Riittääkö kalaa?

Kala on tärkein Suomen vesistöjen tarjoama luonnonvara. Kalaa riittää tulevaisuudessakin, kun kalakantojen kestävyydestä pidetään huolta.

Kalaston säilyminen edellyttää, että kalakannat uusiutuvat. Käytännössä se tarkoittaa, että pitää syntyä tarpeeksi kalanpoikasia, joista varttuu uusia kalasukupolvia. Tähän tarvitaan riittävä määrä emokaloja sekä hyviä ja turvallisia paikkoja kudulle ja kalanpoikasille. Uusiutumista voivat horjuttaa liikakalastus ja ympäristömuutokset.

Jotta kalastus olisi kestävällä pohjalla, sitä säädellään eri tavoin. Euroopan unioni asettaa Itämerta koskevat kaupalliset kalastuskiintiöt. Ne perustuvat tietoihin kalakantojen tilasta. Luonnonvarakeskus seuraa säännöllisesti Itämeren lohi-, silakka- ja kilohailikantoja. Suomen kalastussäädöksissä on lisäksi määräyksiä pyydettävien kalalajien alamitoista sekä sallituista pyydyksistä ja rauhoitusajoista.

Kalastoa voidaan hoitaa myös kalaistutusten ja muiden hoitotoimien avulla. Esimerkiksi lohikantoja vahvistetaan sekä istutuksin että rakentamalla entistä parempia kalateitä, joita pitkin emolohet pääsevät nousemaan kutualueilleen. Rehevöityneissä järvissä kalakannan rakennetta voidaan korjata tehopyytämällä ylitiheitä särkikalakantoja.

Mitkään hoitotoimet eivät kuitenkaan auta, jos vesistö on niin heikossa kunnossa, ettei alkuperäinen kalasto pysty enää elämään siellä. Kalaa riittää tulevaisuudessa vain, jos pidämme hyvää huolta sekä Itämeren että sisävesien ekologisesta tilasta.