuvaatimuksia koskevassa asetuksessa on annettu laatutavoite veden kloridipitoisuudelle. EU:n uudessa juomavesidirektiivissä klooriyhdisteitä koskevat raja-arvot ovat ehdottomia.

Veden laatu voi muuttua vielä vesijohtoverkossa

Talousveden hyvästä laadusta on pidettävä huolta senkin jälkeen, kun vesi lähtee vesilaitokselta. Veden laatu voi huonontua erityisesti, jos vesi viipyy vesijohtoverkossa pitkään. Pitkä viipyminen edesauttaa mikrobikasvustojen ja niin sanotun mikrobiofilmin muodostumista vesijohdon sisäpinnoille. Kasvustoja torjuakseen vesilaitokset voivat aika ajoin huuhdella vesijohtoverkostoja.

Pahimmat laatuhäiriöt syntyvät putkirikoista. Putken rikkoontuessa vesijohtoveteen pääsee likaa ja bakteereja maaperästä, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa tautiepidemian. Vanhenevat vesijohtoverkostot ja kiinteistöjen vanhenevat putkistot lisäävät putkirikkojen riskiä.

Oman riskinsä muodostaa legionellabakteeri. Se voi saada jalansijan kiinteistön vesijärjestelmässä, jos putkistossa seisoo haaleaa vettä.

Myös putkistomateriaalilla on vaikutusta veden laatuun. PEX-polyetyleenistä valmistetut muoviset vesijohdot voivat aiheuttaa veteen haju- ja makuhaittoja, jos putkissa on valmistusvirhe. Myös virheettömistä PEX-putkista irtoaa veteen ajan kanssa pieniä määriä erilaisia orgaanisia yhdisteitä. Aineiden pitoisuudet vedessä ovat kuitenkin normaalisti vähäisiä, ja niiden aiheuttama terveysriski on pieni. Juomavesidirektiivi asettaa uusia vaatimuksia putkistomateriaaleille.

Lisää tietoa aiheesta:

Muualla verkossa:
Tietoa talousvedestä (THL)