Mikä on merenpinta, josta korkeudet lasketaan?

Suomessa maa nousee koko ajan jääkauden jäljiltä. Merenpinta ei liioin ole vakaa, vaan nousee ja laskee. Jotta eri paikkojen korkeuksia voidaan verrata, pitää sopia lähtötaso, josta korkeudet lasketaan.

Suomessa on ollut yli sadan vuoden ajan käytössä tarkkavaaituksiin perustuvia korkeusjärjestelmiä. Ensimmäinen on nimeltään NN, ja sitä käytetään edelleen muun muassa vesistöjen säännöstelypäätöksissä ja sisävesien syvyystiedoissa.

Toinen tarkkavaaitus ajoittui vuosille 1935–1975. Vaaituksen alkuvaiheessa tehtiin ensin tilapäinen N43-järjestelmä. Vaaituksen valmistuttua tehtiin koko valtakunnan kattava N60-järjestelmä, joka on vuoden 1960 maankohoamisen mukainen. Tämä järjestelmä on edelleen laajassa käytössä.

Nykyisin suositellaan käytettäväksi yhteiseurooppalaista N2000-järjestelmää. Se on vuoden 2000 maankohoamisen mukainen. N2000-järjestelmän lähtötaso on Amsterdamin nollapiste NAP. Suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse verrata korkeuksia Amsterdamiin asti. Meillä on laskettu korkeusarvo omalle N2000-lähtöpisteelle, joka sijaitsee Kirkkonummella , Metsähovin observatoriossa. Suomessa kaikkien N2000-pisteiden korkeudet on määritetty suhteessa tähän pisteeseen.

N2000-korkeudet eroavat aiemmista N60-korkeuksista 13–43 senttiä. Ero johtuu pääosin maankohoamisesta ja on suurin sillä Pohjanlahden rannikkoalueella, missä maa nousee eniten.

Lisää tietoa aiheesta:

Muualla verkossa: Syvyys- ja väylätietoja (Väylävirasto)