Luonnonmukaiset menetelmät maankuivatuksessa

Luonnonmukainen peruskuivatus parantaa maatalouden vesienhallintaa ja pienentää vesistökuormitusta. Luonnonmukaiset menetelmät edistävät myös luonnon monimuotoisuutta ja rikastuttavat maisemaa.

Luonnonmukaisia peruskuivatusmenetelmiä voidaan käyttää sekä laajoissa uoman peruskorjaushankkeissa että uoman kunnossapidossa ja perkauksissa. Menetelmillä turvataan valtaojien ja purojen vedenjohtokyky ja samalla vähennetään ravinteiden ja maa-aineksen kulkeutumista vesistöön.

Luonnonmukaisilla menetelmillä edistetään myös luonnon monimuotoisuutta: luodaan eläimille ja kasveille erilaisia elinpaikkoja ja elinoloja. Myös maisema monipuolistuu ja virkistyskäytön mahdollisuudet paranevat.

Luonnonmukainen peruskuivatus tukee vesien kestävän käytön tavoitteita. Ojitustoimitusta ja maankuivatusta koskevissa ohjeissa edellytetään, että peruskuivatushankkeissa sovelletaan luonnonmukaisia menetelmiä.

Kaksitasouomat ja pohjapadot tuovat monia etuja

Luonnonmukaisesti kunnostettu oja- tai purouoma on polveileva ja usein poikkileikkaukseltaan kaksitasoinen. Kaksitasouoma takaa tehokkaan kuivatuksen ja turvaa samalla uoman hyvän ekologisen tilan. Se myös vähentää uoman liettymistä ja kunnostustarvetta.

Veden virtausta ja korkeutta voidaan lisäksi säädellä pohjapatojen ja -kynnysten avulla. Pohjapadoilla voidaan hillitä veden virtausnopeutta, mikä ehkäisee uoman eroosiota. Niillä voidaan myös tarvittaessa nostaa uoman vedenkorkeutta ja muodostaa esimerkiksi kosteikkoja.

Kun rakennetaan useita peräkkäisiä pohjapatoja kivestä, sorasta tai puusta, syntyy luonnonpuroa muistuttava virtapaikkojen ja suvantojen vuorottelu. Karkeasta sorasta tehty pato tarjoaa kutupaikkoja kaloille ja hyvät elinolot monille selkärangattomille eläimille. Oikein rakennettu luonnonmukainen pohjapato ei estä kalojen kulkua.

Laskeutusaltaat ja kosteikot pidättävät kiintoainetta ja ravinteita

Uomaan voidaan myös muotoilla laskeutusaltaita tai lietekuoppia, jotka pysäyttävät uomassa kulkeutuvan kiintoaineen ja siihen sitoutuneet ravinteet. Altaiden ja kuoppien yhteyteen voidaan rakentaa virranohjaimia tai pohjakynnyksiä tehostamaan rakenteen toimintaa. Laskeutusallas, lietekuoppa tai lietetasku kannattaa tehdä uoman hitaasti virtaavaan osuuteen, sellaiseen paikkaan, josta se on helppo tyhjentää.

Uoman yhteyteen rakennettu kosteikko pidättää tehokkaasti kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Lisäksi kosteikkokasvillisuus käyttää veteen liuenneita ravinteita kasvukaudella, ja sedimentin mikrobit muuttavat veteen liuennutta nitraattityppeä harmittomaksi typpikaasuksi. Kosteikosta on muutakin hyötyä vesienhallinnalle: se tasaa virtaamia vähävetisessä uomastossa sekä vähentää eroosiota ja tulvahaittoja. Kosteikot voivat toimia myös kasveluveden varastoina.

Kosteikko tarjoaa sopivia elinympäristöjä monille kasveille ja eläimille ja lisää siten luonnon monimuotoisuutta. Kosteikko monipuolistaa purovesistöä, jolloin sen merkitys eliöiden kulkureittinä kasvaa. Hoidettu maaseudun vesimiljöö on viihtyisä ja palvelee myös lintuharrastusta, metsästystä, kalastusta ja ravustusta.

Kasvillisuus ehkäisee eroosiota

Kasvit ovat tärkeä osa kuivatusuomaa. Kasvillisuus pidättää kiintoainetta ja ravinteita ja suojaa uomaa eroosiolta. Myös uoman varrella kasvavat puut sitovat juurillaan uomanvarren maa-ainesta.

Kaksitasouomassa ylempi taso eli tulvatasanne on kasvipeitteinen. Kasvillisuus voi olla hyvinkin tiheää ja korkeaa. Pajukoitumista torjutaan niittämällä. Niiton jälkeen on tärkeää kerätä niittojäte pois, jottei kasvimassaa ja ravinteita valu uomaan.

Syvemmässä alivesiuomassa voi kasvaa vesikasveja. Kovin tiheä vesikasvillisuus voi heikentää uoman vedenjohtokykyä sekä kalojen ja muun eliöstön elinoloja ja liikkumista. Uoman vedenjohtokyvyn parantamiseen riittää usein vesikasvien niitto. Pienissä uomissa kasvillisuutta voidaan niittää rannalta tai uomassa kahlaamalla. Niittojäte on korjattava pois.

Uoman reunaluiskilla voidaan käyttää eroosion ehkäisyyn myös luonnonmateriaaleista, esimerkiksi puu- tai kiviaineksesta tehtyjä eroosiosuojauksia.

Kunnostushanke kannattaa suunnitella huolellisesti

Uoman kunnostustarve johtuu useimmiten joko siitä, että uoman vedenjohtavuus on heikentynyt tai että uomaa pitää syventää maan painumisen takia.

Vedenjohtavuuden parantaminen kannattaa suunnitella huolella. Jos esimerkiksi uomaan on syntynyt edellisen perkauksen jälkeen mutkia, ne säilytetään. Uomaa ei suoristeta, vaan sitä laajennetaan muokkaamalla siihen tulvatasanteet. Jos uomaa pitää syventää esimerkiksi turvemaan painumisen vuoksi, on kaivu tehtävä varoen. Luiska kaivetaan ainoastaan uoman toiselta puolelta.

Ne peltoalueet, jotka ovat hankalasti viljeltäviä ja herkkiä tulvimaan, voidaan kuivattamisen sijaan muuttaa esimerkiksi suojavyöhykkeeksi tai kosteikoksi. Ympäristötuki edellyttää kolme metriä leveitä suojakaistoja purovesistöjen varrelle. Suojavyöhykkeiden perustamiseen voi hakea eritystukea.

Uoman luonnonmukaista kunnostushanketta ohjaavat periaatteet

uoman perkauksen tarve arvioidaan perusteellisesti,
uoman ympäristöarvot ja luonnontilaisuus selvitetään hanketta suunniteltaessa,
toimet kohdistetaan ongelma-alueisiin,
mutkittelevien uomien suoristamista vältetään,
uomien vedenjohtokykyä parannetaan tekemällä uomista kaksitasoisia (tulvatasanne–alivesiuoma),
uoman luiskia sitovaa kasvillisuutta ja rantapuustoa pyritään säästämään,
kaivutyön yhteydessä tehdään kiintoaineen huuhtoutumista vähentäviä rakenteita (esim. pohjakynnyksiä, kosteikko).
kaivetuille alueille palautetaan kasvillisuus joko kylvämällä tai jättämällä muokkaamattomia laikkuja siementämään luontaisesti,
happamilla sulfaattimailla varotaan ojien syventämistä vesistöjen happamoitumisriskin takia.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:

Muualla verkossa:

Vesi.fi aineistopankki: