Tekonurmikenttien kumirouhe mikromuovien lähteenä – mitä siitä tiedetään ja mitä ei tiedetä

Euroopan meristrategiadirektiivin edellyttämän merien tilan seurannan takia viime vuosina on jäsenmaissa alettu kiinnittää huomiota merten roskaantumiseen, muoviroskaan ja myös kaikkein pienimpien synteettisten polymeerihiukkasten, mikromuovien määriin meriympäristössä. Etenkin pohjoismaissa on laadittu maakohtaisia arvioita eri lähteiden merkityksestä mikromuovien ympäristöpäästöjen tuottajina. Tässä yhteydessä huomiota ovat saaneet myös tekonurmikentät, jotka tehtyjen selvitysten mukaan ovat eräs tärkeä mikromuovipäästöjä aiheuttava lähde.

Tekonurmi jalkapalloalustana Suomessa

Tekonurmialustoja käytetään eniten jalkapallokenttinä. Tekonurmikenttien suosiota pelialustana selittää se, että niitä voidaan käyttää harjoitus- tai pelialustana ympäri vuoden ja näin tarjota tasalaatuiset olosuhteet kaikille lajin harrastajille eri puolilla maata. Tekonurmikenttien rakenne ja ominaisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan, mutta ehdottomasti yleisimpiä jalkapalloalustoja ovat kentät, joiden täyteaineena on käytetyistä autonrenkaista valmistettu styreenibutadieenikumirouhe (SBR – kumirouhe). Kentistä irtoavaa täyteainetta päätyy ympäristöön mm. lumenluonnin, sula- ja sadevesien ja pelaajien mukana. Kumirouhepäästöjen vähentämistoimenpiteitä suunniteltaessa tarvitaan tietoa siitä, mikä merkitys eri kulkeutumisreiteillä käytännössä on.

Uutta tietoa tulossa

Merikeskuksessa on parhaillaan käynnissä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama tutkimushanke, jossa selvitetään jalkapallokentiltä ympäristöön päätyvän kumirouheen määrää, erilaisten kulkeutumisreittien merkitystä, ja myös sitä, mikä osa kentiltä irtoavasta kumirouheesta päätyy pelaajien mukana kaduille, kulkuneuvoihin ja koteihin tai viemäriverkostoon ja sitä kautta vastaanottavaan vesistöön.

Kulkeutumisselvityksen lisäksi toteutetaan myös tutkimus kumirouhepäästöjen eliövaikutuksista. Tekonurmikenttätutkimuksessa kerätään kenttien läheisyydestä lieroja, tuttavallisemmin kastematoja, joista laboratoriossa analysoidaan niiden sisältämät kumirouhehiukkaset. Tarkoitus on myös kokeellisesti selvittää, onko kumirouhealtistuksella vaikutusta lierojen elinkykyyn.

Jyri Tirroniemi
Tutkija
Suomen ympäristökeskus, Syke