Tulvariskien aluesivut

Saimaa

Saimaan suurin tulva on koettu vuonna 1899. Tämän niin sanotun Valapaton tulvan aikana vedenkorkeus Saimaalla (Lappeenranta, Lauritsala) nousi ylimmillään korkeuteen NN+77,65 m. Vuoden 1924 tulvalla vedenkorkeus asettui ylimmillään korkeuteen NN+77,44 m. Molempia tulvavuosia edelsi syys- ja talvitulva sekä Saimaalla että sen yläpuolisissa järvissä. Lumen korkea vesiarvo keväällä sekä alkukesän huomattavasti normaalia suuremmat sateet nostivat vedenpinnan kesällä huippulukemiin.  

Saimaa on tulvinut myös vuosina 1975 (NN+76,78 m) ja 1982 (NN+76,62 m). Viime vuosien tulvakorkeudet ovat jääneet huipputulvia huomattavasti alhaisemmiksi. Viime vuosikymmenen Saimaan korkein tulva (NN+ 76,59 m) oli vuonna 2012. Tulvakorkeutta saatiin tuolloin alennettua lisäjuoksutuksilla noin 30 cm (viikkojuoksutus suurimmillaan 1000 m3/s). Vuosien 1975 ja 1982 tulvista aiheutuneet vahingot olivat suurelta osin maa- ja metsätalousvahinkoja. Tulvavahingot kasvavat Saimaan alueella merkittävästi veden noustessa noin tason NN+ 77,0 yläpuolelle.

Kymijoen vesistö

Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvan Valkealan reitin (Väliväylä) latva-alueet sijaitsevat Etelä-Karjalan maakunnassa. Merkittävimmät järvet ovat Ylä- ja Ala-Kivijärvi. Ylä-Kivijärven vedenkorkeutta on laskettu vuosina 1962–1964 tehdyillä perkauksilla noin 0,5 m maa- ja metsätalousalueiden vettymishaittojen vähentämiseksi. Järven laskun jälkeen tulvavahingot ovat jääneet alueella vähäisiksi. Erittäin poikkeuksellisessa tulvatilanteessa Ylä- ja Ala-Kivijärven alueella sekä Väliväylän alavilla ranta-alueilla voi olla rantarakenteita ja yksittäisiä rakennuksia kastumisvaarassa.

Urpalanjoki

Urpalanjoen vesistöalue (557 km2, josta 467 km2 Suomen puolella) sijaitsee Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien alueella. Vesistöalueella 1960-luvulla aloitetun havainnoinnin aikana merkittävin tulvavuosi on ollut 1966. Tulvariski on kuitenkin pienentynyt tämän jälkeen merkittävästi Urpalanjoen perkaus- ja kuivatustöiden, pengerrysten sekä järvien säännöstelyn aloittamisen jälkeen. Suuret virtaamahuiput voivat aiheuttaa edelleen haittaa alajuoksulla Suurijärven alapuolella etenkin syksyn rankkasateiden aikana, jolloin mahdollisuus veden varastoimiseen Suurijärvessä on pieni. 

Vilajoki

Vilajoen vesistöalueella (344 km2, josta Suomen puolella 252 km2) on toteutettu 60-luvulla perkauksia, joilla on laskettu järvien, joen ja sivuvesistöjen vedenkorkeutta viljelysmaiden kuivatusolosuhteiden parantamiseksi. Merkittäviä pengerryksiä ei ole tehty. Vilajoen valuma-alueella tulvat ovat toteutuneet runsaslumisina ja -vetisinä vuosina. Yleiskäsitys on, että perkausten jälkeen tulvavahingot ovat suhteessa koko vesistöalueen pinta-alaan varsin vähäisiä. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuvia haittoja, eikä asutukselle ja rakenteille ole syntynyt tulvista mainittavia haittoja. 

Tervajoki

Tervajoen vesistöalueella (204 km4, josta 108 km2 Suomen puolella) ei ole toteutettu rakenteellisia tulvasuojelutöitä normaalien kuivatustöiden lisäksi. Vesistöalueen tulvat ovat toteutuneet runsaslumisina ja -vetisinä vuosina, mutta toteutuneet tulvavahingot ovat yleisen käsityksen mukaan olleet varsin vähäisiä. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuvia haittoja. Rakenteille ja asutukselle ei ole aiheutunut mainittavia haittoja. 

Hounijoki

Hounijoen vesistöalueella (621 km2, josta 370 km2 Suomen puolella) ei ole toteutettu rakenteellisia tulvasuojelutöitä tai merkittäviä kuivatuksia. Vesistöalueen tulvat ovat toteutuneet runsaslumisina ja -vetisinä vuosina, mutta yleiskäsityksen mukaan toteutuneet tulvat ovat olleet vaikutuksiltaan varsin vähäisiä. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuvia haittoja. Rakenteille ja asutukselle ei ole aiheutunut mainittavia haittoja. 

Juustilanjoki

Juustilanjoen vesistöalueella (296 km2, josta Suomen puolella 178 km2) ei ole toteutettu rakenteellisia tulvasuojelutöitä normaalien kuivatustöiden lisäksi. Kuivatustöitä on tehty laajemmin vain Karhusjärven alapuolisilla alueilla.  Juustilanjoen valuma-alueen suurimmat tulvat ovat toteutuneet runsaslumisina ja -vetisinä vuosina, mutta tulviin ei ole liittynyt mitään poikkeuksellista. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuvia haittoja. Rakenteille ja asutukselle ei ole aiheutunut mainittavia haittoja. 

Hiitolanjoki

Hiitolanjoen vesistöalueen (1415 km2, josta Suomen puolella 1029 km2) keskusjärvenä toimivan Simpelejärven lasku ja säännöstely on toteutettu vedenkorkeuden vaihteluiden hallitsemiseksi. Voimassa olevalla säännöstelyllä voidaan hallita tavanomaiset tulvat varsin tehokkaasti. Poikkeuksellisen suuret vesimäärät voivat kuitenkin nostaa vedenkorkeuden säännöstelyn ylärajan yläpuolelle. Edellisen kerran tämä tapahtui vuonna 2005. Tulvat ovat ennen järven laskemista aiheuttaneet haittaa ranta-alueiden maa- ja metsätalouskäytölle, mutta muita vahinkoja ei arvioida suuressa määrin toteutuneen. Nykytilanteessa huomattava vedenkorkeuden nousu yli luparajan voi aiheuttaa haittaa Simpelejärven rantojen lomarakennuksille, mutta tarkempaa tulvakartoitusta ei ole tehty.  

Etelä-Karjalan pienet valuma-alueet Venäjän raja-alueella

Etelä-Karjalan alueella sijaitsee kolme Venäjän raja-alueen osavaluma-aluetta. Valuma-alueet ovat idästä länteen päin luettuna Kaltonjoen (187 km2, josta Suomen puolella n. 65 km2), Nisajoen (63 km2, josta Suomen puolella n. 5 km2) ja Rokkalanjoen (958 km2, josta Suomen puolella 21 km2) valuma-alueet. Vesistöalueiden Suomen puoleiset osat ovat pinta-alaltaan pieniä eikä vesistöalueilla ole tunnistettu erityistä tulvariskiä. Tiedossa ei ole merkittäviä vahinkoja aiheuttaneita aiempia tulvatilanteita. Tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä viljelysalueiden käytölle ja metsäalueille aiheutuvia haittoja.  

Etelä-Karjalan alueella ei ole nimettyjä merkittäviä tulvariskialueita. Lappeenrannan ja Taipalsaaren alueelta on kuitenkin tunnistettu Saimaaseen rajautuva alue, joka on nimetty muuksi tulvariskialueeksi. Tällä alueella vesistötulvasta ei arvioida aiheutuvan yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä vahingollisia seurauksia, mutta harvinainen tulvatilanne aiheuttaa haittaa vakituiselle asutukselle ja välttämättömyyspalveluiden järjestämiselle (lähinnä sähkönjakelu).  

Saimaan alueen tulvantorjunnasta huolehditaan vuonna 2009 valmistuneen Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelman linjausten mukaisesti. Viranomaiset seuraavat tulvatilanteen kehittymistä ja kokoontuvat tulvauhan kasvaessa tulvakokouksiin. Kokouksissa sovitaan toimenpisteistä, kuten tulva-aikaisista juoksutuksista ja säännöstelyistä sekä tulvaviestinnästä. Saimaan lisäjuoksutuksilla voidaan alentaa erityisesti pienempiä tulvia, mutta vaikutusmahdollisuudet suurtulviin ovat rajalliset. Juoksutusten määrää rajoittaa Vuoksen Venäjän puolella aiheutuvat vahingot. Saimaan alueen tulva- ja kuivuusriskejä on tarkennettu viime vuosina tulvariskien hallinnan edistämiseksi ja juoksutuspäätösten tueksi. Saimaan alueelle suunnitellaan tulvaharjoituksen järjestämistä vuodelle 2023.  

Tulvasuojelua ja muita tulvariskien hallintaa parantavia toimenpiteitä tuetaan valtion avustuksilla, joita voi hakea Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta. 

Lisätietoa avustusten hakemisesta löytyy ELY-keskuksen sivuilta: Valtion avustukset

• Vuoksen vesistöalue
• Kymijoen vesistöalue
• Urpalanjoen vesistöalue
• Vilajoen vesistöalue
• Tervajoen vesistöalue
• Hounijoen vesistöalue
• Juustilanjoen vesistöalue
• Hiitolanjoen vesistöalue
• Kaakkois-Suomen rannikon mereen laskevat sekä raja-alueen pienet valuma-alueet

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on tarkistanut vuonna 2011 tehdyt tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 9.4.-9.7.2018. Samaan aikaan pyydettiin lausunnot asianomaisilta viranomaisilta. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta saatiin yhteensä 11 lausuntoa. Kaikissa lausunnoissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ehdotus hyväksyttiin eikä lausunnoissa esitetty ehdotukseen muutoksia. 

Etelä-Karjalan alueella vuoden 2018 tarkistus ei tuonut esiin sellaisia muutoksia tulvariskien hallinnassa, tulvien esiintymisessä, maankäytössä tai ilmastonmuutoksen vaikutusarvioinneissa, jotka olisivat muuttaneet vuoden 2011 arvioita. 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus ei esittänyt Etelä-Karjalan alueelle nimettäväksi merkittäviä tulvariskialueita. Lappeenrannan ja Taipalsaaren aluetta ehdotettiin nimettäväksi muuksi tulvariskialueeksi. Ehdotetuissa alueissa ei tapahtunut muutoksia vuoden 2011 arviointiin nähden. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi merkittävät tulvariskialueet tarkistetun ehdotuksen mukaisesti. 

• Tarkistettu ehdotus 2018
• Kuulemispalautteet ja vastine

Kaakkois-Suomen ELY-keskus laati vuonna 2011 ensimmäiset tulvariskien alustavat arvioinnit toimialueellaan. Arviointiaineistot olivat kuultavana 1.4. – 30.6.2011. Samaan aikaan pyydettiin lausunnot asianosaisilta viranomaisilta. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta saatiin yhteensä 17 lausuntoa. Lausunnoissa ei esitetty muutoksia ELY-keskuksen ehdotukseen tulvariskialueiden nimeämisestä.  

Kaakkois-Suomen ELY-keskus ei esittänyt Etelä-Karjalan maakunnan alueelle nimettäväksi merkittäviä tulvariskialueita. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi merkittävät tulvariskialueet ELY-keskusten ehdotusten mukaisesti.