Jokien kevättulvat

Kevättulvat ovat jokavuotinen ilmiö. Jokivarren asukkaat ovat vuosien mittaan oppineet, missä paikoissa joki nousee herkimmin uomastaan. Tulva voi silti yllättää nopeudellaan.

Kevättulva on monen tekijän summa. Jos kaikki tekijät osuvat ikävästi kohdalleen, tulvasta voi tulla ankara.

Kevättulvan perimmäinen syy on lumen sulaminen. Mitä enemmän talvella on kertynyt lunta, sitä enemmän syntyy sulamisvesiä. Jos sää lämpenee nopeasti ja samaan aikaan sattuu vielä vesisateita, jokiin tulee paljon vettä lyhyessä ajassa. Vesi ruuhkautuu uomaan ja pursuaa yli sen äyräiden. Mikäli maasto on alavaa, veden alle voi jäädä laajoja alueita.

Pahimmat jokitulvat syntyvät, kun jäälauttoja kasautuu jokeen niin, ettei vesi pääse enää virtaamaan kunnolla. Jääpato voi muodostua hetkessä. Joen pinta saattaa silloin nousta jopa metrin tunnissa. Jääröykkiöt voivat myös työntyä ulos jokiuomasta, mikä lisää vahinkoja.

Kevättulvia pystytään ennustamaan melko hyvin lumimäärien ja säätietojen perusteella. Jääpatoja on kuitenkin vaikea ennakoida. Jääpatojen vaara on suurin silloin, kun lumi sulaa nopeasti eivätkä jäät ole vielä haurastuneet. Riskipaikoissa jää saatetaan varmuuden vuoksi sahata palasiksi. Palaset solahtavat virran mukana, eikä jääpatoa synny.

Tämän tiedon on tuottanut
SYKE