Takaisin

Virtsan ja suotonesteen käsittely

Erottelevassa kuiva- tai vesikäymälässä nesteet erotellaan ulostejätteestä. Tämä vähentää muun muassa kuivakäymälästä syntyviä hajuhaittoja. Nesteet erotellaan joko suoraan istuimesta tai käymäläsäiliön pohjalta. Säiliön pohjalta eroteltua nestettä kutsutaan suotonesteeksi.

Käsittely

Virtsa on hyvin ravinnepitoista. Tavanomaisen vesikäymälän jätevesien sisältämät ravinteet ovat peräisin enimmäkseen juuri virtsasta. Puhtaassa virtsassa on vain vähän mikrobeja, mutta ulosteita sekoittuu aina jonkin verran erotellun virtsan joukkoon. Suotoneste sisältää melko paljon ulosteperäisiä mikrobeja. Kumpaakaan nestettä ei tule johtaa suoraan käymälästä maahan, koska neste kuormittaa maaperää ja voi kulkeutua läheisiin vesistöihin, pohjaveteen tai kaivoihin. Näin ollen neste tulee käsitellä ennen maahan päästämistä tai ottaa talteen ja hyötykäyttää.

Virtsajae voidaan käsitellä myös yhdessä harmaiden jätevesien kanssa. Virtsan tuoma ravinnelisä pitää silloin ottaa huomioon jo, kun valitaan harmaiden jätevesien käsittelymenetelmää. Vaikka virtsan osuus käsiteltävän nesteen tilavuudesta ei ole suuri, siinä on huomattavan paljon ravinteita.

Hyötykäyttö

Käymälöistä syntyvät nesteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää niin, että niiden sisältämät arvokkaat ravinteet palautuvat takaisin luonnon kiertoon. Hyvä kierrätystapa on käyttö lannoitteena. Virtsaa suositellaan varastoitavaksi noin kuukauden ajan yksityiskäymälöissä ja 1-6 kuukautta yleisökäymälöissä. Suotonesteen hyötykäytöstä on määrätty jäteasetuksessa (978/2021). Sitä on varastoitava ennen hyötykäyttöä vähintään yksi vuosi viimeisen ulosteperäisen jätteen lisäyksen jälkeen. Sekä virtsan että suotonesteen varastointi tulee tehdä mahdollisimman ilmatiiviissä säiliössä. Varastoinnin aikana virtsan emäksisyys ja suolapitoisuus tappavat mikrobit. Jos käymälän käyttäjä on käyttänyt lääkkeitä, voi niitä kuitenkin edelleen jäädä virtsaan ja suotonesteeseen käsittelyn jälkeen. Lääkkeiden vaikuttavat aineet on kehitetty toimimaan pieninä pitoisuuksina ja niillä on myös ympäristövaikutuksia pieninä pitoisuuksina.

Virtsaa ja suotonestettä voidaan levittää esimerkiksi nurmikolle, kukkapenkeille, puille ja pensaille. Virtsaa on mahdollista käyttää lannoitteena myös syötäville kasveille, mutta ei kasvukauden aikana salaateille tai tuoreina syötäville juureksille. Syötävien kasvien lannoittamisen osalta tulee huomioida, että käsitelty virtsa saattaa sisältää lääkejäämiä ja hormoneita. Mahdolliset haitalliset aineet voivat kerääntyä maaperästä syötäviin kasveihin, eivätkä ne poistu, vaikka kasvit pestään ennen ravinnoksi käyttöä. Suotonesteen levittämistä syötäville kasveille ei suositella.

Kotipuutarhassa virtsa tai suotoneste voidaan levittää lannoitteeksi esimerkiksi kastelukannulla. Laimentaminen vedellä parantaa ravinteiden imeytymistä maahan. Käytettyjä laimennussuhteita ovat 1:3, 1:5 tai 1:10. Säännöllisessä lannoitekastelussa neste kannattaa laimentaa reilummin. Levityksessä on olennaista, että neste saadaan nopeasti imeytymään maahan, ennen kuin se ehtii kuivua. Talvella virtsaa ei pidä kotipuutarhassakaan levittää, sillä silloin suurin osa typestä huuhtoutuu tai haihtuu.

Käymälän nesteitä voidaan hyödyntää myös kompostin heräteliuoksena erityisesti vastaperustetussa kompostissa. Kypsään kompostiin virtsaa tai suotonestettä ei kannata lisätä.

Pohjavesialueella sekä vedenottokaivojen ja vesistöjen läheisyydessä virtsan ja suotonesteen hyötykäyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos virtsan tai suotonesteen käyttö lannoitteena johtaa pohjaveden laadun muutoksiin, voi kastelija joutua vastuuseen ympäristönsuojelulaissa olevan pohjaveden pilaamiskiellon rikkomisesta.

Lisätietoja: