Vesikirje joulukuu 2022
Passiivikeräimet paljastavat pienetkin haitta-ainemäärät vesissä
Passiivikeräinten käyttö haitallisten aineiden tutkimisessa on lisääntynyt viime vuosina, ja kiinnostus keräimiä kohtaan on kasvanut. Uudessa raportissa esitellään passiivikeräinmenetelmän periaatteet ja tavallisimmat passiivikeräintyypit sekä niiden käytössä huomioitavia seikkoja.
Haitallisten aineiden pitoisuus vesissä määritetään pääsääntöisesti kertavesinäytteistä, jotka antavat kuvan tutkittavien yhdisteiden pitoisuuksista tietyllä hetkellä tietyssä paikassa. Passiivikeräimien käyttö on suositeltavaa, kun tiedetään, että pitoisuus vedessä voi vaihdella merkittävästi, tai kun oletettu pitoisuus jää vesinäytteiden määritysrajaa pienemmäksi. Kertavesinäytteenotto voi edellä mainituissa tapauksissa antaa harhaanjohtavaa tietoa aineen esiintymisestä vedessä.
Passiivikeräin mittaa eri asiaa kuin kertavesinäyte
Passiivikeräimiä voidaan käyttää pintavesissä, järvi- ja jokivesissä, meri- ja murtovesissä sekä jätevesissä ja pohjavesissä. Passiivikeräimet keräävät tarkasteltavaa yhdistettä päivistä viikkoihin tai jopa kuukausiin kestävän ajanjakson, joka riippuu keräintyypistä ja altistusolosuhteista. Mittausjakson aikana määritysrajan alle jääneet pitoisuudet väkevöityvät mitattavalle tasolle, jolloin voidaan osoittaa yhdisteen esiintyminen vesistössä, vaikkei sitä kertavesinäytteestä voida määrittää.
Passiivikeräimet keräävät tutkittavan yhdisteen liukoista osaa, jolloin määritetty pitoisuus ei ole suoraan vertailukelpoinen kertavesinäytteestä määritetyn kokonaispitoisuuden kanssa.
Yhdisteiden ympäristölaatunormit ja muut raja-arvot on yleensä annettu pitoisuutena vedessä. Raja-arvoihin vertailu on helpompaa, jos tulokset ovat samassa yksikössä. Siksi seurantaa ja tarkkailuja tehdään usein kertavesinäytteiden avulla. Passiivikeräimet voivat kuitenkin tarjota edustavamman kuvan vesistön tilasta ja löytää yhdisteitä, joiden pitoisuus kertavesinäytteessä jää määritysrajan alle.
Vesinäyte ja passiivikeräimet mittaavat eri asioita. Keräintulosten vertailu riskinarvioinnissa käytettyihin raja-arvoihin vaatii uudenlaisia ajattelu- ja toimintamalleja, jotka voivat tuoda lisätietoa haitallisten yhdisteiden ympäristövaikutuksista.
Passiivikeräimien käyttö vesien haitta-aineseurannassa -raportti tehtiin ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) rahoittamassa hankkeessa ”Ohjeistus erilaisten passiivikeräinmenetelmien käyttöön haitta-aineseurannassa (OPAALI)” vuosina 2021–2022.
Kirjoittajat:
Erikoistutkija Heidi Ahkola, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tutkija Katri Siimes, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi
Linkkejä:
Passiivikeräimien käyttö vesien haitta-aineseurannassa (helsinki.fi)
Artikkelikuva:
Chemcatcher-keräimiä. © Heidi Ahkola
