Kuivuuden vaikutukset

Ilmastonmuutos lisää todennäköisesti kuivuusongelmia myös suuressa osassa Suomea. Kuivuuden vaikutukset kohdistuvat sekä luontoon että yhteiskuntaan. Elinkeinoista maa- ja metsätalous ovat erityisen herkkiä kuivuudelle, mutta kuivuus hankaloittaa myös muun muassa yhdyskuntien ja teollisuuden vedenhankintaa.

Kuivuutta ei ole aiemmin pidetty Suomessa suurena riskinä. Vuosien 2002–2003 ja 2018 poikkeukselliset kuivakaudet kuitenkin osoittivat, että kuivuus voi aiheuttaa huomattavia ongelmia myös Suomessa. Ilmastonmuutoksen edetessä kuivuuden arvioidaan lisääntyvän varsinkin kesällä ja alkusyksyllä, erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Talvella kuivuuden riski vähenee, koska säät lauhtuvat.

Kuivuus vaikuttaa luontoon, ihmiselämään, elinkeinoihin ja yhteiskunnan toimintoihin. Suomen luonto ja yhteiskunta eivät ole sopeutuneet pitkiin kuivuusjaksoihin, minkä vuoksi vaikutukset voivat yllättää niin laadultaan kuin laajuudeltaankin.

Kuivuudelle riskialtteimpia alueita ovat Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Kuivuus voi kuitenkin koetella myös muita alueita kautta koko Suomen.

Kuivuus vaikuttaa sekä maa- että vesiekosysteemeihin

Maaperän kuivuminen heikentää kasvien kasvuoloja ja maaperäeliöiden elinoloja. Herkästi kuivuvilla mailla jo muutaman kuukauden kuivuusjakso voi vaurioittaa kasvillisuutta ja horjuttaa ekosysteemin toimintaa. Kosteikot tasaavat valuma-alueen vesitaloutta, mutta pitkään jatkunut kuivuus voi kuivattaa myös kosteikkoja. Kun suo alkaa kuivua, turpeenmuodostus hidastuu ja pintaturve alkaa hajota.

Kuivina kausina järvien vedenpinta alenee ja veden vaihtuminen hidastuu. Joissa ja puroissa virtaus vähenee, ja pienimmät purot voivat kuivua kokonaan. Pienentynyt vesitilavuus ja vähäisempi virtaama vaikuttavat enimmäkseen kielteisesti vesien tilaan. Sinileväkukinnat yleistyvät, rannat ruovikoituvat ja matalat järvet ja lahdet alkavat kasvaa umpeen. Matalissa vesissä kutevien kalojen kutu voi epäonnistua. Kesäisin kuivakausi osuu usein yhteen helteiden kanssa. Silloin veden lämpötila voi nousta haitallisen korkeaksi joillekin eliöille. Happikato voi myös aiheuttaa kalakuolemia.

Luonto pystyy yleensä toipumaan yksittäisistä kuivuusjaksoista, mutta 2–3 perättäistä kuivaa kesää voi aiheuttaa pysyvämpiä muutoksia ekosysteemin rakenteeseen.

Kuivuus koettelee maa- ja metsätaloutta

Riittävä vedensaanti on maataloudelle elintärkeää. Viljelykasvit tarvitsevat tasaista kosteutta erityisesti kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvien juuret eivät vielä ulotu pintamaata syvemmälle. Kuivuusjakson ajoittumisella on siten suuri merkitys sadon määrälle ja laadulle.

Kuivuus vaikuttaa viljelymaahan useampaa kautta. Pitkään jatkuva kesäinen korkeapaine vähentää sadantaa mutta myös lisää haihduntaa. Haihdunnan lisääntyminen kuivattaa erityisesti pintamaata. Varsinkin hienojakoisilla mailla, maankuori kovettuu, jolloin mahdollinen sadevesi ei imeydy siihen vaan virtaa pois pitkin maanpintaa. Kuivuus voi myös altistaa kasveja kasvintuhoojille.

Metsätaloudessa kuivuus voi vähentää metsänkasvua ja lisätä metsäpalojen riskiä. Kuivuudesta kärsivät puut ovat usein tavallista herkempiä tuholaisvaurioille ja kasvitaudeille sekä roudalle ja hallalle. Muun muassa kaarnakuoriaiset, erityisesti kirjanpainaja, hyötyvät kuivuudesta ja voivat aiheuttaa huomattavia tuhoja.

Puulajeista herkimpiä kuivuudelle ovat koivut. Ne menettävät herkästi lehvästöä, minkä seurauksena niiden elinvoima heikkenee ja ne altistuvat sienitaudeille. Havupuista kuuset ovat mäntyjä herkempiä kuivuudelle, koska niiden juuret ovat lähempänä maanpintaa.

Vesihuoltolaitokset ovat varautuneet kuivuusjaksoihin

Kuivuus voi vaikeuttaa yhdyskuntien vedenhankintaa. Alueelliset ja paikalliset erot ovat kuitenkin suuria. Herkimpiä kuivuudelle ovat ne taajamat, jotka saavat vetensä pienehköistä pohjavesimuodostumista eikä käytettävissä ole raakavedeksi sopivaa pintavettä.

Vesihuoltolaitokset ovat yleensä varautuneet väliaikaiseen kuivuuteen: niiden käyttämät kaivot ovat syviä ja antoisia, ja laitoksilla voi myös olla useita vaihtoehtoja vedenhankintaan. Osa vesihuoltolaitoksista voi tarvittaessa ostaa vettä toisilta laitoksilta laitosten välille rakennettujen yhdysvesijohtojen kautta. Tähän jouduttiin paikoin turvautumaan vuosina 2002–2003 ja 2018, kun pohjavesien pinta laski huomattavan alas. Jotkin kunnat myös kehottivat asukkaita säästämään vettä.

Jos säästökehotusta ei anneta, vesijohtoveden kulutus pyrkii kuivina kesinä kasvamaan, kun vettä käytetään muun muassa kasteluun ja uima- ja kahluualtaiden täyttöön. Vesihuoltolaitosten haasteita lisää se, että kuivuus voi heikentää raakaveden laatua ja aiheuttaa putkirikkoja, koska pohjaveden pinnan lasku saattaa liikuttaa maakerroksia ja niissä olevia putkia.

Kuivuus vaikuttaa myös teollisuuden vedenhankintaan, joskin teollisuuslaitokset ovat yleensä varautuneet erityistilanteisiin melko hyvin. Joillakin pintavettä käyttävillä suurilla teollisuuslaitoksilla jouduttiin vuosien 2002–2003 kuivakautena säännöstelemään vedenkorkeutta, osin poikkeusluvilla, vedenhankinnan turvaamiseksi.

Yksityiset kaivot kuivuvat herkimmin

Useimmin kuivuus vaivaa niitä kaivoveden varassa olevia yksityisiä kiinteistöjä ja maatiloja, joiden kaivot sijaitsevat pienissä pohjavesimuodostumissa ja ehtyvät herkästi. Kun kaivo kuivuu, joudutaan käyttövesi hankkimaan muualta. Vettä joudutaan varastoimaan säilöihin tai kaivoon asennettavaan suureen muovipussiin.

Kuivuusjaksojen jälkeen vesihuoltolaitosten liittyjämäärät ovat tyypillisesti kasvaneet. Kuivuus on myös kannustanut perustamaan haja-asutusalueille vesiosuuskuntia.

Kuivuus vaikuttaa vesivoiman tuotantoon ja sähkön hintaan

Pitkään jatkuva kuivuus vähentää vesivoimalaitosten käytössä olevia vesivarastoja. Juoksutuksia joudutaan pienentämään, jotta järvien vedenpinta säilyy säännöstelyluvassa määritellyissä rajoissa. Vuosien 2002 ja 2003 kuivuuden arvioidaan aiheuttaneen kaikkiaan noin 4 TWh:n menetyksen tuotetun sähköenergian määrään – vuositasolla tuotanto väheni noin viidenneksen. Sähkön maahantuontia jouduttiin tämän takia lisäämään.

Koska kuivuus koettelee usein samaan aikaan koko Pohjolaa, pohjoismaisen vesivoiman hinta pyrkii kuivuustilanteessa nousemaan. Tuontisähkön hintaan vaikuttavat kuitenkin myös muut sähköntuotantomuodot sekä päästöoikeuksien hinta. Sähkön markkinahinta määräytyy Pohjoismaiden ja Baltian maiden sähköpörssissä (NordPool), jonka markkina-alue kattaa myös suurimman osan läntisestä Keski-Euroopasta.

Taloudellisia menetyksiä kuivuudesta

Pitkään jatkuva kuivuus voi aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Vuoden 2018 kuivakauden arvioidaan aiheuttaneen yksin maataloudelle yli 400 miljoonan euron tappiot. Vuosien 2002 ja 2003 kuivuusjakson kokonaismenetykset arvioitiin noin sadaksi miljoonaksi euroksi. Tästä lähes puolet johtui vesivoimatuotannon vähenemisestä ja neljäsosa rakennusten ja rakenteiden vaurioista.

Rakennusvaurioita syntyy, kun kuivuus kutistaa erityisesti vesipitoisia savikkoja, joiden varaan rakennuksia on perustettu. Savikerrostumien kutistuessa maanpinta painuu epätasaisesti, jolloin rakennusten runkorakenteisiin ja pinnoitteisiin tulee jännitteitä ja halkeamia eikä rakennus siedä enää entiseen tapaan esimerkiksi liikenteen aiheuttamaa tärinää.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:n artikkeli:
Kuivuuteen varautuminen ja kuivuusriskien hallinta

Vesi.fi:n aineistopankki:
Vuosien 2002–2003 poikkeuksellisen kuivuuden vaikutukset

Muualla verkossa:
Kesän 2018 kuivuuden vaikutukset vesilaitoksilla (Vesilaitosyhdistys)
Kuivuus koettelee myös Suomea. Olemmeko tarpeeksi varautuneita? Winland-hankkeen Policy Brief VII.