Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen

Pohjavettä syntyy, kun maan pinnalla oleva vesi imeytyy maahan ja vajoaa syvemmälle. Pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta sen määrä vaihtelee sekä alueittain että vuodenajan mukaan. Runsaimmat pohjavesivarat ovat harjuissa ja reunamuodostumissa.

Pohjavesi on arvokas luonnonvara. Se piilee maaperän tai kallioperän uumenissa, missä se virtaa omia reittejään. Pohjavedeksi katsotaan yleensä se vesi, joka täyttää kaikki maa- tai kallioperässä olevat avoimet tilat. Näin käy tavallisesti 2–5 metrin syvyydessä. Lähempänä maanpintaa huokostilassa on veden lisäksi myös kaasuja. Silloin puhutaan maavedestä.

Pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta ei yhtä paljon

Pohjavettä esiintyy Suomessa lähes kaikkialla, mutta esiintymien vesimäärä ja tuottoisuus vaihtelee. Muodostumaa, joka varastoi ja johtaa paljon pohjavettä, sanotaan akviferiksi. Suomen merkittävimmät akviferit ovat harjuissa ja Salpausselkien kaltaisissa reunamuodostumissa. Niissä maaperä koostuu vettä läpäisevistä sora- ja hiekkakerrostumista, ja pohjavettä riittää jopa kaupunkien ja teollisuuden tarpeisiin. Myös joissakin kallioperän ruhjevyöhykkeissä virtaa merkittäviä määriä pohjavettä.

Runsastuottoiset sora- ja hiekkamuodostumat on luokiteltu pohjavesialueiksi. Luokiteltuja pohjavesialueita on eniten Lapissa, vähiten Pirkanmaalla ja Savossa. Asukasta kohti pohjavettä on niukimmin Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.

Maaperän laatu vaikuttaa pohjaveden syntyyn

Pohjavettä syntyy, kun sadevesi tai pintavesi imeytyy maahan tai virtaa kalliorakoihin. Hiekka- ja soramailla keskimäärin 30–60 prosenttia sadannasta suotautuu pohjavedeksi. Moreenimaat ovat tiiviimpiä, jolloin suotautuminen on vähäisempää, pienimmillään alle 10 prosenttia sadannasta.

Huonosti vettä läpäisevillä savimailla ja kallioalueilla pohjavettä syntyy vieläkin vähemmän kuin moreenimailla. Sateesta ja lumen sulamisesta tulevat vedet eivät pääse siellä imeytymään maahan vaan valuvat herkästi pitkin maanpintaa ojiin taikka suoraan vesistöihin.

Pohjavesi ja pintavesi ovat vuorovaikutuksessa

Pohjaveden pinta noudattaa pääpiirteissään maanpinnan muotoja. Hiekka- ja soramuodostumien keskiosissa pohjavesi voi sijaita hyvinkin syvällä, jopa 50 metrissä. Harjun alarinteellä pohjaveden pinta saattaa puolestaan leikata maanpinnan tason, jolloin paikkaan on syntynyt lähde. Harjujen ympärille on myös saattanut syntyä pohjavesivaikutteisia soita.

Pohjavettä voi purkautua järviin, jokiin ja puroihin. Näistä pintavesistä voi toisaalta suotautua vettä maaperään pohjavedeksi. Rannoilla tapahtuvaa pintaveden imeytymistä pohjavedeksi kutsutaan rantaimeytymiseksi. Sitä käytetään myös tekopohjaveden valmistamiseen. Pinta- ja pohjaveden vuorovaikutus on tärkeä monille eläin- ja kasvilajeille.

Pohjaveden pinta vaihtelee vuodenajan mukaan

Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee luontaisesti vuodenajan ja ilmasto-olojen mukaan. Vaihtelu on pääpiirteissään samankaltaista kaikkialla Suomessa, mutta erot vuodenaikojen pituudessa ja ilmastossa aiheuttavat eroavaisuuksia maan etelä- ja pohjoisosien välille.

Alkusyksyllä pohjaveden pinta on yleensä kesän jäljiltä matalalla. Syksyn edetessä tilanne kuitenkin muuttuu. Kun kasvukausi on ohi, kasvit eivät enää kuluta vettä, ja viileässä ilmassa haihdunta on vähäistä. Niinpä suuri osa sadevedestä imeytyy maahan. Pohjaveden pinta nousee, ja on korkeimmillaan alkutalvella.

Talven mittaan pohjavesivarannot pienenevät hiljalleen, sillä sade tulee enimmäkseen lumena eikä vesi imeydy routaiseen maahan. Keväällä, kun routa ja lumet sulavat, pohjavesivarannot täydentyvät nopeasti, ja pohjaveden pinta palautuu korkeimmalle luontaiselle tasolleen.

Alkukesän kuivuus ja lisääntyvä haihdunta alkavat kuitenkin nopeasti vähentää veden imeytymistä maahan. Lisäksi kasvillisuus käyttää kesällä pintakerroksen maankosteusvaroja, eikä sadevesi pääse kulkeutumaan syvemmälle maahan. Edes rankkasateet eivät tuo helpotusta tilanteeseen, sillä niiden tuomasta vedestä osa virtaa pois pitkin maanpintaa. Syksyyn mennessä pohjaveden pinta voi siis laskea hyvinkin alas.

Moni seikka vaikuttaa pohjavesivarantoihin

Pohjaveden pinnankorkeuteen vaikuttavat vuodenkierron ja sadannan lisäksi monet muutkin asiat. Pohjaveden määrää voivat vähentää esimerkiksi pitkät kuivuusjaksot tai pohjaveden runsas käyttö. Myös maaperän voimakas muokkaus voi alentaa pohjaveden pintaa.

Metsänhakkuu vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan. Kun vettä haihduttava puusto poistetaan, suotautuvan veden määrä kasvaa ja pohjaveden pinta voi paikallisesti nousta.

Myös maaperän laadulla on merkitystä vaihteluherkkyydelle. Pohjaveden pinta vaihtelee herkimmin pienissä ja lähellä maanpintaa sijaitsevissa pohjavesiesiintymissä. Mitä suurempi pohjavesiesiintymä on ja mitä syvemmällä se sijaitsee, sitä vähemmän ja hitaammin se vaihtelee.

Valtakunnallinen pohjavesiseuranta antaa yleiskuvan pohjavesien korkeudesta eri puolilla Suomea. Paikallinen pohjavesitilanne voi kuitenkin poiketa huomattavasti tästä yleiskuvasta.

Lisää tietoa aiheesta:

Pohjavesitilanne

Vesi.fi:n artikkelit:

Pohjavesien tilan seuranta
Ilmastonmuutoksen vaikutus pohjavesivaroihin