Julkaistu: 23.5.2022

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Humuskuormitus ja vesien tummuminen

Suomen vesistöt ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet aiempaa tummemmiksi. Kehityksen taustalla on monia syitä. Tummuminen vaikuttaa vesistön ravintoverkkoon. Siitä on myös haittaa vesien virkistyskäytölle ja raakaveden otolle.

Valtaosa Suomen sisävesistä on ainakin lievästi ruskehtavia. Veden väri johtuu valuma-alueelta peräisin olevasta orgaanisesta aineesta, pääosin humuksesta, sekä raudasta. Ruskeavetisiä järviä ja jokia on Suomessa kaikkialla missä turvemaat ovat yleisiä. Eniten turvemaita on Pohjois-Pohjanmaalla. Joet kuljettavat humuspitoista vettä edelleen Perämereen, joka on Suomea ympäröivistä merialueista selvästi ruskeavetisin.

Monet syyt tummumisen takana

Viime vuosikymmeninä vedet ovat tummuneet entisestään. Erityisesti turvevaltaisten alueiden vesistöt ovat laajasti muuttuneet ruskeammiksi.

Pääsyynä pidetään sitä, että turvemailta kulkeutuu aiempaa enemmän humusta vesistöihin. Tähän vaikuttavat monet seikat, muun muassa ojitusten pitkäaikaiset vaikutukset humuksen huuhtoutumiseen sekä ilmastonmuutos ja happamoituminen – oikeammin happamoitumisen lieventyminen. Happaman rikkilaskeuman vähetessä maaperän pH nousee, mikä lisää maassa olevien orgaanisten aineiden liukoisuutta. Ilmastonmuutos taas altistaa maaperän aiempaa voimakkaammille sateille, jotka huuhtovat humusaineita metsistä ja soilta. Lämpötilan kohoaminen kiihdyttää humuksen hajoamista ja huuhtoutumista. Myös leudot, vähäroutaiset talvet voivat lisätä humuskuormitusta.

On arvioitu, että laskeumamuutoksen vaikutus on vähenemässä, mutta ilmastonmuutoksen vaikutus vastaavasti kasvamassa. Maankäytön merkitys on huomattava: humuskuormituksen hillintä edellyttää vesiensuojelun tehostamisen ohella kestävämpiä toimia turvemaiden metsätaloudessa.

Humuksen mukana vesistöihin kulkeutuu myös rautaa. Veden lisääntynyt rautapitoisuus myötävaikuttaa tummumiseen. Lisäksi humus kuljettaa vesistöihin ravinteita. Tätä pidetään pääsyynä siihen, että Suomesta tuleva typpikuorma kasvaa edelleen Perämerellä, toisin kuin Suomen muilla merialueilla.

Orgaanisen hiilen määrää kuvaava kuvaaja.
Suomen jokien kuljettama orgaanisen aineen, eli pääasiassa humuksen kuormitus Itämereen. Virtaama vaikuttaa kuormitukseen; yhtenäinen käyrä kertoo vuosivirtaaman vaihtelun. Lähde: Syke / VEMALA-malli

Tummuminen vaikuttaa ekosysteemiin ja vesien käyttöön

Vesistöjen tummuminen herättää huolta, koska se vaikuttaa ekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan. Veden tummuessa auringonvalo tunkeutuu siihen heikommin. Valaistu vesikerros ohenee, jolloin yhteyttäville eliöille jää niukemmin elintilaa. Kasviplanktonin lajisto muuttuu yksipuolisemmaksi, ja orgaanista ainesta hajottavien bakteereiden merkitys ravintoverkossa kasvaa. Vilkas bakteeritoiminta voi heikentää vesistön happioloja. Lisäksi tummuminen vaikuttaa veden lämpöoloihin.

Tummumisen seurauksena uposkasvit vähenevät. Sen sijaan kelluslehtiset kasvit, kuten lumme ja ulpukka, voivat vallata lisää elintilaa ja muodostaa tiheitä kasvustoja. Pohjaeläinten määrä voi vähetä ja lajisto kaventua. Kalalajistosta etenkin lohikalat kärsivät tummumisesta.

Tummuminen aiheuttaa kalanpyydysten limoittumista ja heikentää vesistön virkistyskäytön edellytyksiä. Se vaikuttaa myös vesihuoltoon, koska humuspitoisempaa raakavettä pitää käsitellä aiempaa enemmän.

Lisää tietoa aiheesta:

Blogikirjoitus:
Vesien tummuminen etenee (Syke)