Kaivoveden laatu

Kaivoveden laatu vaihtelee maa- ja kallioperän mukaan. Kaivoon voi myös kulkeutua ympäristöstä haitta-aineita. Oman kaivon vedenlaatu selviää, kun lähettää vesinäytteen tutkittavaksi.

Kaivoveden täytyy olla terveydelle vaaratonta. Niinpä kaivovettä koskevat samat laatuvaatimukset ja -suositukset, jotka on asetettu talousvedelle. Vedessä ei saa olla sellaisia haitta-aineita tai mikrobeja, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittoja tai heikentää olennaisesti veden laatua. Aine- ja mikrobipitoisuuksien tulee pysyä annettujen enimmäisrajojen puitteissa.

Hyvä kaivovesi ei ole itsestäänselvyys

Pohjavesi on kaivosta otettaessa yleensä kirkasta, raikasta ja sellaisenaan käyttökelpoista. Kaivovedessä voi kuitenkin esiintyä erilaisia laatuhaittoja. Tavallisimpia terveyshaittojen aiheuttajia ovat suolistobakteerit tai veden liiallinen nitraatti- tai nitriittipitoisuus. Nämä ongelmat johtuvat yleensä kaivon huonosta kunnosta, jätevesistä, karjasuojista tai lannoituksesta. Muita mahdollisia ongelmalähteitä ovat vuotavat öljysäiliöt sekä läheisen tien suolaus.

Pohjaveden laatu vaihtelee luontaisesti maa- ja kallioperän mukaan. Geologian tutkimuskeskuksen maa- ja kallioperäkartoista sekä Säteilyturvakeskuksen kartoista voi tarkistaa, millaisella alueella oma kiinteistö sijaitsee. Maa- ja kallioperän laadusta johtuvia pohjaveden terveysriskejä ovat liiallinen sulfaatti-, arseeni-, fluoridi- tai radonpitoisuus. Sulfaattia lukuun ottamatta nämä laatuhaitat ovat yleisempiä porakaivoissa kuin rengaskaivoissa.

Monissa kaivovesissä on luonnostaan niin paljon rautaa tai mangaania, että ne ovat havaittavissa haju- makuhaittoina. Rauta ja mangaani voivat myös värjätä pyykin ja vesikalusteet. Liian suuret mangaanin pitoisuudet juomavedessä ovat haitallisia etenkin lasten terveydelle.

Pohjavesi voi paikoin olla niin hapanta, että vesi syövyttää putkistoja. Yleensä pohjavesi on Suomessa melko pehmeää eli sisältää vain vähän kalsiumia ja magnesiumia. Poikkeuksen muodostavat erityisesti kalkkikivivaltaiset alueet.

Fluori ja arseeni talousvedessä

Talousveden radon

Alueellisia laatueroja

Rautaa ja mangaania esiintyy maaperässä kautta Suomen, mutta pohjavedessä niiden pitoisuudet ovat erityisen suuria Keski-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomen rannikolla.
Happamilla sulfaattimailla pohjavedessä on tavanomaista enemmän sulfaattia, ei kuitenkaan yleensä raja-arvoa ylittäviä määriä. Sulfaattimaita on Pohjanmaan ja Lounais-Suomen rannikolla sekä Loviisan seudulla.
Arseenipitoisuudet ovat paikoin suuria muun muassa Hämeessä ja Lounais-Suomen saaristossa.
Kohonneita arseeni- ja nikkelipitoisuuksia sekä muita raskasmetalleja voi esiintyä mustaliuskealueilla, missä kallioperä sisältää paikoin helposti rapautuvia kiisumineraaleja. Alueet selviävät Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemasta mustaliuskekartasta.
Suolaista merivettä voi paikoin kulkeutua rannikon kaivoihin, varsinkin kallioporakaivoihin, niin että kaivoveden kloridipitoisuus kasvaa haitallisen suureksi.
Rannikkoseuduilla vesi on usein kovempaa kuin sisämaassa. Myös Savossa on alueita, joilla vesi on tavanomaista kovempaa eli siinä on runsaasti kalsiumia tai magnesiumia.
Kaakkois- ja Lounais-Suomen rapakivialueella pohjaveden fluoridipitoisuudet voivat olla huomattavia. Näillä alueilla veden käyttöä voidaan joutua rajoittamaan fluoridin takia.
Kohonneita radonpitoisuuksia ja muiden radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia esiintyy lähinnä graniittialueilla, erityisesti Etelä-Suomesta sekä paikoin Keski-Suomessa.

Tutkimus kertoo kaivoveden laadun

Kaivoveden laatu pitää tutkituttaa aina ennen kuin uusi kaivo otetaan käyttöön. Kaivon tekemisen jälkeen vedessä on aluksi rakentamisesta ja uusista rakenteista johtuvia samentumia. Ne vähenevät, kun vettä juoksutetaan muutama päivä ennen mikrobinäytteen ottamista. Muut aineet kannattaa tutkituttaa vasta 2–4 viikon kuluttua. Vettä ei pidä juoda ennen kuin tutkimustulokset on saatu.

Käytössä olevan kaivon vesi tulisi tutkituttaa säännöllisesti, vähintään kolmen vuoden välein. Vedessä voi olla haitallisia aineita, vaikka vesi näyttää kirkkaalta ja maistuu hyvältä. Kun tutkimus tehdään säännöllisesti, saadaan selville, milloin veden laatu on muuttunut ja mikä on voinut aiheuttaa muutoksen.

Kaivon vesi tulee tutkia aina, jos veden epäillään aiheuttavan terveysoireita tai jos sen väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti. Vesi pitäisi tutkia myös, kun perheeseen on syntymässä lapsi. Esimerkiksi fluoridi, radon, nitraatti ja nitriitti eivät maistu vedessä, mutta voivat aiheuttaa terveysongelmia pienelle lapselle. Fluoridi vaikuttaa hampaiden muodostukseen, ja nitraatti ja nitriitti imeväisikäisen hapensaantiin.

Ohjeita vesinäytteen ottoon ja lähettämiseen saa vesinäytteitä tutkivista laboratorioista. Ruokavirasto pitää yllä luetteloa hyväksytyistä talousvesilaboratorioista.

Terveydensuojelulain nojalla hyväksytyt talousvesilaboratoriot

Mitä kaivovedestä pitäisi tutkia?

Vedestä tutkitaan eri tilanteissa eri aineita. Kolmen vuoden välein tehtävässä rutiinitutkimuksessa kannattaa mitata bakteerien määrä, pH, väri, sähkönjohtavuus, sameus ja permanganaattiluku. Kuuden vuoden välein on hyvä tutkia edellisten lisäksi myös typpiyhdisteet, alkaliteetti, veden kovuus, happi, rauta, mangaani, kloridi ja fluoridi. Kallioporakaivoista tutkitaan edellisten lisäksi arseeni, uraani ja radon, jos on syytä epäillä, että näitä aineita on pohjavedessä. Säteilyturvakeskus suosittaa radon- ja uraanipitoisuuden mittaamista jokaisesta porakaivosta.

Kiinteistön osto- tai myyntitilanteessa, vauvan odotusaikana tai ennen vedenkäsittelylaitteen hankkimista kannattaa tutkia kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Kaikki muut paitsi fluoridi ja sähkönjohtavuus pitäisi tutkia myös silloin, jos vesi on värillistä taikka pahanmakuista tai -hajuista.

Jos kylpyhuoneen kalusteisiin tulee ruskeita tai vihreitä raitoja, vedestä kannattaa tutkia alkaliteetti, kovuus, pH, kloridi, sulfaatti ja sameus. Lisäksi tutkitaan rauta- tai kuparipitoisuus raitojen värin perusteella. Ruskeat raidat aiheutuvat rautaputkista irtoavasta raudasta ja vihreä väri kupariputkista irtoavasta kuparista. Vesinäyte tulee ottaa sekä kylmävesihanasta että suoraan kaivosta.

Bakteerit, typpiyhdisteet, rauta, mangaani, sinkki ja kupari kannattaa tutkituttaa silloin, kun kylmä vesi on hyvää, mutta lämpimässä käyttövedessä esiintyy haju- tai makuhaittaa. Tällöinkin näyte otetaan sekä kylmävesihanasta että suoraan kaivosta.

Laboratorioanalyysin tulokset voi syöttää kaivoveden analyysitulkkiin, joka auttaa tulkitsemaan tuloksia. Se myös neuvoo, miten kaivoveden laatua voidaan tulosten valossa parantaa.

Kaivoveden analyysitulkki

Kaivoveden laatua voi parantaa veden käsittelyllä

Joissakin tilanteissa kaivoveden laatua voidaan parantaa veden käsittelyllä. Yleisimpiä ongelmia, joihin löytyy yksityiskäyttöön sopivia käsittelymenetelmiä, ovat veden suuri rauta-, mangaani-, fluoridi-, arseeni- tai radonpitoisuus sekä veden happamuus.

Ennen kuin vettä ryhdytään käsittelemään, kaivovedestä on teetettävä riittävän laaja analyysi. Käsittelymenetelmä valitaan analyysitulosten sekä vedenkulutusmäärän perusteella. Valinnassa on otettava huomioon eri laitteiden tekniset ominaisuudet ja huoltotoimet, kuten suodatusmassan elvytys tai vaihto ja niistä syntyvät jätteet ja jätevedet. Lisäksi pitää arvioida veden mahdollisen esikäsittelyn tarve eri vaihtoehdoissa. Yhdellä laitteella ei aina pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia.

Vedenkäsittelylaite voi olla esimerkiksi massasuodatin, patruunasuodatin, kalvosuodatin, ioninvaihdin, hapettaja, ilmastin tai desinfiointilaite.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi:fi:n aineistopankki: