Lisääntyykö kalankasvatus?

Yli puolet ihmiskunnan syömästä kalasta on kasvatuskalaa. Myös Suomessa syödään enemmän kasvatettua kuin pyydettyä kalaa. Onko kalankasvatus kestävällä pohjalla ja mikä on sen tulevaisuus?

Suomessa kasvatetaan enimmäkseen kirjolohta sekä jonkin verran siikaa, taimenta, nieriää ja muita lajeja. Kalan kysyntä kasvaa, mikä lupaa hyvää elinkeinon tulevaisuudelle. Suomalainen kalantuotanto joutuu kuitenkin kilpailemaan tuontikalan kanssa.

Kalankasvatusta on pitkään varjostanut laitosten aiheuttama rehevöittävä kuormitus. Sillä voi olla iso paikallinen merkitys, vaikka kalankasvatuksen osuus Suomen koko ravinnekuormituksesta on vain prosentin luokkaa.

Haittoja pystytään vähentämään sekä teknisin keinoin että valitsemalla sopiva paikka laitoksille. Menetelmät riippuvat siitä, kasvatetaanko kalaa merellä verkkoaltaissa vai sisämaahan tehdyissä erillisissä altaissa. Sisämaan allaskasvatuksessa on mahdollista kierrättää puhdistettu vesi takaisin altaaseen. Ravinnepäästöt vähenevät viidesosaan tai peräti kymmenesosaan tavallisen kalankasvatuksen päästöistä.

Myös merellä ravinteet kiertävät, jos kaloja ruokitaan merestä pyydetyllä kalalla, esimerkiksi silakasta valmistetulla rehulla. Tämä ei kuitenkaan poista paikallisia haittoja. Niitä voidaan vähentää ohjaamalla laitokset pois herkiltä alueilta. Tulevaisuudessa merikasvatus siirtyy yhä enemmän ulkosaaristoon ja jopa avomerelle. Verkkoaltaiden on silloin oltava nykyistä järeämpiä, jotta ne kestävät voimakasta aallokkoa ja virtauksia. Tällaisia rakenteita käytetään jo maailmalla.

Kalankasvatus vaatii ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset luvat, joten viranomaisilla on mahdollisuus ohjata laitosten sijoittumista ja säädellä laitosten aiheuttamaa kuormitusta.