Tulvariskien aluesivut

Vuoksen vesistöalue

Saimaa

Saimaan suurin tulva on koettu vuonna 1899. Tämän niin sanotun Valapaton tulvan aikana vedenkorkeus Saimaalla (Lappeenranta, Lauritsala) nousi ylimmillään korkeuteen NN+77,65 m. Vuoden 1924 tulvalla vedenkorkeus asettui ylimmillään korkeuteen NN+77,44 m. Molempia tulvavuosia edelsi syys- ja talvitulva sekä Saimaalla että sen yläpuolisissa järvissä. Lumen korkea vesiarvo keväällä sekä alkukesän huomattavasti normaalia suuremmat sateet nostivat vedenpinnan kesällä huippulukemiin.  

Saimaa on tulvinut myös vuosina 1975 (NN+76,78 m) ja 1982 (NN+76,62 m). Viime vuosien tulvakorkeudet ovat jääneet huipputulvia huomattavasti alhaisemmiksi. Viime vuosikymmenen Saimaan korkein tulva (NN+ 76,59 m) oli vuonna 2012 jolloin tulvakorkeutta saatiin alennettua lisäjuoksutuksilla noin 30 cm.  

Kymijoen vesistöalue

Mäntyharjun reitti

Myös Puulan suurin tulva on havaittu vuoden 1899 tulvan aikaan. Vedenkorkeus nousi tuolloin korkeimmillaan tasolle NN +95,65 m. Nykyisin Puula on säännöstelty ja juoksutuksilla voidaan pienentää tai estää tulvavahinkoja.   

Toiseksi suurin tulva Mäntyharjun reitillä on sattunut vuonna 1924, jolloin Puulan tulvakorkeus jäi suurimmillaan vain noin 10 cm alemmaksi vuoden 1899 tulvaan verrattuna. Vuoden 1924 tulva on ollut merkittävin havaittu tulva Mäntyharjun reitin järvistä Kyyvedellä, Juolas- ja Sarkavedellä, Pyhä- ja Kallavedellä sekä Vuohijärvellä. Tämän jälkeen on sattunut pienempiä tulvia mm. vuosina 1955, 1974–75 ja 1988. Talvitulvalla 1974–75 Puula nousi ylimmillään korkeudelle NN+95,15 m, joka on nykysäännöstelyn ajan suurin mitattu tulvakorkeus.  

Etelä-Savoon ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita. Mikkeli ja Savonlinna on tunnistettu muiksi tulvariskialueiksi. Tulva voi aiheuttaa uhkaa mm. rantarakenteille ja -rakennuksille, teollisuudelle ja vesihuollolle. Muuallakin Etelä-Savossa voi syntyä tulvavahinkoja.  

Saimaan alueen tulvantorjunnasta huolehditaan vuonna 2009 valmistuneen Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelman linjausten mukaisesti. Viranomaiset seuraavat tulvatilanteen kehittymistä ja kokoontuvat tulvauhan kasvaessa tulvakokouksiin. Kokouksissa sovitaan toimenpisteistä, kuten tulva-aikaisista juoksutuksista ja säännöstelyistä sekä tulvaviestinnästä. Saimaan lisäjuoksutuksilla voidaan alentaa erityisesti pienempiä tulvia, mutta vaikutusmahdollisuudet suurtulviin ovat rajalliset. Juoksutusten määrää rajoittaa Vuoksen Venäjän puolella aiheutuvat vahingot. Juoksutuspäätösten tueksi Saimaan alueen tulva- ja kuivuusriskejä on tarkennettu viime vuosina. 

Osittain säännöstellyllä Mäntyharjun vesistöreitillä tulvien kehittymiseen voidaan jonkin verran vaikuttaa säännöstelyllä. Kymijoen vesistöalueelle laadituissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetyt toimenpiteet keskittyvät Kymijoen alaosan merkittävälle tulvariskialueelle.  

Tulvasuojelua ja muita tulvariskien hallintaa parantavia toimenpiteitä tuetaan valtion avustuksilla, joita voi hakea Etelä-Savon ELY-keskukselta. 

Lisätietoa avustusten hakemisesta löytyy ELY-keskuksen sivuilta: Valtion avustukset