Fluori ja arseeni talousvedessä

Fluoridin ja arseenin pitoisuuksille talousvedessä on asetettu enimmäisarvot. Suomessa pohjavesi voi paikallisesti sisältää enimmäisarvot ylittäviä fluoridi- tai arseenipitoisuuksia. Tällaista pohjavettä ei saa käyttää talousvetenä, tai se on ennen käyttöä käsiteltävä tai laimennettava niin, että pitoisuudet saadaan tarpeeksi pieniksi.

Pohjavedessä oleva fluori ja arseeni ovat peräisin kallioperästä. Näiden aineiden esiintyminen kallioperässä vaihtelee alueittain. Siellä missä kallioperä sisältää erityisen paljon fluoria tai arseenia, pitoisuudet pohjavedessä voivat olla suurempia kuin asetetut enimmäisarvot.

Suurimmat pitoisuudet on mitattu porakaivovedestä. Myös rengaskaivojen vedessä voi olla jonkin verran fluoria tai arseenia, koska aineita esiintyy myös kallioperän rapautumisesta syntyneessä kivennäismaassa.

Fluoria esiintyy rapakivialueiden pohjavesissä

Fluori esiintyy pohjavedessä fluoridi-ionina. Talousvesiasetuksessa (1352/2015) säädetty fluoridin enimmäispitoisuus talousvedessä on 1,5 milligrammaa litrassa. Enimmäisarvo perustuu fluoridin aiheuttamiin terveyshaittoihin, joiden todennäköisyys veden pitkäaikaisessa käytössä alkaa kasvaa, kun enimmäisarvo ylittyy.

Pieni määrä fluoridia on ihmiselle tarpeen ehkäisemään hampaiden reikiintymistä. Fluoridin liiallinen saanti aiheuttaa kuitenkin hammaskiilteen kehityshäiriön, hammasfluoroosin. Lasten hampaissa fluoroosi on yleistä, kun veden fluoridipitoisuus on 2–3 milligrammaa litrassa. Siksi on tärkeää, että erityisesti imeväisikäisten lasten ja raskaana olevien naisten juomavedessä ei ole liikaa fluoridia.

Fluoridin runsas saanti aiheuttaa muutoksia myös hohkaluun rakenteeseen, mikä näyttäisi lisäävän luun murtumisherkkyyttä, erityisesti vanhuksilla lonkkamurtuman riskiä. Fluoridin yhteyksistä muihin terveysvaikutuksiin ei ole näyttöä.

Suomen pohjavesissä fluoridia on yleensä niukasti eikä asetettu enimmäisarvo ole vaarassa ylittyä. Poikkeuksena ovat rapakivialueet, joita on Kaakkois-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Pohjaveden luontainen fluoridipitoisuus voi näillä alueilla olla kaksinkertainen sallittuun pitoisuuteen nähden, enimmillään jopa kuusinkertainen. Pitoisuusrajan on mitattu ylittyneen noin kymmenesosassa rapakivialueiden kaivoista.

Arseenia eniten tietyillä riskialueilla

Arseeni on syöpävaarallinen aine, joka voi aiheuttaa myös muita terveyshaittoja. Arseenin haitallisuuteen vaikuttaa se, millaisena yhdisteenä ihminen saa arseenia elimistöönsä. Kaivovedessä arseeni esiintyy haitallisessa epäorgaanisessa muodossa.

Arseenia sisältävän veden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa yleisimmin virtsarakon syöpää, mutta myös keuhko- ja ihosyöpää on havaittu. Syöpäriski kasvaa selvästi, kun arseenin pitoisuus ylittää 150 mikrogrammaa litrassa. Suurina pitoisuuksina arseeni on yhdistetty myös diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, ihomuutoksiin ja ääreishermoston vaurioihin. Arseenille on asetettu talousvesiasetuksessa enimmäisarvo 10 mikrogrammaa litrassa.

Arseeni on luonnon alkuaine, jota on yleensä pieniä määriä kallioperässä ja maaperässä. Suomen laajin arseenialue on Tampereen–Hämeenlinnan seudulla. Suppeampia arseenialueita on muun muassa Ilomantsissa sekä Keski-Lapin alueella, Kittilässä. Pieniä paikallisia arseeniesiintymiä on muuallakin Suomessa.

Arseenia kulkeutuu kallioperästä pohjaveteen vaihtelevasti. Kulkeutumiseen vaikuttavat muun muassa kallioperän ruhjeisuus sekä muiden metallien, esimerkiksi raudan, läsnäolo. Veden arseenipitoisuudessa voi tämän vuoksi olla suuria eroja läheistenkin kaivojen välillä.

Yleensä Suomen kaivovesien arseenipitoisuus on pieni, keskimäärin alle 0,2 mikrogrammaa litrassa. Suurimmat pitoisuudet on mitattu joistakin arseenialueiden porakaivoista. Arseenipitoisuuksia alettiin seurata riskialueilla jo 1990-luvulla, jolloin suuria pitoisuuksia sisältäneet kaivot suljettiin.

Talousvesi pitää tarvittaessa käsitellä

Enimmäisarvot ylittäviä määriä fluoridia tai arseenia sisältävää vettä ei saa käyttää talousvetenä. Talousvettä toimittavilla laitoksilla on erilaisia mahdollisuuksia joko laimentaa raakavettä tai poistaa siitä näitä aineita niin, että sallitut pitoisuusrajat saavutetaan. Vaikka poistaminen on teknisesti toteutettavissa, se saattaa olla niin kallista, että laitokselle on edullisempaa siirtyä käyttämään muuta vesilähdettä. Fluoridin osalta on usein käytännöllisintä korvata osa vedestä vähän fluoridia sisältävällä vedellä.

Talousvettä toimittavien laitosten jakamassa vedessä on joillakin alueilla esiintynyt ajoittain enimmäisarvon ylittäviä fluoridipitoisuuksia. Arseenipitoisuuksien ylityksiä ei ole Suomessa todettu.

Yksityiselle kaivonomistajalle ensisijainen keino parantaa veden laatua on liittyä yleiseen vesijohtoverkostoon, jos se on alueella mahdollista. Koska kaivoveden arseeni- ja fluoridipitoisuudet saattavat vaihdella paikallisesti paljon, voidaan naapuriyhteistyöllä löytää parempilaatuista pohjavettä yhteiseen käyttöön. Lisää mahdollisuuksia tarjoavat erilaiset tekniset ratkaisut, kuten käänteisosmoosilaitteet.

Ennen kuin uusi kaivo otetaan käyttöön, kaivoveden laatu pitää tutkituttaa. Tutkimuksessa selviää, onko vedessä mahdollisesti liikaa fluoridia tai arseenia.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:n artikkelit:
Kaivoveden laatu

Vesi.fi:n aineistopankki:
Kaivoveden laatu ja käsittely
Arseeni pohjavesissä

Muualla verkossa:
Kaivovedessä luonnostaan esiintyvät kemialliset aineet (THL)
Arseenin esiintyminen ja päästöt ympäristöön (GTK)