Tulvariskien aluesivut

Tulvat Uudellamaalla 

Uudenmaan vesistöalueilla suurimmat tulvat on koettu perinteisesti keväisin, mutta erityisesti viime vuosina pitkään kestävät ja voimakkaat sateet ovat aiheuttaneet myös merkittäviä kesä- ja syystulvia. Leutoina talvinakin on esiintynyt tulvia vesisateiden ja lumen sulamisen seurauksena. Tulvariski on perinteisesti ollut suurin Vantaanjoen ja sen sivuhaarojen muodostamalla tiiviisti rakennetulla vesistöalueella.

Rannikkoalueella voi esiintyä myrskyjen yhteydessä merenpinnan noususta aiheutuvia nopeasti kehittyviä tulvia. Tyypillisimmin merenpinta on ollut korkeimmillaan loppusyksyn ja vuodenvaihteen aikoihin. Meritulva aiheuttaa vahinkoja laajalla alueella, mutta erityisesti tiiviisti rakennetulla pääkaupunkiseudulla.

Kaupunkialueilla rankkasateet aiheuttavat purojen ja hulevesiverkoston tulvimista vuosittain.

Uudenmaan viimeisin varsinainen suurtulva sattui vuonna 1966 runsaslumisen talven ja myöhäisen lumen sulamisajankohdan vaikutuksesta. Tuolloin esimerkiksi Vantaanjoen vesistössä tulva-alueen laajuus oli jopa 1860 hehtaaria. Erityisesti vahinkoja aiheutui vesistöjen läheisyydessä sijaitseville rakennuksille, silloille ja tiestölle.

Kesällä 2004 pitkään jatkuneet vesisateet ja niitä seurannut laajamittainen rankkasadealue nostivat vedenpintoja huomattavasti koko Uudenmaan alueella. Vaikka jokien virtaamat eivät olleet lähelläkään vuoden 1966 lukemia, aiheutti tulva merkittäviä vahinkoja. Haittaa aiheutui rakennusten ja kulkuväylien lisäksi erityisesti maanviljelylle.

Tammikuun 8-9 päivinä 2005 tapahtunut Gudrun -talvimyrsky nosti tulvat Suomen etelä- ja lounaisrannikon kaupunkeihin ja kyliin. Meriveden nousu saavutti monin paikoin ennätyskorkeuden, jonka mahdollisti jo valmiiksi ylhäällä ollut vedenkorkeus. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla merivesi nousi n. 1,5 metriä normaalia ylemmäksi. Tulvavesi levisi mm. Helsingin Kauppatorille, kiinteistöjen kellareihin, katkaisi useita teitä ja esti mm. Suomenlinnan lauttaliikenteen laitureiden jäädessä veden alle. Tämä loppiaistulva on mittaushistorian toistaiseksi suurin Suomenlahden rannikolla koettu meritulva.

Suurimmat tulvariskit Uudellamaalla ovat merkittäviksi tulvariskialueiksi nimetyillä alueilla, joita ovat Helsingin ja Espoon rannikkoalue sekä Loviisan rannikkoalue. Näillä alueilla meriveden nousun aiheuttamat tulvat voivat aiheuttaa laaja-alaisia vahinkoja ihmisille, rakennuksille, yhdyskuntatekniikalle ja tiestölle.

Pääkaupunkiseudulla yhdyskuntarakenteen tiivistyessä ja rakentamiseen hyvin soveltuvien alueiden vähentyessä on esiintynyt voimakasta painetta vesistöjen läheisyyteen ja rannikkoalueille rakentamiseen.

Loviisanlahden itärannan alavien alueiden suojaksi on rakennettu tulvapenger, jonka korottaminen pysyvästi tai tilapäisillä rakenteilla voi olla tulevaisuudessa tarpeen. Loviisan ydinvoimalaitos on eräs Uudenmaan merkittävimmistä yksittäisistä tulvariskikohteista.

Muita kansallisesti merkittäviä tulvariskialueita löytyy mm. Porvoon keskustasta, Vantaanjoen ja Karjaanjoen vesistöalueilta sekä Suomenlahden rannikon pienemmiltä valuma-alueilta.

Helsingin ja Espoon rannikkoalueella on viime vuosina toteutettu alueellisia tulvasuojauksia mm. Vartiokylänlahdelle ja Nuottaniemeen. Asuinalueiden suojaksi on rakennettu uusia tulvapenkereitä, jotka voivat toimia osin myös kevyenliikenteenväylänä.

Uusien kaavoitettavien ja rakennettavien alueiden osalta otetaan huomioon suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista. Tarvittaessa on toteutettu laajamittaisia alueellisia maanpinnan korotuksia mm. Jätkäsaaren, Kalasataman ja Perkkaan alueilla.

Uudellamaalla on käynnistetty ja toteutettu viime vuosina useita tulvasuojelu- ja vesistökunnostushankkeita. Vantaan Pirttirannan loma-asuntoalueen tulvasuojaus valmistui keväällä 2012. Helsingissä Oulunkylän siirtolapuutarha-alueen suojaamiseksi rakennettiin 720 metriä pitkä tulvapenger vuonna 2016. Espoonjoen ja Gräsanojan kunnostusten suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota uomien tulvimisen vähentämiseen. Myös Mäntsälänjoella, Loviisanjoella ja Espoonjoella on toteutettu laajamittaisia tulvariskiä vähentäviä kunnostushankkeita.

Säännöstelyjen toimivuusselvityksiä on tehty Lohjanjärvellä ja Hiidenvedellä. Vantaanjoen latvajärvien Kytä-, Suoli- ja Hirvijärvien säännöstelyjen muutos sai aluehallintoviraston luvan vuonna 2017 ja uudet säännöstelymääräykset ovat käytössä. Säännöstelyjen kehittämisellä pyritään ottamaan paremmin huomioon muuttuvat ilmasto-olosuhteet, mm. talven lumitilanne ja tulvien ajoittuminen.

Tulvariskien hallintasuunnitelmat Uudellamaalla:

Tulvariskien alustavat arvioinnit

Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä mm. asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Ensimmäiset alustavat arvioinnit on tehty vuonna 2011 ja ne on tarkistettu vuonna 2018. Arvioinnit tarkistetaan seuraavan kerran vuonna 2024.

Tähän kohtaan linkitetään myöhemmässä vaiheessa arviointidokumentit Vesi.fi-aineistopankista.

  • Taasianjoen vesistöalue (pdf 729 kt) 
  • Koskenkylänjoen vesistöalue (pdf 1 097kt) 
  • Ilolanjoen vesistöalue (pdf 808 kt) 
  • Porvoonjoen vesistöalue (pdf 1 297 kt) 
  • Mustijoen vesistöalue (pdf 883 kt) 
  • Sipoonjoen vesistöalue (pdf 812 kt) 
  • Vantaanjoen vesistöalue (pdf 1 842 kt) 
  • Siuntionjoen vesistöalue (pdf 865 kt) 
  • Karjaanjoen vesistöalue (pdf 988 kt)
  • Rannikon pienet valuma-alueet, Uusimaa (pdf 2 287 kt)
  • Rannikon merivesitulva, Uusimaa (pdf 5 892 kt) 
  • Kymijoen vesistöalue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus) 

Kuuleminen tulvariskien alustavasta arvioinnista

Väestöllä ja sidosryhmillä on ollut mahdollisuus esittää mielipiteensä ehdotuksista merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä on saanut esittää mielipiteensä tulvariskien hallintasuunnitelman sisällöstä sekä siihen liittyvän ympäristöselostuksen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta. Saadut palautteet on otettu huomioon merkittävien tulvariskialueiden nimeämisessä ja tulvariskien hallintasuunnitelman valmistelussa. 

Uudenmaan ELY-keskus on tarkistanut vuonna 2011 tehdyt tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 9.4.-9.7.2018. Samaan aikaan pyydettiin myös lausunnot asianomaisilta viranomaisilta. Uudenmaan alueelta saatiin yhdeksän lausuntoa tai palautetta. Arvioinnin tausta-asiakirjoihin ja Uudenmaan ELY-keskuksen ehdotukseen Uudenmaan alueen merkittäviksi tulvariskialueiksi ei ollut tarpeen tehdä muutoksia kuulemisen aikana saadun palautteen pohjalta. Palautteessa annetut ehdotukset ja kehittämiskohteet mm. tulvaryhmien työskentelyn ja ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimisen osalta on otettu tarpeen mukaan huomioon tulvariskien hallinnan suunnittelutyössä. 

Merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin nimettäväksi Helsingin ja Espoon rannikkoalue sekä Loviisan rannikkoalue, jotka olivat nimetty merkittäviksi jo vuoden 2011 arvioinnissa. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi merkittävät tulvariskialueet tarkistetun ehdotuksen mukaisesti. 

  • Tarkistettu ehdotus 2018 
  • Kuulemispalautteet ja vastine 

Aluekohtaiset aineistot

Tähän kohtaan linkitetään myöhemmässä vaiheessa aluekohtaiset aineistot Vesi.fi-aineistopankista.

 

Syventävät sisällöt

Viranomaisten valmiustoimet ja toiminta tulvatilanteessa

Eri viranomaisilla ja muilla julkisilla toimijoilla on omat tehtävänsä ja vastuunsa tulviin valmistautumisessa ja tulvatilanteessa.

Tulvariskilainsäädäntö

Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tavoitteena on vähentää tulvariskejä ja -haittoja sekä parantaa varautumista tulviin.

Tulvariskien hallinta

Tulvariskien hallinta kattaa kaikki ne eri vaiheiden toimet, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista koituvia vahinkoja.