Routa tulee ja menee

Kun maan lämpötila laskee pakkaselle, maassa oleva vesi jäätyy. Syntyy jään kovettamaa maata eli routaa. Routa on Suomessa jokatalvinen ilmiö.

Routaa muodostuu aluksi pintamaahan. Tähän tarvitaan viikon tai kahden mittainen kireä pakkasjakso. Pakkasten jatkuessa jäätyminen etenee yhä syvemmälle. Lapissa routaa voi lopputalvesta olla metrin verran, joskus enemmänkin. Toisaalta Lounais-Suomessa maa voi pysyä lauhoina talvina kokonaan roudattomana.

Kylmyyden lisäksi roudan syntyyn vaikuttavat muun muassa kasvipeite ja maaston muodot. Tärkein tekijä on kuitenkin lumi. Jo 10–15 sentin lumikerros suojaa maata jäätymiseltä. Lumisessa Itä-Suomessa routakerros on tämän takia yleensä melko ohut: vain 10–20 senttiä. Vuotuiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria.

Massiivinen routa kasvattaa maan tilavuutta. Kapillaari-ilmiö nostaa routaiseen maahan lisää vettä jäätymään; sen seurauksena maan pinta voi nousta kymmeniä senttejä. Tällainen routiminen on ominaista tiiviille maalle, esimerkiksi savimaalle. Löyhempi, mururakenteinen maa ei roudi, ainakaan yhtä paljon. Siihen syntyy puikkomaista onkaloroutaa.

Suomessa ei ole varsinaista ikiroutaa. Pohjois-Lapin harvinaisilla palsasoilta voi kuitenkin löytää jopa 2000 vuotta vanhaa routaa. Se säilyy turvekumpujen eli palsojen ytimessä läpi kesän – ja laajenee vuosi vuodelta, kunnes palsan pintaturve lopulta repeää ja kuluu pois. Silloin routa sulaa ja palsa romahtaa.

Vesi.fi: Routatilanne