Julkaistu: 16.8.2021

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Kaivon rakentaminen

Kaivon rakentaminen omalle maalle ei vaadi rakennuslupaa. Ennen rakentamista on syytä selvittää alueen pohjavesiolot sekä valita kaivotyyppi ja kaivon sijainti huolellisesti. Rakentamisessa kannattaa käyttää asiantuntija-apua.

Kaivon rakentaminen alkaa siitä, että rakennuspaikan maaperäolojen perusteella päätetään, mikä kaivotyyppi soveltuu parhaiten: perinteinen rengaskaivo vai porakaivo. Useimmat kotitalouksien kaivot ovat rengaskaivoja. Kallioporakaivoon päädytään, jos rengaskaivoa ei ole mahdollista rakentaa tontin kallioisuuden tai maaperän huonon vedenjohtavuuden vuoksi. Yhdyskuntien vedenhankinnassa ovat yleisiä myös niin sanotut siiviläputkikaivot.

Kaivon rakentamiseen omalle maalle ei tarvita rakennuslupaa. Ennen rakentamista kannattaa joka tapauksessa ottaa yhteyttä kunnan terveyden- tai ympäristönsuojeluviranomaiseen. Heiltä voi saada arvokkaita tietoja alueen pohjavesioloista ja kaivon rakentamisesta.

Jos kaivo lisää haja-asutusalueella sijaitsevan kiinteistön vedenkäyttöä olennaisesti, kunta voi edellyttää kiinteistöltä aikaisempaa järeämpää jäteveden käsittelyjärjestelmää.

Kaivon paikka kannattaa valita huolella

Kaivon paikan valintaan vaikuttavat monet asiat: rakennusten sijainti, maaston muoto, maa- ja kallioperän ominaisuudet sekä pohjavesiolot. Lisäksi on otettava huomioon vedenlaatua mahdollisesti heikentävien kohteiden sijainti. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi kiinteistön jätevesijärjestelmät, viemärit, eläinsuojat, lannoitetut pellot ja tiet. Kaivon tulee olla pohjaveden virtaussuunnan mukaan näiden kohteiden yläpuolella. Pohjaveden muodostumisalue voi ulottua jopa satojen metrien päähän kaivosta, kallioporakaivoilla vielä paljon pidemmällekin.

Paras paikka kaivolle on mahdollisimman luonnontilainen alue. Sieltä on parhaat mahdollisuudet saada hyvälaatuista vettä, ja veden likaantumisriski on pieni. Tällaista paikkaa kannattaa etsiä kauempaakin. Jos sitä ei löydy omalta tontilta, vettä voi vesilain mukaan ottaa myös naapurin maalta. Edellytyksenä on, että naapuri antaa luvan vedenottoon eikä vedenotto haittaa naapurin vedensaantia.

Kaivon paikkaa valittaessa kannattaa kysyä neuvoa asiantuntijalta. Myös naapureita voi jututtaa. On kuitenkin muistettava, että naapurin hyvälaatuinen vesi ei ole tae siitä, että omasta kaivosta saa yhtä laadukasta vettä. Tietoja alueella tehdyistä pohjavesiselvityksistä saa kunnan viranomaisilta.

Maaperän laatu säätelee pohjaveden ominaisuuksia

Kaivolle on edullista, jos maaperä johtaa hyvin vettä. Silloin pohjavettä muodostuu paljon, eikä vesi viivy pitkään samassa paikassa – pitkä viipymä edesauttaa aineiden liukenemista maaperästä pohjaveteen.

Veden virtausnopeus maaperässä vaihtelee tavallisesti paljonkin myös saman pohjavesimuodostuman sisällä, koska maaperässä on erilaisia kerrostumia ja niiden rajapintoja. Virtausnopeuden vaihteluväli on 0,01–10 m/vrk.

Maaperän vedenjohtavuuteen vaikuttavat etenkin maalajin huokoisuus sekä maarakeiden muoto ja kokojakauma. Hiekan ja soran vedenjohtavuus on hyvä: 30–60 prosenttia sateesta imeytyy maaperään pohjavedeksi. Hiekka- ja soramailla pohjavettä onkin runsaasti, ja se on yleensä hyvälaatuista ja hapekasta. Parhaita rengaskaivojen paikkoja ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu puroihin, jokiin ja järviin. Luonnontilaiseen lähteeseen tai tihkupintaan kaivoa ei kuitenkaan saa rakentaa, sillä niiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Hiekka- ja soramaiden hyvällä vedenjohtavuudella on kuitenkin kääntöpuolensa: jos pohjaveden pinnan yläpuolella on vain ohuelti maata, pohjavesi likaantuu herkästi.

Maaperämme yleisin maalaji on moreeni, jossa on sekoittuneena hienoainesta ja karkeita lajitteita kuten kiviä ja lohkareita. Karkean moreenin vedenjohtokyky on heikko: vain 10–30 prosenttia sateesta imeytyy maaperään pohjavedeksi. Tämä kuitenkin yleensä riittää turvaamaan yksittäisen kotitalouden vedensaannin. Suomen kotitalouksien kaivoista valtaosa on moreenikerrostumiin rakennettuja rengaskaivoja.

Kaivo on paras rakentaa kuivaan aikaan

Veden määrä pohjavesimuodostumassa voi vaihdella vuoden mittaan suurestikin. Vaihteluihin vaikuttavat sadanta, lumen sulaminen ja veden imeytyminen sekä toisaalta veden purkautuminen ja haihdunta. Vaikutusta on myös maaperän laadulla sekä sillä, kuinka laaja pohjavesimuodostuma on ja kuinka syvällä pohjaveden pinta sijaitsee. Pienissä muodostumissa myös kaivon lähellä olevan kasvillisuuden, erityisesti lehtipuiden, haihdunta voi vähentää käytettävissä olevaa pohjaveden määrää.

Pohjaveden pinta on moreenimaassa tavallisesti 2–4 metrin syvyydellä, mutta voi laskea kuivana aikana jopa useita metrejä. Ympäristöstään kohoavien harjualueiden keskellä pohjavesi voi olla jopa 30–50 metrin syvyydessä. Kaivossa veden pinta asettuu samaan tasoon kuin ympäröivän maaperän pohjaveden pinta.

Korkeimmillaan pohjavesi on yleensä syksyllä ja keväällä. Silloin runsaat sateet tai lumen sulaminen tuovat paljon uutta vettä ja haihtuminen on vähäistä. Loppukesällä pohjaveden pinta on usein alhaalla vähäisten kesäsateiden ja suuren haihdunnan jäljiltä. Myös lopputalvella pohjaveden pinta laskee alas, koska uutta pohjavettä ei roudan takia sanottavasti muodostu talvikautena.

Kaivonpaikan pohjavesitutkimukset ja kaivon rakentaminen tulee ajoittaa sellaiseen kauteen, jolloin pohjavesi on alimmillaan: Pohjois-Suomessa kevättalvella ennen lumien sulamista, Etelä- ja Keski-Suomessa loppukesällä ennen syyssateita. Näin varmistetaan, että kaivossa riittää vesi myös pitkinä hellekausina. Kaivo on myös helpompi rakentaa kuivaan aikaan.

Porakaivon rakentaminen edellyttää kallioperän tuntemista

Ennen porakaivon tekoa on olennaista selvittää alueen kallioperän ominaisuudet kallioperäkartasta ja koeporauksen avulla. Suomen kallioperän kiviaines on lähes kokonaan vähähuokoista peruskalliota, joka johtaa huonosti vettä. Pohjavesi virtaa lähinnä kallionrakosissa ja ruhjeiden ja siirrosten muodostamissa tiloissa, jopa 70–100 metrin syvyydessä. Kallioperän rikkonaisuudella onkin iso vaikutus pohjaveden määrään, ja rikkonaisuuteen taas vaikuttaa kivilaji.

Kallioperän rikkonaisessa pintaosassa pohjavesi on usein samanlaatuista kuin kallion päällä lepäävien maakerrosten pohjavesi. Syvemmällä kalliossa pohjavesi on pitkän viipymän vettä, jossa liuenneiden ionien määrä on suuri verrattuna kallion pintaosien veteen. Kivilaji vaikuttaa huomattavasti siihen, millaisia aineita veteen on liuennut ja kuinka paljon. Joillakin alueilla kalliopohjavedessä voi esiintyä esimerkiksi fluoridia, arseenia tai radonia. Veden laaturiskit onkin syytä selvittää ennen porakaivon tekoa.

Kallioporakaivojen syvyys vaihtelee tyypillisesti 20 metristä 70 metriin, syvimmät porakaivot ovat yli 100-metrisiä. Porakaivo voi olla myös moreenimaahan porattu kaivo. Jos vettä tulee runsaasti, porausta ei tarvitse jatkaa kallioon saakka.

Kaivo pitää rakentaa huolella

Kaivon rakentamisessa kannattaa käyttää asiantuntijan apua. Rakennustyössä on otettava huomioon monia seikkoja, kuten kaivon pohjalle tuleva suodatinsora sekä kunnollinen routasuojaus, jotta routa ei pääse liikuttelemaan kaivon renkaita.

Tavallisin kaivon rakentamisessa tapahtuva virhe on, ettei kaivoa tiivistetä kunnolla. Huonosti tiivistettyyn kaivoon pääsee sade- ja valumavesistä, jotka likaavat kaivoveden. Pahimmassa tapauksessa kaivoon voi joutua pieniä eläimiä ja roskia.

Pintavesien pääsy kaivoon estetään nostamalla kaivorakenteet riittävästi maanpinnan yläpuolelle ja muotoilemalla maa niin, että se viettää kaivosta poispäin. Myös kaivon renkaiden liitokset ja läpiviennit pitää tiivistää huolella. Tärkeää on tarkistaa, että kaivon renkaiden liitosten suunta on oikea, jottei liitoskohta johda suotautuvia pintavesiä kaivoon. Suunta on oikein, kun renkaan sisälaita on korkeammalla kuin ulkolaita. Kaivo varustetaan tiiviillä kannella, jossa on tuuletusputki.