Julkaistu: 13.1.2021

Vesiosaaminen saa vauhtia?

Kahden vesialaa ohjaavan ministeriön rahoittama vesiosaamisen kehittäminen on lähtenyt käyntiin. Kehittämishankkeen taustoista on projektipäällikkö Annina Takala kirjoittanut jo aiemmin blogin tälle sivuostolle. Oulun yliopisto järjesti osaamishankkeen hydrologiaa ja hydrauliikka koskevan opintokokonaisuuden ensimmäisen lähipäivän joulun alla. Koulutukseen osallistuu 130 vesialan aisantuntijaa, vähän yli puolet heistä työskentelee ELY-keskuksissa, loput pääasiassa aluehallintovirastoissa, kunnissa, vesihuoltolaitoksissa ja suunnittelutoimistoissa. Aika mielenkiintoinen sekoitus vesisosaajia on siis koolla!

Koulutus joudutaan korona-viruksen takia järjestämään pelkästään verkossa. Koska pandemian takia verkossa toimimista on jo reilu puoli vuotta harjoiteltu lähes päätoimisesti, myös vuorovaikutteisuus eri taustaisten opiskelijoiden kesken toteutunee. Ainakin ensimmäisen lähipäivän aikana tapahtui jo mukavaa kehitystä, vaikka ryhmäkoot olivat isoja. Suuren osallistujamäärän takia sama ryhmä jaettiin ensimmäisen päivän jälkeen kahtia ja sama lähijakso järjestetään jatkossa kahtena päivän peräkkäin. Tällöin pienryhmien koko pienenee ja mahdollisuudet vuorovaikutteisempaan opetukseen paranevat.’

Ensimmäisenä ”lähipäivänä” (vai pitäisikö puhua etäpäivästä, kun osallistujia oli ympäri suomen ja joku ilmeisesti ulkomaillakin) kuultiin luentoja veden kiertokulusta ja hydrologian peruskäsitteistä. Lisäksi työskenneltiin ryhmissä hahmotellen osallistujien tarpeita ja toiveita koulutuksen sisällöksi ja luonnollisesti myös tutustuen toisiimme. Toista lähijaksoa odotellessa tehdään kurssiin liittyviä tehtäviä ja tutustutaan verkossa olevaan lisämateriaaleihin.

Ensimmäisen opetuspäivän aikana nousi vahvasti esiin tarve hydrologian ja hydrauliikan perusasioiden selventämiseen myös sellaiselle osallistujajoukolle, jolla on vähän tai ei ole lainkaan alan koulutusta. Näitä henkilöitä oli porukassa aika paljon ja se sai ainakin itseni ajattelemaan vesi- ja ympäristöalan kokonaisuuta, jota on mm. Vesitalouslehden joulukuun 2020 numerossa laajasti kuvattu. Alalla työskentelee ihmisiä usein aika samanlaisissa tehtävissä aivan erilaisella koulutustaustalla. Vesialan insinööri, biologi, limnologi, maantieteilijä ja juristi voivat tehdä samoja hommia. Jos he tekevät sitä riittävän pitkään, he oppivat toistensa ammattialoista paljon. Minusta luonnontieteet, tekniikka ja juridiikka muodostavatkin tietynlaisen kokonaisuuden, jonka sisällä vesialan asioita hoidetaan – unohtamatta liike-elämän lainalaisuuksia sekä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Oma työurani käy esimerkistä monimuotoisesta osaamistaustasta. Perustutkinto minulla on biologian alasta ”poro-, kala-, riista- ja turkistalouden koulutusohjelmasta”. Työuran aloitin kala- ja vesitutkimuksen parissa ja osallistuin tutkijana mm. virtavesikunnostusten seurantaan ja säännöstelyn kehittämiseen. Sitä kautta päädyin ympäristöhallintoon ohjaamaan entisten uittojokien entistämistyötä ja osallistuin myös säännöstelyn kehittämishankkeisiin. Näiden työtehtävien innostamana tein jatko-opinnot ja väitöskirjan vesitekniikan alalta. Olin välillä myös tiedottajan viransijaisena sekä EU-hankkeiden projektipäällikkönä ja lopulta päädyin vesistöasioita hoitavan yksikön päälliköksi ELY-keskuksessa. Väliin mahtui myös aikamoinen määrä opetustehtäviä ammattiopistossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Jokainen uusi tehtävä vaati uusien asioiden opiskelua ja sitä riittää edelleen, kun olen nyt päässyt mukaan järjestämään tätä vesiosaamiskoulutusta ja toisena uutena tehtävänä osallistumaan maa- ja metsätalouden vesienhallinnan kehittämiseen.

Töiden sujumisen näkökulmasta tärkeintä vesiosaamisessa on mielestäni se, että mahdollisimman monella toimijalla on oman erityisalansa lisäksi laaja ymmärrys alan muiden sektorien ja osaamisalueiden toiminnasta sekä niihin liittyvistä lainalaisuuksista.  Toivottavasti käynnistynyt koulutus saadaan palvelemaan molempia tarpeita: syventämään mahdollisimman monen opiskelijan omaa erikoisaluetta ja toisaalta tarjoamaan nykyisessä (tai tulevassa) työssä tarvittava perustietoja itselle vähän vieraammista sektoreista. Vaikka tämä näkökulma tuo haasteita koulutuksen suunnitteluun, se on tärkeää pitää esillä.

Timo Yrjänä
Johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuva: Timo Yrjänä Inarilla, ©Timo Yrjänä

Tämän tiedon on tuottanut
ELY-keskus