Uutiskirjeen etusivulle

Vesienhoidon ja lajien suojelun ristiriidat voidaan välttää hyvällä suunnittelulla

Vesienkunnostuksen tavoitteet ja lajien suojelu voivat toisinaan olla ristiriidassa. Puruvedellä luotiin toimintamalli viitasammakon elinympäristöjen turvaamiseksi samalla kun edistettiin vesienhoidon ja vesiluontotyyppien suojelun tavoitteita.

Ihminen on muuttanut perusteellisesti vesiekosysteemejä. Siksi vesistöjä ja valuma-alueita on kunnostettava, ja vielä nopeasti. Sekä kansallinen että eurooppalainen lainsäädäntö antavat hyvän lähtökohdan kunnostamistoimien kohdentamiselle. Esimerkiksi vesienhoidon tavoitteena oleva hyvä ekologinen tila on hyvin lähellä luontodirektiivissä tavoiteltua vesiluontotyyppien suotuisan suojelun tasoa.

Eri ohjeistusten ja oikeudellisten reunaehtojen tulkinnoissa on joissakin tapauksissa eroavaisuuksia, jotka vaikeuttavat kunnostuksen toteuttamista. Näitä on tunnistettu Freshabit LIFE IP -hankkeessa. Hankkeessa on myös etsitty ratkaisuja yleisiin ongelmatilanteisiin.

Puruveden rantaruovikoita niitettiin harkitusti

Etelä- ja Pohjois-Karjalan rajalla sijaitseva Puruvesi on karu kirkasvetinen järvi. Järvessä kasvaa eurooppalaisittain harvinaista pohjalehtiskasvillisuutta (Littorelletalia uniflorae). Järven tila on huonontunut lahtialueiden rehevöitymisen ja ruovikoitumisen seurauksena. Ruovikoissa elää useita tiukasti suojeltuja lajeja, kuten lampikorentoja ja viitasammakkoja. Siksi järven ranta-aluetta ei saa laajamittaisesti niittää eikä ruopata.

Hankkeessa eriteltiin luontokartoitusten ja paikkatietoaineistojen avulla pohjalehtikasvillisuuden suosimat alueet, joista ruovikkoa voidaan niittää, ja sellaiset alueet, joissa ruovikko on syytä säilyttää ravinteita pidättävänä kosteikkona tai suojeltujen lajien elinalueena.

Virkistyskäytössä olevilla rannoilla säästettiin luontokartoitusten perusteella riittävä määrä viitasammakoiden elinympäristöjä.

Vesienhoidon tuloksellisuutta ja suojelutoimien hyväksyttävyyttä ranta-asukkaiden keskuudessa pystyttiin lisäämään yksityiskohtaisella toimintamallilla.

Saarioisjärvellä siirrettiin sahalehtiä uusiin ruopattuihin kasvupaikkoihin

Rehevät lintujärvet ja matalat merenlahdet kasvavat vääjäämättä umpeen rehevöitymisen ja maankohoamisen vuoksi, jolloin niiden suojeluarvo heikkenee merkittävästi ja vesilintujen määrä vähenee.

Valkeakosken Saarioisjärvellä pyrittiin parantamaan samanaikaisesti järven vesilinnustoarvoja, lisäämään harvinaisen viherukonkorennon elinympäristöä eli sahalehden kasvustoja sekä säilyttämään viitasammakon elinympäristöjä.

Viitasammakkoa esiintyi alueella runsaasti ja kuulohavaintojen perusteella tehdyt esiintymisrajaukset olivat paikoitellen päällekkäisiä sahalehden parhaiden esiintymisalueiden ja suunniteltujen ruoppausalueiden kanssa. Viherukonkorennolle välttämättömiä sahalehtiä siirrettiin uusiin ruopattuihin kasvupaikkoihin. Tavoitteesta luoda lisää avovesialueita jouduttiin paikoin tinkimään.

Vesien kunnostajilla ja lajien suojelijoilla on yhteinen tavoitetila luonnon monimuotoisuuden palauttamiseksi. Huolellisella suunnittelulla ja viestinnällä voidaan vähentää ristiriitoja ja lisätä yhteisen ympäristönhoidon ja ympäristöpolitiikan hyväksyttävyyttä kansalaisten keskuudessa.

Hankkeessa opittua:

• Vesienhoidon ja luonnonsuojelun välisiin ristiriitoihin voidaan yleensä löytää molempia tavoitteita hyödyttävä ratkaisu. Virkistyskäytön kaikkia tarpeita ei aina voi ottaa huomioon.
• Yhden lajin elinympäristön kunnostaminen voi haitata toisen lajin elinolosuhteita. Erityisesti luontodirektiivin IV -liitteen lajien kartoitustapoja ja toimenpiteiden vaikutusten arviointia olisi kehitettävä niiden keskeisten elinympäristöjen havaitsemiseksi.
• Mahdollisia haitallisia vaikutuksia tiukasti suojeltuihin lajeihin voidaan lieventää toimenpiteiden sijoittelulla lajien elinkierron kannalta kriittisten aikojen ja paikkojen ulkopuolelle (esim. merkittävimmät lisääntymisalueet, lisääntymis- ja talvehtimisaika).
• Hyvällä toimenpiteiden vaikutusten seurannalla saadaan lisää tietoa, jonka avulla voidaan parantaa luontoselvitysten tasoa ja suunnitella lieventämistoimenpiteiden määrä ja laatu paremmin.
• Harvinaisten ja kansallisesti uhanalaisten lajien suojelua tulisi priorisoida yleisten direktiivilajien suojelun edelle tapauskohtaisesti. Lisäksi tulisi ottaa huomioon myös Natura 2000 alueiden suojelun perusteena olevien laji- ja luontotyyppiarvojen säilyttäminen. Poikkeuslupamenettelyä voitaisiin soveltaa nykyistä useammin.

Kirjoittajat:

Seppo Hellsten ja Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Jari Ilmonen, Viliina Evokari ja Siiri Söyrinki, Metsähallitus, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Jukka Ruuhijärvi, Luonnonvarakeskus LUKE, etunimi.sukunimi@luke.fi

Eeva Einola, Vanajavesikeskus, etunimi.sukunimi@vanajavesikeskus.fi

Pekka Sojakka, Etelä-Savon ELY-keskus, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Linkkejä:

Suomen suurin sisävesien suojeluhanke Freshabit Life IP 

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen Puruvedellä – suositukset toimintamalliksi (Suomen ympäristökeskuksen raportti)

Policy Brief: Vesienhoidon ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen