Julkaistu: 6.6.2022

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Muutoksille herkät vesikasvit

Vesikasveilla on monta tehtävää. Ne puhdistavat vettä, sitovat sedimenttejä ja hiilidioksidia ja luovat suojaisan elinympäristön muille lajeille. Mutta miten niillä itsellään menee?

Elämä vedessä asettaa kasveille haasteita. Kuinka saada tarpeeksi valoa? Miten selvitä aalloista ja virtauksista? Riittääkö vedessä hiilidioksidia yhteyttämiseen? Toisaalta vesiympäristö tarjoaa myös etuja – muitakin kuin turvatun vedensaannin. Vesi kannattelee kasvin versoa ja voi levittää kasvia tehokkaasti.

Kasvilajeille on kehittynyt erilaisia keinoja selvitä vesielämän haasteista ja hyötyä sen mahdollisuuksia. Jotkut kelluttavat lehtiään vedenpinnalla varmistaakseen valonsaannin. Toiset välttävät aallokkoa pysyttelemällä kokonaan upoksissa. Kolmannet kasvattavat pitkän tanakan verson, joka nousee vedenpinnan yläpuolelle.

Valitun strategian toimivuus vaihtelee sen mukaan, millainen maailma on kasvin ympärillä. Kasvutapa, joka on valttia matalassa ja rehevässä lahdessa, ei välttämättä toimi karussa ja kirkasvetisessä järvessä. Vesikasvillisuus heijastaakin hyvin vesistön ominaisuuksia. Sitä on myös käytetty järvityyppien määrittelyyn samalla tapaa kuin metsäkasvillisuutta käytetään metsätyyppien määrittämiseen.

Jos järvi sitten rehevöityy, muutos näkyy nopeasti vesikasvillisuudessa. Lumpeen kaltaiset kelluslehtiset kasvit yleistyvät, pohjalehtiset taantuvat. Ruovikot valtaavat alaa ja vesikasvien lajisto yksipuolistuu. Näin on käynyt Suomessa laajasti. Muutama laji on jo tämän takia luokiteltu uhanalaiseksi.

Vesiemme riesaksi ovat lisäksi tulleet jotkin nopeasti leviävät vieraskasvit. Eniten huolta aiheuttaa kanadanvesirutto.

Kuva: © Mikko Suonio, Vastavalo

Sukella syvemmälle tähän aihepiiriin

  • Uhanalainen vesiluonto

    Sisävesien luonnonkirjo kapenee, koska rehevöityminen, vesirakentaminen ja muu vesien käyttö ja kuormitus ovat muuttaneet vesistöjä. …