Tulvariskien aluesivut

Tulvat Pohjalaismaakunnissa

Pohjalaismaakunnissa on tunnistettu useita vesistöalueita, joissa on tulvariskejä. Alueen jokia leimaa alavat jokilaaksot ja valuma-alueiden vähäjärvisyys sekä ojitukset. Monissa Pohjanlahteen laskevissa joissa on useita kymmeniä kilometrejä pitkä tasainen suvantojakso, joka on yleensä tulva-aluetta. Hidas maankohoaminen rannikolla muuttaa edelleen korkeuseroja. Tulvariskejä Pohjalaismaakuntien alueella lisää myös maankäyttö jokivarsilla. Tulvan luontaisia leviämisalueita on hyödynnetty mm. maanviljelyksessä ja asutusalueina. 

Pohjalaismaakunnissa suurimmat tulvat ovat historiallisesti olleet keväisin ja muodostuneet lumen sulamisesta sekä jääpadoista. Virtaamien suuruus ja tulva-ajan pituus riippuvat talven lumitilanteesta ja sulamiskauden sääoloista. Paksut ja vahvat jääkerrokset lisäävät riskiä jääpatotulville. Viimeisten vuosikymmenten aikana on koettu myös useita voimakkaista ja pitkään kestävistä sateista johtuvia tulvia, joita voi tulla ympäri vuoden. Erityisen voimakkaita rankkasadetulvia on muodostunut pitkän sateisen kauden jälkeen syksyisin, kun maaperän vesivarastot ovat jo täynnä. Tilannetta heikentää vähäjärvisyys. Voimakkaita rankkasadetulvia muodostuu erityisen herkästi Pohjanmaan rannikon pienille joille, kuten Lapväärtin-Isojoelle, Maalahdenjoelle, Vöyrinjoelle ja Kimojoelle. Lisäksi hyyteistä on aiheutunut talvitulvia ilman kylmetessä ennen jääkannen muodostumista. Erityisen herkkiä vesistöjä hyydetulville ovat Ähtävänjoki ja Lapuanjoki. 

Lapuanjoki

Lapuanjoen vesistöalueella tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja erityisesti keväisin. Erityisen vaikeita tulvavuosia Lapuanjoella ovat olleet vuodet 1768, 1853 ja 1888 sekä viime vuosisadalla vuodet 1922, 1953, 1966, 1984 ja 1988. Viimeisimpiä tulvavuosia Lapuanjoen vesistöalueella ovat olleet vuodet 2013 ja 2018. Tulvavesi kasteli Kuortaneella joitakin loma- ja ulkorakennuksia näinä vuosina. Lisäksi Lapuanjoen pengerrysalue otettiin käyttöön Lapuan taajaman suojaamiseksi v. 2013. Edellisen kerran pengerrysaluetta käytettiin keväällä 1984. Lapuanjoella tulvia on aiheutunut myös mm. jääpadoista, hyyteestä ja rankkasateista. Lapuanjoella on tunnistettu kaksi tulvariskialuetta: Lapuan merkittävä tulvariskialue ja Uudenkaarlepyyn taajaman muu tulvariskialue. 

Kyrönjoki

Kyrönjoen vesistön tulvaongelmat tunnetaan jo vuosisatojen ajalta. Vanhin tieto on vuodelta 1680, jolloin kevättulva pysyi itäisen Mustasaaren pelloilla ja niityillä kolme viikkoa vieden mullan mennessään. Erityisen vaikeita kevättulvavuosia Kyrönjoella ovat olleet vuodet 1780, 1853 ja 1888 sekä viime vuosisadalla vuodet 1936, 1953, 1966, 1977, 1984 ja 1988. Kyrönjoella kevättulvaa lisää lumensulamisvedet ja jääpadot.Suurten kevättulvien lisäksi Kyrönjoella on sattunut useita tuhoisia kesä- ja syystulvia. Kasvukauden aikana sattuvat tulvat aiheuttavat huomattavasti enemmän vahinkoja maataloudelle kuin kevättulvat. 

Viimeisimpiä tulvavuosia Kyrönjoella ovat olleet vuodet 2011, 2012, 2013 ja 2018. Keväällä 2011 jääpatotulvia muodostui varsinkin Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren alueella. Syksyllä 2012 voimakkaat sateet osuivat myös Kyrönjoen vesistöalueelle ja vahinkoja syntyi mm. Kauhajoella, Jalasjärvellä, Ilmajoella ja Seinäjoella. Kevättulva v. 2013 aiheutti vahinkoja Kyrönjokivarressa Jalasjärveltä ja Kauhajoelta jokisuistoon saalla. Tilannetta voimisti suuret lumen vesiarvot ja vahva jääkansi sekä nopeasti lämmennyt sää. Myös keväällä 2018 lämmin sää nopeutti lumen sulamista, jonka takia Kyrönjoen virtaamat ja vedenkorkeus nousivat nopeasti. Lumipeitteen määrä ja sen vesiarvo vaihtelivat voimakkaasti alueittain. Kyrönjoelle muodostuneet jääpadot ja sateet nostattivat vedenkorkeuksia ja lisäsivät tulvariskiä vesistössä. Vesiä on päästetty Kyrönjoen yläosan pengerrysalueille vuosina 1984, 2012, 2013 ja 2018.  

Kyrönjoella on tunnistettu neljä tulvariskialuetta: Ylistaro-Koivulahden ja Ilmajoki-Seinäjoen merkittävät tulvariskialueet sekä Jalasjärven taajaman ja Kauhajoen muut tulvariskialueet. 

Laihianjoki

Laihianjoella suurimmat tulvat ovat olleet keväällä 1953, 1966, 1984, 2013 ja 2018 sekä kesällä 1967 ja syksyllä 2012. Näiden lisäksi historiatietojen perusteella kevättulvia on kerrottu olleen myös vuosina 1888, 1895, 1899, 1905, 1906, 1916 ja 1933. 

Laihianjoen tulvariskiä lisää, että tietyissä olosuhteissa Laihianjoen ja Kyrönjoen tulvavedet voivat yhtyä ns. bifurkaatioalueella, kuten tapahtui keväällä 1984, 2013 ja 2018 sekä syksyllä 2012 ja 2016. Tulvavesien yhtymiseen bifurkaatioalueella vaikuttaa suurelta osin Kyrönjoen tulviminen. 

Tulvat ovat Laihianjoen vesistöalueella ja bifurkaatioalueella kastelleet rakennuksia, katkoneet teitä ja nousseet laajoille tasaisille peltoalueille. Laihianjoen tulvat aiheuttavat myös riskin Vaasa-Seinäjoki- rautatieyhteydelle, Vaasan lentoasemalle ja moottoritielle. Laihianjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Laihia-Tuovila-Runsorin merkittävä tulvariskialue.  

Lapväärtin-Isojoki

Lapväärtin-Isojoella on ollut vesistöstä aiheutuvia tulvia useina vuosina. Tulvia syntyy alueella keväisin sulamisvesistä ja jääpadoista johtuen. Lisäksi rankkasateet ja hyyteet ovat nostaneet tulvavesiä alaville jokirannoille Kristiinankaupungin ja Isojoen kuntien alueilla.  

Harvinaisia tulvia on ollut ainakin keväällä 1965, 1984 ja 2013 sekä syksyllä 2012. Lapväärtin taajaman ja suiston alueelta on kuitenkin tiedossa tulvavahinkoja jo 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Erityisesti tulvista on aiheutunut haittaa Lapväärtin taajamalle ja maanviljelykselle, koska veden luontaisia leviämisalueita on muutettu viljelysalueiksi esimerkiksi Lapväärtinjoen suistossa. Kärjenjoen alueella maanviljelysalueiden tulvahaittoja on lisännyt järvien kuivattaminen viljelysalueiksi. Lapväärtin-Isojoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Lapväärtin merkittävä tulvariskialue. 

Perhonjoki

Perhonjoen suurimmat vesistötulvat ovat esiintyneet keväällä 1953, 1955, 1977, 1982 ja 2000 sekä kesällä 1987. Jääpadot ovat aiheuttaneet tulvaongelmia vuoden 1977 kevään lisäksi keväinä 1984 ja 1985. Ennen Perhonjoen säännöstelyaltaiden rakentamista pahin tulva oli keväällä 1953 ja altaiden rakentamisen jälkeen suurin vesistötulva oli keväällä 2000. Eniten rakennusvahinkoja aiheuttanut jääpatotulva oli keväällä 1985. Perhonjoen vesitulvista johtuva tulva-alue on enimmäkseen maatalousaluetta, joista suurtulva voi huuhtoa merkittäviä määriä ravinteita vesistöön. Peltoja on vuoden 2000 kaltaisella tulvalla veden alla noin 1200 ha. Tällöin aiheutui vahinkoja myös asuinrakennuksille Kokkolassa ja Halsualla, jossa tulvan kohteena ollutta rivitaloa on sittemmin suojattu korottamalla rantavallia. Perhonjoella on tunnistettu kaksi tulvariskialuetta: Perhonjoen alaosan ja Perhon taajaman muut tulvariskialueet. 

Kruunupyynjoki

Kruunupyynjoki tulvii vuosittain ja isoimmat haitat tulevat kesätulvista, vaikkakin kevättulvat ovat yleisimpiä. Lisäksi alueella on hyyde- ja jääpatotulvia. Kruunupyynjoen tulva-alue on enimmäkseen maatalousaluetta, jolla on eläinsuojia ja turkistarhoja, joista suurtulva voi huuhtoa merkittäviä määriä ravinteita vesistöön Laajimmat tulvat ovat olleet vuosina 1977, 1984, 1985, 1987 ja 2000, joista merkittävimpiä vahinkoja ovat aiheuttaneet vuosien 1977 ja 1987 kevättulvat. Kruunupyynjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Kruunupyyn taajaman muu tulvariskialue. 

Ähtävänjoki

Ähtävänjoen vesistöalueella tulvaongelmia aiheutuu etupäässä hyyde- ja jääpadoista, mutta joskus myös suurista virtauksista. Hyyde- ja jääpatotulvat ovat siitä ongelmallisia, että niiden syntyä on vaikea ennustaa ja vedenkorkeuden nousu on usein nopeaa. Ähtävänjoen tulvaherkimpiä alueita ovat olleet Savonjoen alaosa, Kuninkaanjoki ja Pokelan alue. Tulvia Ähtävänjoella on ollut ainakin vuosina 1981, 1982 ja 1987. Ähtävänjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Åminne-Ytteressen muu tulvariskialue. 

Kimojoki

Kimojoki on tulvaherkkää aluetta. Lähes vuosittain alueella on kevättulvia ja satunnaisia syystulvia, joiden vaikutukset vaihtelevat voimakkaasti. Lähivuosien merkittävin tulva aiheutui voimakkaista rankkasateista elokuussa 2004. Tulvat sattuivat saman aikaisesti myös viereisellä Vöyrinjoen vesistöalueella. Vuoden 2004 tulvat aiheuttivat vahinkoja rakennuksille, teille, silloille, viljasadolle ja irtaimistolle. Kimojoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Kimo-Oravaisen muu tulvariskialue. 

Vöyrinjoki

Vöyrinjoki virtaa keski- ja alaosaltaan laajan tasaisen viljelysalueen halki, joka on erityisen herkkä alue tulvimaan. Joen virtaamien suuri vaihtelu aiheutuu vesistön järvien puuttumisesta. Lähivuosien merkittävin tulva aiheutui voimakkaista rankkasateista elokuussa 2004. Tulvat sattuivat saman aikaisesti myös viereisellä Kimojoen vesistöalueella. Vuoden 2004 tulvat aiheuttivat vahinkoja rakennuksille, teille, silloille, viljasadolle ja irtaimistolle. Vöyrinjoella on myös ollut jääpadoista aiheutuneita tulvia mm. vuonna 1953. Vöyrinjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Vöyrin taajaman muu tulvariskialue. 

Maalahdenjoki

Maalahdenjoki on tyypillinen Pohjanmaan rannikon pieni ja vähäjärvinen vesistöalue. Rankkasateet (mm. v. 2001 ja 2014) sekä jääpadot nostavat nopeasti vedenpintaa. Ennen vuosien 1999–2003 perkauksia Maalahdenjoki tulvi 3–4 kertaa vuodessa. Kesäisin vuosina 1974–1984 joki tulvi 15 kertaa. Suurin tulvaveden alle jäänyt alue kevättulvilla on ollut 600 ha ja kesätulvilla 400 ha. Maalahdenjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Övermalaxin muu tulvariskialue. 

Närpiönjoki

Närpiönjoen suurimmat vesistötulvat ovat olleet vuosina 1966, 1979,1984 ja 2013. Uhkaavia tulvatilanteita on myöhemmin ollut ainakin vuosina 1985, 1986, 1988, 1994, 1999, 2000 ja 2001. Närpiönjoella on usein vesistö- ja rankkasadetulvien lisäksi myös jääpatotulvia. Jurvanjärven alueella on useina vuosina ollut kevät- ja kesätulvia. Viimeisimmät kevättulvat ovat vuosilta 1999, 2000 ja 2001. Närpiönjoella on tunnistettu yksi tulvariskialue: Jurvan taajaman muu tulvariskialue. 

Suurimmat tulvariskit Pohjalaismaakunnissa ovat merkittäviksi tulvariskialueiksi nimetyillä alueilla, joita ovat: 

  • Lapua, Lapuanjoen vesistöalueella, 
  • Ilmajoki-Seinäjoki, Kyrönjoen vesistöalueella, 
  • Ylistaro-Koivulahti, Kyrönjoen vesistöalueella, 
  • Laihia-Tuovila-Runsor, Laihianjoen vesistöalueella, 
  • Lapväärtti, Lapväärtin-Isojoen vesistöalueella. 

Näillä alueilla tulvat voivat aiheuttaa laaja-alaisia vahinkoja asutukselle, yhdyskuntatekniikalle, ympäristölle, kulttuuriperinnölle ja tiestölle. Ilmajoki-Seinäjoen alueella riskiä lisää myös Kyrkösjärven padon sortumisriski. Ylistaro-Koivulahden alueella riskiä lisää jääpadot ja veden leviäminen Laihianjoen ja Kyrönjoen väliselle bifurkaatioalueelle. Laihia-Tuovila-Runsorin alueella taas merkittävien liikenneyhteyksien vaarantuminen ja Lapväärtissä aiemmat vahinkoa aiheuttaneet tulvat. 

Pohjalaismaakuntien alueella tulvasuojelua ja tulvariskien hallintaa on toteutettu monenlaisilla toimilla. Tulvista kärsineitä alueita on suojattu tulvapenkereillä mm. Perhossa, Mustasaaressa, Seinäjoella, Ilmajoella ja Lapväärtissä. Vesistöissä, joissa jääpadot tai hyyteet voivat aiheuttaa ongelmia, seurataan jäänpaksuuden kehittymistä, sahataan tarvittaessa jääkantta jäiden lähdön helpottamiseksi sekä estetään hyydepatojen muodostumista mm. köysin, puomein ja säännöstelyä muuttamalla. Useilla vesistöillä on lisäksi tehty ruoppauksia parantamaan veden virtausta.

Tulvasuojelukeinoina vesistöalueilla on myös tehty runsaasti vesirakentamista ja järjestelyitä, kuten rakennettu tekojärviä ja pengerrysalueita. Voimakkaasti rakennettuja vesistöjä ovat mm. Kyrönjoki ja Lapuanjoki. Myös useita luonnonjärviä säännöstellään tulvatilanteen helpottamiseksi. Ennen tulvaa säännöstellyt järvet juoksutetaan mahdollisimman tyhjiksi, jotta niihin voidaan varastoida yläpuolisilta alueilta tulevia lumen sulamisvesiä tai rankkasateiden aiheuttamia valuntapiikkejä.

Pohjalaismaakunnissa viranomaiset kokoontuvat keväisin tai tarvittaessa useammin tulvakokouksiin, joissa seurataan tulvatilanteen kehittymistä ja sovitaan toimenpiteistä, joilla estetään tulvavahinkoja. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. tulva-aikainen säännöstely, tilapäiset suojaukset ja tulvaviestintä. Varautumista on lisätty myös tulvaharjoituksilla, viestinnällä ja asukastilaisuuksilla.

Tärkeinä toimenpiteinä Pohjalaismaakuntien alueella on nähty varautuminen, ennakointi, ajantasaisen ja luotettavan tiedon ylläpito sekä tulvariskien vähentäminen maankäytön suunnittelun keinoin (esim. alimmat rakentamiskorkeussuositukset ja kaavoitus tulvariskit huomioiden).

Lisätietoa avustusten hakemisesta löytyy ELY-keskuksen sivuilta: Valtion avustukset 

Tulvariskien hallintasuunnitelmat Pohjalaismaakunnissa:

Tulvariskien alustavat arvioinnit

Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä mm. asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Ensimmäiset alustavat arvioinnit on tehty vuonna 2011 ja ne on tarkistettu vuonna 2018. Tarkistuksen perusteella laadittiin muistio tunnistetuista tulvariskeistä ja ehdotuksista nimettäviksi tulvariskialueiksi. Arvioinnit tarkistetaan seuraavan kerran vuonna 2024.

Tähän kohtaan linkitetään myöhemmässä vaiheessa arviointidokumentit Vesi.fi-aineistopankista.

Kuuleminen tulvariskien alustavasta arvioinnista

Väestöllä ja sidosryhmillä on ollut mahdollisuus esittää mielipiteensä ehdotuksista merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä on saanut esittää mielipiteensä tulvariskien hallintasuunnitelman sisällöstä sekä siihen liittyvän ympäristöselostuksen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta. Saadut palautteet on otettu huomioon merkittävien tulvariskialueiden nimeämisessä ja tulvariskien hallintasuunnitelman valmistelussa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on arvioinut vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvat tulvariskit alueellaan. Tämän tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella tehty ehdotus alueen merkittäviksi tulvariskialueiksi on ollut kuultavana 9.4.–9.7.2018. Merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin nimettäväksi Lapua, Ilmajoki-Seinäjoki, Ylistaro-Koivulahti, Laihia-Tuovila-Runsor ja Lapväärtti. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi merkittävät tulvariskialueet tarkistetun ehdotuksen mukaisesti. 

Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tai päivitetään tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistö- tai rannikkoalueen kattavat suunnitelmat tulvariskien hallitsemiseksi. 

Tämän arvioinnin lisäksi alueen kunnat arvioivat hulevesistä, eli sade- ja sulamisvesistä aiheutuvat tulvariskit taajamissa. 

(linkit Teams)

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus laati vuonna 2011 ensimmäiset tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 1.4.–30.6.2011. Samaan aikaan pyydettiin myös lausunnot asianosaisilta viranomaisilta. Arvioinnin tausta-asiakirjoihin ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ehdotukseen alueen merkittäviksi tulvariskialueiksi tehtiin joitakin tarkennuksia kuulemisen aikana saadun palautteen pohjalta. 

Merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin nimettäväksi Lapua, Ilmajoki-Seinäjoki, Ylistaro-Vähäkyrö ja Laihia-Runsor. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi merkittävät tulvariskialueet tarkistetun ehdotuksen mukaisesti. 

Aluekohtaiset aineistot

Tähän kohtaan linkitetään myöhemmässä vaiheessa aluekohtaiset aineistot Vesi.fi-aineistopankista.

Tulvariskikartoitusraportit:

 

Syventävät sisällöt

Viranomaisten valmiustoimet ja toiminta tulvatilanteessa

Eri viranomaisilla ja muilla julkisilla toimijoilla on omat tehtävänsä ja vastuunsa tulviin valmistautumisessa ja tulvatilanteessa.

Tulvariskilainsäädäntö

Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tavoitteena on vähentää tulvariskejä ja -haittoja sekä parantaa varautumista tulviin.

Tulvariskien hallinta

Tulvariskien hallinta kattaa kaikki ne eri vaiheiden toimet, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista koituvia vahinkoja.