Julkaistu: 3.6.2022

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Miten pohjassa eletään?

Vaikka vesi tarjoaa kolmiulotteisen ympäristön, suuri osa vesieläimistä elää vedenpohjalla. Pohja on turvallinen paikka, mutta vain niin kauan kuin elinolot pysyvät hyvinä.

Pohjaeläimet tarvitsevat elämäänsä vakautta. Niillä pitää olla tarpeeksi ravintoa ja elintilaa. Pohja ei saa välillä joutua kuivilleen tai alttiiksi aallokolle. Pohjan laadun pitää säilyä eläimille suotuisana, samoin veden laadun.

Vesistön voimakas säännöstely tai valuma-alueelta tuleva kuormitus voivat vaarantaa vakauden. Turvemaiden ja happamien sulfaattimaiden ojitus voi aiheuttaa vesistössä happamuuspiikin. Vesiin huuhtoutuva kiintoaines saattaa peittää sorapohjat – tai pohjat voivat liettyä rehevöitymisen takia. Rehevöityminen voi myös johtaa järvisyvänteiden happikatoon.

Jotkut lajit sietävät elinolojen muutoksia paremmin kuin toiset. Osa pohjaeläimistä kykenee esimerkiksi varastoimaan happea hemoglobiinin kaltaisiin aineisiin. Jos hapenpuute on väliaikainen, ne selviävät, vaikka muut lajit kuolevat. Pohja ei autioidu kokonaan, mutta pohjaeläinten lajisto supistuu. Samoin käy, jos vesi happamoituu tai joenpohja liettyy. Pohjaeläimet harvenevat ja lajisto yksipuolistuu.

Terveessä järvessä tai joessa kaikki on toisin: pohjaeläimistö on runsas ja monimuotoinen. Lajistoon kuuluu, vesistöstä riippuen, muun muassa nilviäisiä, nivelmatoja, vesiluteita, laakamatoja ja varsinkin lentävien hyönteisten toukkia. Osa pohjaeläimistä elää kaivautuneena sedimenttiin, toiset liikkuvat pohjan pinnalla tai kasvillisuuden seassa.

Pohjaeläimiä käytetäänkin järvien ja jokien tilan arvioinnissa. Näytteet kerätään jokien koskipaikoista sekä järvien syvänteistä ja kivikkorannoilta. Niistä tutkitaan sekä pohjaeläinten lajistoa että yksilömääriä.

Kuva: © Riku Lumiaro, SYKEn kuvapankki