Tulvariskien aluesivut

Vuoksen vesistöalue

Kallaveden-Haukiveden alue

Haukiveden suurin tulva on koettu vuonna 1899, joka tunnetaan ns. Valapaton tulvana. Myös vuonna 1924 tulva nousi poikkeuksellisiin korkeuksiin, mutta jäin kuitenkin yli 20 cm alemmaksi kuin vuonna 1899.  Molempia tulvavuosia edelsi syys- ja talvitulva sekä Haukivedellä että sen yläpuolisissa järvissä. Lumen korkea vesiarvo keväällä sekä alkukesän huomattavasti normaalia suuremmat sateet nostivat vedenpinnan kesällä huippulukemiin.  

Haukivesi on tulvinut poikkeuksellisen paljon myös vuosina 1975 ja 1982. Viime vuosien tulvakorkeudet ovat jääneet huipputulvia huomattavasti alhaisemmiksi. Viime vuosikymmenen Haukiveden korkein tulva oli vuonna 2012. Tulvakorkeutta saatiin alennettua lisäjuoksutuksilla noin 30 cm.  

Myös Kallaveden suurin havaittu tulva oli vuonna 1899, jolloin vedenpinta nousi noin metrin keskimääräistä tulvakorkeutta ylemmäksi. Valapaton tulvan korkeus on kaiverrettu Väinölänniemen rantakallioon.  Muita pahoja tulvavuosia ovat olleet mm. vuodet 1924, 1950, 1981 ja 1988. Tämän vuosisadan korkein tulva on havaittu vuonna 2012 ja vuodenvaihteessa 2013- 2014 Kallavedellä koettiin poikkeuksellisen korkea talvitulva.  

Iisalmen reitti

Iisalmen reitin suurimmat tulvat on koettu vuosina 1898 ja 1899. Alempana vesistössä olevista veistöistä poiketen järvien tulvakorkeudet nousivat huippulukemiin jo vuonna 1898 eikä seuraavan vuoden tulva ylittänyt näitä korkeuksia. Muita pahoja tulvavuosia ovat olleet mm. 1924, 1982 ja 1989. Tämän vuosisadan korkeimmat tulvat on havaittu vuosina 2000 ja 2018. Onki- ja Poroveden säännöstelyllä on saatu alennettua tulvakorkeuksia jopa metrillä.  

Nilsiän reitti

Nilsiän reitin vedenkorkeuksista ei ole yhtä pitkiä vedenkorkeuden havaintosarjoja kuin Haukivedeltä, Kallavedeltä ja Iisalmen reitiltä. Reitin suurimmat havaitut tulvat ovat vuodelta 1924, jolloin Vuotjärven vedenkorkeus nousi yli metrin nykyistä säännöstelyn ylärajaa korkeammalle. Nilsiän reitin säännöstelyillä onkin saatu laskettua tulvia merkittävästi ja pääreitin vedenkorkeudet saadaan yleensä pidettyä säännöstelyrajojen sisällä.   

Juojärven reitti

Juojärven reitti ei ole tulvaherkkä vesistö, koska alueen järvien osuus valuma-alueesta on suuri. Juojärven suurimmat havaitut tulvat ovat vuosilta 1924, 1920 ja 1955. 2000-luvun suurin tulva koettiin vuodenvaihteessa 2013 – 2014, jolloin vedenpinta ylitti säännöstelyn ylärajan 7 senttimetrillä. 

Kymijoen vesistöalue

Rautalammin reitti

Rautalammin reitin järvisyys on suuri, joten tulvat eivät nouse niin korkealle kuin vähäjärvisemmillä alueilla ja tulvan nousu on hidas. Keskimäärin tulva nousee vain noin 40 cm keskivedenkorkeutta ylemmäksi. Rautalammin reitin suurimmat havaitut tulvat ovat vuosilta 1899 ja 1924. Muita merkittäviä tulvavuosia ovat olleet vuodet 1981 ja 1988. Reitin latvoilla Koivujärvellä ja Pielavedellä vuoden 1988 tulva nousi jopa korkeammalle kuin vuonna 1924. 2000-luvun suurimmat tulvat ovat vuosilta 2012 ja 2018.  

Reitin alajuoksulla Hankavesi ja Lonkari-järvi ovat muita järviä tulvaherkempiä ja joulukuussa 2008 tulvan nousun pelättiin vahingoittavan alueen rantametsiä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Lonkarin yläpuolelle Tyyrinvirtaan muodostui joulukuussa 2012 paha hyydepato, jonka aiheuttama tulva uhkasi alueella sijaitsevaa kalanviljelylaitosta sekä viittä kiinteistöä. Patoa purettiin sekä räjäyttämällä että kaivinkoneen avulla.  

Pohjois-Savossa ei ole merkittäviä tulvariskialueita. Maakunnan keskeiset tulvavahinkokohteet sijoittuvat järvien rannalle sijoittuviin kaupunki- ja kuntakeskuksiin. Muiksi tulvariskialueiksi on nimetty Varkauden, Kuopion, Iisalmen ja Kiuruveden keskustat ympäristöineen. Tulva voi aiheuttaa näillä alueilla uhkaa mm. asutukselle ja teollisuudelle.

Haukiveden-Kallaveden alueen tulvantorjunnasta huolehditaan vuonna 2009 valmistuneen Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelman linjausten mukaisesti. Viranomaiset kokoontuvat tulvauhan kasvaessa tulvakokouksiin, joissa seurataan tulvatilanteen kehittymistä ja sovitaan toimenpisteistä. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. tulva-aikaiset juoksutukset ja säännöstelyt sekä tulvaviestintä. Saimaan lisäjuoksutuksilla voidaan alentaa erityisesti pienempiä tulvia, mutta vaikutusmahdollisuudet suurtulviin ovat rajalliset. Juoksutusten määrää rajoittaa Vuoksen Venäjänpuolella aiheutuvat vahingot. Juoksutuspäätösten tueksi Saimaan alueen tulva- ja kuivuusriskejä on tarkennettu viime vuosina. 

Kallaveden-Unnukan alueen tulviin voidaan jossain määrin vaikuttaa säännöstelyllä, mutta järvien juoksutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Lumen sulamisesta aiheutuviin tulviin voidaan varautua laskemalla vedenkorkeuksia ennen tulvaa, jolloin järviin saadaan varastotilaa sulamisvesiä varten. Varastotilan merkitys kuitenkin pienenee poikkeuksellisen suurilla tulvilla. Tarvittaessa juoksutuksiin voidaan käyttää myös Konnuksen ja Taipaleen kanavia. Poikkeuksellisissa tulvatilanteissa lisäjuoksutusten suunnittelussa joudutaan ottamaan huomioon myös vaikutukset alapuoliseen Saimaaseen  

Onki- ja Porovedellä säännöstelyllä on saatu laskettua tulvia merkittävästi. Järvien säännöstelylupa mahdollistaa myös kevätalennuksen tekemisen suuren tulvan uhatessa. Lisäksi juoksutuksiin voidaan käyttää Ahkionlahden ja Nerkoon kanavia. Myös Nilsiän reitin säännöstelyillä on saatu laskettua tulvia merkittävästi ja pääreitin vedenkorkeudet saadaan yleensä pidettyä säännöstelyrajojen sisällä.  Savon Voima vastaa koko reitin säännöstelystä, jolloin se voi tulvatilanteen uhatessa hoitaa reitin säännöstelyä siten, että tulvavahingot saadaan minimoitua.

• Vuoksen vesistöalue  (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)
• Kymijoen vesistöalue  (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)

Pohjois-Savon ELY-keskus on tarkistanut vuonna 2011 tehdyt tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 9.4.-9.7.2018. Samaan aikaan pyydettiin myös lausunnot asianomaisilta viranomaisilta. Pohjois-Savon alueelta saatiin 4 lausuntoa. Muita kannanottoja tai mielipiteitä ei saatu. Lausuntojen perusteella ei ollut tarpeen muuttaa ehdotusta Pohjois-Savon merkittäviksi tulvariskialueiksi. 

Pohjois-Savon ELY-keskus ei esittänyt muutoksia vuonna 2011 tehtyyn päätökseen, jossa ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita Pohjois-Savon maakunnan alueelle. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistettiin Varkauden, Kuopion, Iisalmen ja Kiuruveden alueet, joilla vesistötulvasta ei arvioida aiheutuvan merkittäviksi katsottavia vahingollisia seurauksia, mutta jolle tulvariskien hallintaa koskevat selvitys- ja suunnittelutyöt olisivat kuitenkin huomionarvoisia. Päivittyneen tietopohjan perusteella ELY-keskus päätti jättää pois Lapinlahden ja Siilinjärven alueet muista tulvariskialueista. Parantuneen maanpinnankorkeustiedon perusteella voidaan näillä alueilla sanoa vahinkojen jäävän vähäisiksi erittäin harvinaisellakin tulvalla. 

Tarkistettu ehdotus Pohjois-Savon merkittäviksi tulvariskialueiksi
Yhteenveto kuulemisen aikana saadusta palautteesta 

Pohjois-Savon ELY-keskus laati vuonna 2011 ensimmäiset tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 1.4. – 30.6.2011. Samaan aikaan pyydettiin myös lausunnot asianosaisilta viranomaisilta. Pohjois-Savon alueelta saatiin yhteensä 17 lausuntoa. Lausunnonantajilla ei ollut huomautettavaa ehdotukseen, joten ELY-keskuksella ei ole ollut tarvetta muuttaa ehdotustaan merkittävistä tai muista tulvariskialueista. 

Merkittäviksi tulvariskialueiksi ei ehdotettu nimettäväksi yhtään aluetta Pohjois-Savon maakunnan alueella. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistettiin Varkauden, Kuopion, Siilinjärven, Lapinlahden, Iisalmen ja Kiuruveden alueet, joilla vesistötulvasta ei arvioida aiheutuvan merkittäviksi katsottavia vahingollisia seurauksia, mutta jolle tulvariskien hallintaa koskevat selvitys- ja suunnittelutyöt olisivat kuitenkin huomionarvoisia 

Ehdotus Pohjois-Savon merkittäviksi tulvariskialueiksi
Yhteenveto kuulemisen aikana saadusta palautteesta ja palautteen huomioiminen