Julkaistu: 23.6.2022

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Onko vesistöissä myrkkyjä?

Suomen järvistä ja joista voi löytyä pieniä pitoisuuksia ympäristömyrkkyjä. Mistä ne ovat peräisin ja onko niistä vaaraa ihmiselle tai ympäristölle?

Vesistöihin päätyi haitallisia ja vaarallisia aineita varsinkin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Osa tuli teollisuudesta, muun muassa kemiantehtaista, metsäteollisuudesta ja metalliteollisuudesta. Toiset olivat peräisin torjunta-aineista tai kulutustuotteista.

Tilanne muuttui 1900-luvun lopulla, kun ympäristömyrkkyihin alettiin kiinnittää huomiota. Vaarallisimmat aineet kiellettiin tai niiden käyttöä rajoitettiin. Teollisuusprosesseja kehitettiin, ja jätevesien käsittelyä parannettiin. Näin saatiin esimerkiksi sellunvalkaisusta tulevat klooripäästöt vähenemään lyhyessä ajassa noin kymmenesosaan. Myös elohopean ja muiden raskasmetallien päästöt laskivat jyrkästi, samoin vesistöjen PCB-kuormitus.

Kuormituksen vähettyä vesistöt alkoivat vähitellen puhdistua ympäristömyrkyistä. Niiden jäämiä löytyy kuitenkin edelleen pohjasedimenteistä, vedestä ja vesieliöstä. Pitoisuudet kaloissa ylittävät harvoin terveyden suojelemiseksi asetetut rajat – toisaalta monille haitallisille aineille ei ole lainkaan asetettu elintarvikekäytön raja-arvoja. Koska kala on terveellistä ruokaa, sitä kannattaa syödä suositusten mukaisesti. Hyödyt ylittävät riskit!

Haitallisia aineita pääsee edelleen vesistöihin pieniä määriä muun muassa vanhoista tuotteista. Oman lisäkuormansa aiheuttaa kaukokulkeuma. Se on pääsyy siihen, että tietyille palonestoaineille asetetut enimmäispitoisuudet ylittyvät yleisesti vesistöissä – niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Huolta herättää myös ympäristön yleinen kemikalisoituminen.

Kuva: © Janne Kortesaari, Vastavalo

Sukella syvemmälle tähän aihepiiriin