Pintavesien tilan seuranta

Pintavesien tilan seuranta antaa tietoa muun muassa vesien rehevöitymisestä, happitilanteesta ja haitallisten aineiden pitoisuuksista. Seurantatulokset kertovat vesistöjen nykytilasta ja vesiensuojelutoimien tehokkuudesta. Ne osoittavat myös, miten vesien tila on muuttunut pitkällä aikavälillä.

Vanhimmat havainnot vesien tilasta ovat lähes sadan vuoden takaa. Järjestelmällisesti veden laatua alettiin seurata Suomessa 1960-luvulla. Vuosien mittaan seuranta on monipuolistunut. Kemiallisten ja fysikaalisten muuttujien ohella seurataan nyt myös biologisia laatutekijöitä. Euroopan unionin vesipuitedirektiivin edellyttämä biologinen seuranta on lisääntynyt varsinkin vuodesta 2009 alkaen. Vesien kemiallisen tilan arviointi on myös edellyttänyt lisää haitallisten aineiden seurantaa.

Tietoja kerätään sekä yksittäisistä vesistöistä että laajemmin: vesistöalueittain tai vesienhoitoalueittain tai koko valtakunnan mitassa. Seuranta palvelee myös Euroopan ja maailman laajuisia vesien tilan arviointeja. Kattavat havainnot ja pitkät aikasarjat antavat arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, miten muuttuva ilmasto tai maankäyttö vaikuttavat vesistöihin.

Seurantaa tehdään monella taholla

Vesien tilan seurannasta vastaavat pääosin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset). Ne laativat seurantaohjelmat noin kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Ohjelmia tarkistetaan vuosittain, jos seurannan tarpeet tai edellytykset ovat muuttuneet niin, että tarkistusta tarvitaan. ELY-keskukset tilaavat näytteenoton ja näytteiden analysoinnin kilpailutetulta palveluntarjoajalta.

Valtion viranomaisten lisäksi monet muutkin tahot tarkkailevat vesien tilaa. Esimerkiksi moni kunta seuraa alueensa pieniä vesiä, joita ELY-keskusten seurantaverkko ei kata. Maa- ja metsätalouden aiheuttaman hajakuormituksen vesistövaikutuksia on seurattu kattavasti vuodesta 2008 alkaen. Tämä valtakunnallinen seurantaverkko sisältää yli sata jokea ja järveä.

Osa vesistöistä kuuluu niin sanotun velvoitetarkkailun piiriin. Velvoitetarkkailussa seurataan sitä, miten vesiä kuormittava toiminta vaikuttaa vesistön tilaan. Tarkkailusta ja sen kustannuksista vastaa kuormittava laitos tai taho, esimerkiksi teollisuusyritys tai kunta. Itse tarkkailutyön kuormittajat tilaavat useimmiten konsulttiyritykseltä tai vesiensuojeluyhdistykseltä. Velvoitetarkkailu toteutetaan ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Tuhansia vedenlaadun havaintopaikkoja

Eri seurantakokonaisuuksista muodostuu valtakunnallisesti varsin kattava havaintoverkko. Veden laadun havaintopaikkoja on kertynyt vedenlaaturekisteriin kaikkiaan noin 75 200. Niistä noin 200–300:lla on saatavissa pitkiä aikasarjoja muutamasta vedenlaatumuuttujasta – osalla jopa 1960-luvulta tähän päivään. Viime vuosina seurannan tai velvoitetarkkailun piirissä on ollut vuosittain noin 6000 havaintopaikkaa: noin 2400 järveä tai lampea, 2600 jokea tai puroa ja 1000 ojaa.

Vedenlaadun havaintopaikkoja on runsaimmin siellä, missä on rakennettua ympäristöä ja maataloutta eli Etelä-, Länsi- ja Keski- Suomessa. Itä-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa havaintopaikkoja on vähemmän, ja ne keskittyvät tärkeäksi katsottuihin vesistöihin. Näiltä alueilta löytyy todennäköisemmin luonnontilassa olevia vesistöjä.

Seurantaa tehdään havaintopaikoilla joko joka vuosi tai muutaman vuoden välein. Seurantavuoden aikana vesinäytteitä otetaan useita kertoja, yleensä 2–12 kertaa, kulloisenkin tarpeen mukaan. Näytteistä määritetään fysikaalisia ja kemiallisia suureita, kuten lämpötila, fosfori-, typpi- ja happipitoisuus sekä kasviplanktonin määrää kuvaava klorofylli-a:n pitoisuus.

Biologista seurantaa järvi- ja jokivesissä

Biologisia laatutekijöitä seurataan havaintopaikoilla 1–6 vuoden välein eliöryhmästä riippuen. Seurantaan kuuluvat kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit, kivien pinnoille kiinnittyneet päällyslevät ja kalat.

Runsaimmin otetaan kasviplanktonnäytteitä, noin 400 järvivesistöstä vuosittain. Muista järvien eliöryhmistä tietoa kertyy hieman vähemmän: näytteitä otetaan vuosittain vähimmillään 50:stä ja enimmillään runsaasta sadasta järvivesistöstä kunkin eliöryhmän ja elinpaikan mukaan.

Jokivesissä tietoa kertyy eniten kalastosta, noin 300 vesimuodostumasta vuosittain. Muista eliöryhmistä – pohjaeläimistä ja piilevistä – otetaan näytteitä noin sadasta jokivesistöstä vuosittain. Jokivesien seurantaa on tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa myös vesikasvillisuuteen.

Jatkuvuus turvataan

Havaintopaikat pidetään mahdollisimman samoina vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Näin saadaan tietoja vesien tilan kehityksestä pitkällä aikavälillä. Myös seuranta- ja määritysmenetelmät pyritään pitämään samoina. Ajan mittaan menetelmät kuitenkin kehittyvät. Silloin tehdään vertailuja vanhan ja uuden menetelmän välillä, jotta tulokset säilyvät vertailukelpoisina.

Näytteenottoon perustuvaa tiedonkeruuta ja tilan arviointia täydentävät nykyisin uudet tekniset menetelmät, kuten kaukokartoitus ja jatkuvatoimiset mittalaitteet.

Seuranta tuottaa tietoa moneen käyttöön

Vesien tilan seurannan aineistot tarjoavat tärkeää perustietoa moneen käyttöön. Havaintoaineistoja käytetään muun muassa tutkittaessa vesien tilan ajallisia ja alueellisia vaihteluita ja niiden syitä. Aineistojen avulla arvioidaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesien tilaan ja vesieliöstöön.

Seurannan ja velvoitetarkkailujen tulokset tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ylläpitämään valtakunnalliseen Pintavesien tilan tietojärjestelmään. Tietojärjestelmä on kaikkien käytettävissä Syken Avoin tieto -palvelun kautta.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:n artikkelit:

Vesi.fi-aineistopankki:

Muualla verkossa:

Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät
Syken Avoin tieto -palvelu: Ympäristötietojärjestelmät (Syke)