Tulvariskien aluesivut

Kymijoki

Kymijoen vesistöalueen selvästi suurin tulva on tapahtunut vuonna 1899. Tulvan aiheutti kevään poikkeuksellisen suuri lumen vesiarvo sekä se, että monet järvet olivat talven tulvatilanteen jäljiltä tavallista korkeammalla sulannan alkaessa. Suurempia kevät- ja kesätulvia on esiintynyt Kymijoella myös vuosina 1924, 1944, 1955, 1981 ja 1988. Yksi 1900-luvun pahimmista tulvista Kymijoella tapahtui vuodenvaihteessa 1974–1975 poikkeuksellisen sateisen syksyn jälkeen. Kymijoen virtaama oli tuolloin Kuusankoskella suurimmillaan n. 680 m3/s. Mäntyharjun reitillä suurimmat tulvat ovat tapahtuneet vuosina 1899 ja 1924, jonka lisäksi pienempiä tulvia on ollut mm. vuosina 1944, 1955 sekä 1974–1975. Myös Iitin Pyhäjärvellä on esiintynyt vahinkoja aiheuttavia tulvia.  

Viimeisen lähes 70 vuoden aikana korkeimmat vedenkorkeudet Kymijoella Anjalankosken alapuolella ovat toteutuneet talvella hyytöjen ja suurten virtaamien yhteisvaikutuksesta. Viimeisin merkittävämpi hyydetulva tapahtui talvella 2012, jolloin vahinkoja aiheutui noin 30 rantarakennukselle. Avovesikauden suuret virtaamat aiheuttavat ensimmäiseksi haittaa Muhjärven ja muiden Kymijoen alavien ranta-alueiden maanviljelylle. 

Summanjoki

Summanjoen vesistöalueella merkittävimmät toteutuneet tulvat ajoittuvat vuosiin 1966, 1974 ja 1981. Tulvat aiheuttavat Summanjoen alaosalla vahinkoja ja haittaa lähinnä maataloudelle. Enäjärvellä ja Sanijärvellä suurtulva voi aiheuttaa haittaa maatalouden lisäksi lomakiinteistöille. 

Vehkajoki

Vehkajoen vesistöalueen viimeksi tapahtuneet merkittävimmät tulvat ovat vuosilta 1974 ja 1981. Vehkajoella toteutetut perkaukset ovat osaltaan pienentäneet tulvariskiä keskimääräisten ja tätä hieman suurempien tulvien osalta.  Suurtulva voi edelleen aiheuttaa haittaa etenkin maataloudelle. Vehkajoen alaosalla Haminassa on tiheämpää asutusta, mutta tällä alueella merivesitulva muodostaa suuremman riskin kuin Vehkajoen tulviminen.  

Virojoki

Virojoen vesistöalueen pahimmat tulvat on koettu vuosina 1974 ja 1981. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat myöhemmin vähentyneet vesistön järjestelyjen johdosta. Etenkin Virojoen yläjuoksulla tulvahaittoja voi syntyä edelleen maa- ja metsätalousalueilla. Asutukselle ja rakennuksille voi myös aiheutua haittaa suurtulvan tilanteessa, mutta tarkkaa kartoitusta ei ole tehty. 

Vaalimaanjoki

Vaalimaanjoen vesistöalueella ei ole dokumentoitua tietoa merkittäviä vahinkoja aiheuttaneista tulvista. Ennen Vaalimaanjoella toteutettuja perkaushankkeita tulvat ovat aiheuttaneet haittaa ainakin maataloudelle ja metsätaloudelle. Myös nykytilanteessa suurtulvasta aiheutuisi todennäköisesti haittaa ainakin maa- ja metsätaloudelle. Asutukselle ja rakennuksille voi myös aiheutua haittaa, mutta tarkempaa kartoitusta ei ole tehty. 

Urpalanjoki

Urpalanjoen vesistöalueella 1960-luvulla aloitetun havainnoinnin aikana merkittävin tulvavuosi on ollut 1966. Tulvariski on kuitenkin pienentynyt tämän jälkeen merkittävästi Urpalanjoen perkaus- ja kuivatustöiden, pengerrysten sekä järvien säännöstelyn aloittamisen jälkeen. Suuret virtaamahuiput voivat aiheuttaa edelleen haittaa alajuoksulla Suurijärven alapuolella etenkin syksyn rankkasateiden aikana, jolloin mahdollisuus veden varastoimiseen Suurijärvessä on pieni. 

Kymenlaakson rannikkoalueen pienet valuma-alueet

Kymenlaakson alueella sijaitsee useita Suomenlahden rannikkoalueen pieniä valuma-alueita ja niin sanottuja väli valuma-alueita. Valuma-alueiden pienestä koosta ja muista ominaisuuksista johtuen erityistä vesistötulvan tulvariskiä ei kuitenkaan ole näillä alueilla tunnistettu eikä tiedossa ole merkittäviä toteutuneita tulvatilanteita. Vesistötulvien aiheuttamat vahingot ovat olleet vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuneita haittoja. Valuma-alueiden alavilla mereen rajautuvilla osilla voi kuitenkin aiheutua haittaa merivesitulvista. Kymenlaakson alueella sijaitsevat Suomenlahden rannikkoalueen pienet valuva-alueet ovat idästä länteen päin luettuna Svartbäckenin, Siltakylänjoen, Nummenjoen, Pyölinjoen, Päkinojan, Ravijoen, Pihlajanjoen ja Paisillanojan valuma-alueet.  

Suomenlahden rannikko

Vuodesta 1928 alkaneen mittaushistorian pahin merivesitulva koettiin vuonna 2005. Tuolloin merivesi nousi Haminan mareografilla korkeimmillaan 197 cm teoreettisen keskivedenkorkeuden yläpuolelle. Tulva aiheutti monenlaisia vahinkoja Kymenlaakson alueella. Vahinkoja syntyi mm. Kotkan Hietasen satamassa ja Sapokanlahden pienvedensataman alueella sekä Haminan Tervasaaressa. Tulvavahinkoja syntyi myös muun muassa viemäreiden tulvimisesta sekä teiden vaurioitumisesta. Pelastuslaitoksella oli yksityistalouksiin kohdistuvia tulvasuojaukseen ja pumppaukseen liittyviä tehtäviä koko Kymenlaakson alueella Virolahdelta Pyhtäälle. 

Kymenlaakson alueella on kaksi nimettyä merkittävää tulvariskialuetta. Nämä ovat Kymijoen alaosan merkittävä tulvariskialue sekä Haminan ja Kotkan rannikkoalue. Kymijoen alaosan merkittävään tulvariskialueeseen luetaan Kymijoen pääuoman sekä itä- ja länsihaarojen alueet Myllykoskelta Suomenlahteen. Kymijoen alaosalla tulvat ovat joko koko vesistöalueen käsittäviä avovesikauden tulvia tai paikallisempia talviaikaisia hyydetulvia. Haminan ja Kotkan rannikkoalueella merkittävän tulvariskin aiheuttaa meriveden tulviminen 

Nimetyillä tulvariskialueilla tulvat voivat aiheuttaa yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä vahinkoja tulvan peittämän alueen asukkaille, rakennuksille sekä tie- ja ratayhteyksille. Haminan ja Kotkan rannikkoalueella tulvariski kohdistuu lisäksi satama-alueilla tapahtuvaan vaarallisten aineiden käsittelyyn ja varastointiin sekä yhdyskuntien jätevesien johtamiseen. 

Kymenlaakson alueen merkittävillä tulvariskialueilla toteutetaan tulvariskien hallintaa tulvariskien hallintasuunnitelmien mukaisesti. Tulvariskien hallinnassa on viime vuosina keskitytty etenkin tulvariskien huomioimiseen maankäytön ja rakentamisen ohjauksessa, tulvatietoisuuden lisäämiseen sekä tulviin varautumisen ja valmiuden kehittämiseen. Kymijoella hyydöntorjunta sekä säännöstelyjen toteuttaminen kuuluvat tulvariskien hallinnan perustoimenpiteisiin. Ennalta varautuminen ja valmius tulvatilanteessa toimimiseen ovat keskeisiä sekä Kymijoen alaosalla että Haminan ja Kotkan rannikkoalueella, koska tulvatilanteet voivat kehittyä nopeasti. Laaja-alaista tulvariskin pienentämistä rakenteellisilla toimenpiteillä kuten tulvapenkereillä ei ole suunniteltu. Historiallisesti Kymenlaakson alueen jokivesistöjen perkaukset, järvien laskut, pengerrykset ja säännöstelyt ovat pienentäneet tulvariskiä merkittävästi.   

Tulvasuojelua ja muita tulvariskien hallintaa parantavia toimenpiteitä tuetaan valtion avustuksilla, joita voi hakea Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta.
Lisätietoa avustusten hakemisesta löytyy ELY-keskuksen sivuilta: Valtion avustukset

Tulvariskien hallintasuunnitelmat Kymenlaakossa:

• Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma
• Haminan ja Kotkan rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelma