Valuma-aluesuunnittelussa huomioidaan erilaisia näkökulmia

Viljelijä tuskailee, kun peltoalaa jää tulvien alle, ojat ovat täynnä vettä ja toisaalta kesällä kasteluvedestä voi olla pulaa. Virkistyskäyttäjät kauhistelevat järven umpeenkasvua ja sinileviä. Peratusta purouomasta ovat kalat ja ravut kaikonneet. Tarttisko tehdä jotakin?

Valuma-alueelta vesistöihin virtaava vesi kytkee metsät, pellot, rakennetut ja luonnontilaiset alueet toisiinsa. Tarve valuma-aluesuunnittelulle kumpuaa useimmiten vesienhallinnan ongelmista ja veden laadun heikentymisestä lähivesistössä. Miten huolehdimme maa- ja metsätalouden tuotantoedellytyksistä samalla, kun varaudumme ilmaston muuttumiseen, yritämme sopeutua tulviin ja kuivuuksiin, ylläpidämme hupenevaa luonnon monimuotoisuutta ja säilytämme vedet puhtaina myös tuleville sukupolville?

Käytännössä valuma-aluesuunnittelua ja toimenpiteiden toteuttamista rajoittavat vastuutahojen löytäminen, pieniin osiin pirstoutunut maanomistus, suunnitteluosaamisen ja soveltuvan rahoituksen puuttuminen sekä tehokkaiden toimintamallien puute.

Mittakaavalla on väliä

Kattavat vesienhoitosuunnitelmat ja niitä tarkentavat toimenpideohjelmat laaditaan laajapohjaisessa yhteistyössä. Käytännössä vesienhallinnan ratkaisut tulisi kuitenkin suunnitella ja toteuttaa pienempien osavaluma-alueiden tasolla. Tällöin toimenpiteitä voidaan koordinoida keskenään, toteuttaa tehokkaampia vesiensuojelurakenteita, ohjata niiden sijaintia lähelle kuormituksen lähdettä tai etsiä valuma-alueelta vedenpidättämiseen soveltuvia alueita.

Valuma-aluesuunnittelussa voidaan ennakoida ilmastonmuutoksen aiheuttamaa sadannan lisääntymistä ja kesäisiä kuivuusjaksoja ja varautua niihin. Varsinkin pienten latvavesien viivyttämisellä, esimerkiksi metsien ojittamatta jättämisellä, purouomien perkaamatta jättämisellä, vaikutetaan myös alapuolisen peltoalueiden ojitustarpeisiin ja tulvaongelmiin. Kosteat metsäalueet eivät ole myöskään yhtä alttiita metsäpaloille.

Nyt tarvitaan kokonaisvaltaisempaa vesitalouden hallintaa, joka suosii luonnonmukaisia ja vettä pidättäviä ratkaisuja, kuten kaksitasouomia, pohjapatoja, säätöä mahdollistavia rakenteita ja kosteikoita samalla, kun se tuottaa maa- ja metsätalousalueille toivottua kuivatushyötyä ja edistää luonnon monimuotoisuutta.

Kuva: Viitavesibäckenille rakennettiin kesällä 2014 tulvatasanne maanomistajan toimesta. Toimenpiteellä on vaikutusta niin tulviin kuin monimuotoisuuteenkin. ©EPOELY

Uusia näkökulmia yhteistyöhön

Valuma-aluesuunnittelussa otetaan huomioon esimerkiksi kuormituslähteet, korkeuserot, maalajit, eri maankäyttömuodot, vesienhallinnan haasteet, arvokkaat alueet, suojelualueet, metsälakikohteet, tulvakohdat ja vetisyys. Perustietojen pohjalta määritellään vesistön käyttäjien tarpeet ja toiveet huomioiva tavoitetila, tarpeelliset toimenpiteet sekä priorisoidaan ne. Tämä vaatii eri osapuolilta ja sidosryhmiltä kokonaisnäkemystä vesitaloudesta ja vesiensuojelusta sekä asiantuntevaa suunnitteluapua.

Valuma-aluesuunnittelussa ja toimenpiteiden käytäntöön viemisessä kustannusten oikeudenmukainen jakaminen hyödynsaajien kesken on olennainen ja haasteellinen kysymys. Suomen ympäristökeskuksen vetämän IBC-Carbon -hankkeen tutkijat ovat esittäneet metsänomistajille korvausta hiilensidonnasta. Voisiko maanomistaja saada tulevaisuudessa tuloja myös veden viivyttämisestä ja valumavesien puhdistamisesta omilla maillaan? Voisiko laajoista ojituksista muodostuneen kiintoaineskuorman ja monimuotoisuuden vähenemisen kompensoida muualla tehtävällä vesiensuojelukosteikolla ja virtavesikunnostuksella? Voisivatko taakanjakoon osallistua kaikki valuma-alueen vedenkäyttäjät? Vähentäisikö kompensaatiomahdollisuus ristiriitoja ja edistäisi yhteisen näkemyksen saavuttamista eri intressiryhmien välillä?

Kuva: Valuma-alueella tarkoitetaan aluetta, jolta pinta- ja pohjavedet laskevat mereen tai järveen tai tietyn uoman kohtaan. Valuma-alueen voi rajata tarpeen mukaan, esim. tietyn uoman, järven tai vesistön osan perusteella. Grafiikka ©Olle Häggblom, Salaojayhdistys ry.

Tarvitsemme suunnannäyttäjiä – tule mukaan!

Valumavesien hallinnassa tarvitaan uusia toimintatapoja, ajattelumalleja sekä yhteistyötä niin viljelijöiden kuin muiden elinkeinonharjoittajien, vesistön käyttäjien ja viranomaisten kesken. Vain siten saavutetaan parhaat mahdolliset vesienhoitoon, tulva- ja kuivuusriskien hallintaan, luonnon monimuotoisuuteen liittyvät tavoitteet sekä edistetään maa- ja metsätalouden tuottavuutta.

Hyvien esimerkkihankkeiden ja toimintamallien löytämiseksi maa- ja metsätalouden vesienhallintaan on haettavissa avustusta vesiensuojelun tehostamisohjelmasta loka-marraskuussa 2021. Kannustamme aiheesta kiinnostuneita maanomistajia, ojitusyhteisöjä, yhdistyksiä ja kuntia aloittamaan hankkeiden valmistelun! Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja muut alueelliset ELY-keskukset antavat vinkkejä hankehakemuksen valmistelussa.

Kirjoittajat

Eeva Nuotio
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Anne-Mari Rytkönen
Johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Pääkuva: Tulvatasanteellinen kaksitasouoma edustaa monitavoitteisesta vesienhallintaa, jolla varmistetaan riittävä kuivatus ja parannetaan samalla vesiympäristön tilaa. Kuvassa tulvatasanteen niittoa Tyrnävän Leppiojalla. ©Anne-Mari Rytkönen