Uutiskirjeen etusivulle

Pintavesien seleenipitoisuutta seurataan

Suomessa väestön ja karjan seleeninpuutosta ehkäistään lisäämällä seleeniä (Se) lannoitteisiin. Uuteen raporttiin on koottu tietoa rehun, ruuan ja ihmisten seerumin seleenitasojen lisäksi myös peltomaan ja jokivesien seleenipitoisuuksia.

Seleeni on terveydelle välttämätön hivenaine, mutta sen liian suuret määrät ovat myrkyllisiä. Suomen maaperässä on luonnostaan hyvin vähän seleeniä kasveille sopivassa muodossa. Suomessa on vuodesta 1984 lähtien lisätty seleeniä lannoitteisiin, minkä avulla karjan ja ihmisten seleenin saanti on saatu nostettua sopivalle tasolle.

Lannoitteena lisätystä seleenistä siirtyy viljelykasviin vain pieni osa. Muu sitoutuu peltomaahan niin vahvasti, että se ei ole kasvien käytettävissä eikä myöskään huuhtoudu vesiin helposti.

Jokivesien seleenipitoisuudet pääosin pieniä, mutta yksittäisiä korkeita pitoisuksia havaittu

Seleenin seurantatiedon määrä kasvoi merkittävästi, kun Suomen ympäristökeskuksen laboratorio ryhtyi analysoimaan sitä samalla kertaa raskasmetallien kanssa vuonna 2009. Aluksi määritysraja oli liian korkea, mutta se laski 2013 ja on ollut 0,1 µg/l siitä lähtien. On odotettavissa, että meneillään olevan menetelmäkehityksen johdosta jatkossa määritysraja laskee edelleen.

Lannoitelisän vaikutuksista pintavesien seleenipitoisuuksiin ei ole tarkkaa mittaustietoa, sillä lannoituksia edeltävästä pitoisuustasosta ei ole tietoa. Lannoitus saattaa olla syy siihen, että intensiivisesti viljellyillä maatalousalueilla jokivesien seleenipitoisuudet ovat ylittäneet määritysrajan useammin kuin muilla alueilla.

Lapuanjoessa ja Kyrönjoessa havaittiin korkeita seleenipitoisuuksia 2013–2015 ja niiden syitä tulisi selvittää. Sittemmin pitoisuudet ovat olleet pienempiä ja turvallisella tasolla.

Jos biosaatavassa muodossa olevan seleenin pitoisuus kasvaisi, leväkukintojen määrä voisi lisääntyjä niissä järvissä ja jokivesissä, joissa seleeni on nyt kasvua rajoittava hivenaine.

Seleenin vaikutukset näkyvät selkeimmin ravintoketjun huipulla

Seleeni rikastuu ravintoketjussa. Liika seleenin saanti voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kaloja syövien vesilintujen lisääntymisessä. Seleenin kertymiseen ja rikastumiseen vaikuttavat muun muassa seleenin esiintymismuoto ja eliöiden kasvunopeudet.

Suomessa seurataan säännöllisesti silakan ja kasvatetun kirjolohen sekä satunnaisemmin pienten ahventen seleenipitoisuuksia. Kalojen mitatut pitoisuudet ovat olleet ympäristön kannalta turvallisella tasolla. Haukien tai hylkeiden seleenitasoja kannattaisi kuitenkin kartoittaa määräajoin, jotta pitoisuuksien muutokset ravintoketjun huipulla havaittaisiin ajoissa.

Kirjoittaja:

Tutkija Katri Siimes, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Linkkejä:

Report of the selenium working group 2022

Artikkelikuva:

© Adobe Stock