Säännöstely

Perhonjoen vesistöalue

Perhonjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 2524 km2 ja järvisyysprosentti 3,35 %. Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven kuntien raja-alueella olevista pienistä järvistä. Latva-alueilta joki laskee Perhon kunnan läpi Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen kautta Kruunupyyn kunnassa sijaitsevaan Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Täältä joki laskee Perämereen Trullevinlahteen Kokkolan kaupungin pohjoispuolitse. Joen pituus on 160 km. Merkittävimmät sivujoet ovat Halsuanjoki, Ullavanjoki, Venetjoki, Köyhäjoki ja Penninkijoki.

Perhonjoen vesistöalueen säännöstely

Perhonjoen vesistöalueella on kuusi isohkoa järveä, joista viittä säännöstellään. Säännöstellyistä järvistä kolme on tekojärviä ja kaksi luonnonjärviä. Tekojärvet ovat Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärvet. Muita säännösteltyjä järviä ovat Halsuanjärvi ja keskiosan järviryhmä, jonka suurimmat järvet ovat Isojärvi ja Paasilanjärvi sekä Stora ja Lilla Kutusträsket. Voimalaitoksia on Kaustisen Pirttikoskella, Kruunupyyn Alavetelin Kaitforsissa, Patanan tekojärven säännöstelypadon yhteydessä sekä Patanan alapuolella Pihlajamaan voimalaitos. Halsuanjärven alapuolella on lisäksi säännöstelypato ja mylly, jolla tuotetaan myös sähköä.

Perhonjoen tulvien hillitsemiseksi rakennettiin 1960-luvulla Patanan, Venetjoen ja Vissaveden tekojärvet. Perhonjoen keskiosan järviryhmä pengerrettiin, ja järvien säännöstely aloitettiin 1980-luvulla. Samassa yhteydessä rakennettiin keskiosan järviryhmän alapuolelle Kaitforsin voimalaitos. Perhonjoen laajat järjestelyhankkeet ovat vähentäneet merkittävästi normaaleina tulvavuosina esiintyviä tulva-alueita.

Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin, ja se on alimmillaan juuri ennen kuin lumet alkavat sulaa. Taso, jolle järvien pinnat ennen lumien sulamista lasketaan, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja havaittujen lumen vesiarvojen mukaan. Kesäaikaan vedenkorkeudet pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa. Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on kuitenkin syytä varautua myös runsaisiin sateisiin, eli järvissä on oltava sadevaraa.

Patanan, Venetjoen ja Vissaveden tekojärvien sekä Perhonjoen keskiosan järviryhmän säännöstelylupien haltija on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, joka ohjaa ja osin hoitaa kyseisten järvien säännöstelyä. Perhonjoen vesistöalueella on neljä vesivoimalaitosta. Halsuanjärven säännöstelyluvan haltija on Halsuan kunta, mutta tehdyn sopimuksen mukaan Alajoen Mylly ja Saha hoitaa Halsuanjärven säännöstelyä.

Perhonjoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset

Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.

Suurin säännöstelytilavuus on Patanan tekojärvessä. Patanan tekojärven säännöstelytilavuus on 47 milj.m3 ja säännöstelyväli jopa 7,5 m. Tulvatilanteessa Patanan tekojärven oikea-aikaisella käytöllä pyritään hillitsemään alapuolisen joen tulvatilannetta. Yläpuolisia Perhojoen vesiä johdetaan Patanan tekojärveen ns. täyttökanavan kautta. Täyttökanavan yläosassa on Yrttikosken säännöstelypato. Yrttikoskella osa vedestä johdetaan vanhaa jokiuomaa pitkin Patanan tekojärven ohi. Normaalitilanteessa vanhaan jokiomaan johdetaan vettä jatkuvasti noin 700 l/s. Tulvatilanteessa yläpuoliset vedet johdetaan Patanan tekojärveen. Jos Patanan tekojärven vedenpinta uhkaa nousta liian korkealle, osa vedestä johdetaan vanhaa jokiuomaa pitkin Patanan tekojärven ohi. Juoksutukset Patanan tekoaltaasta hoidetaan normaalisti Patanan voimalaitoksen kautta.

Tekojärvien pintaa lasketaan kevättalvella, jotta saadaan tilaa kevään sulamisvesille. Tulvahuipun aikaan vettä kerätään tekojärviin ja juoksutus alapuolelle pyritään pitämään pienenä. Venetjoen tekojärvi sijaitsee Halsualla. Venetjoen tekojärven säännöstelytilavuus on 28 milj.m3. Vissaveden tekojärven säännöstelytilavuus on 6 milj.m3.

Perhonjoen keskiosan järviryhmän säännöstelyä hoidetaan Kaitforsin voimalaitoskoneistolla ja Sääkskosken säännöstelypadolla.

Perhonjoen keskiosan järviryhmän alapuolisen joen sulatusjuoksutukset aloitetaan säiden mukaan maaliskuun puolivälin tienoilla, jotta saadaan vähennettyä alapuolisen Perhonjoen jääpatoriskiä. Sulatusjuoksutuksilla pyritään sulattamaan tehostetusti Kaitforsin alapuolisen jokiuoman jäitä ennen varsinaista tulvahuippua. Sulatusjuoksutuksia pyritään toteuttamaan siten, että keskilämpötilojen kohotessa ja erityisesti aurinkoisina jaksoina vettä juoksutetaan runsaammin ja ajetaan jääkannen päälle. Jään pintaa saadaan näin tummennettua, mikä edistää auringonvalon absorboitumista jäämassaan.

Perhonjoen keskiosan järviryhmän vedenpintaa voidaan säännöstelymääräysten mukaan laskea normaalisti keväällä sulatusjuoksutuksin tasolle N43 +43,20 m. Jos Perhonjoen alaosan jäätilanne on vaikea tai tulvaennuste osoittaa suurta kevättulvaa, voidaan lupapäätöksen mukaisesti suorittaa ylimääräinen vedenpinnan kevätalennus. Järviryhmän pinta voidaan silloin tarvittaessa laskea lyhytaikaisesti tasolle 42,80 saakka. Järviryhmän vedenpinnan lasku tuo lisää säännöstelytilavuutta, jolloin alapuolista juoksutusta voidaan vähentää alapuolisen joen jäänlähdön ja/tai tulvahuipun aikana.

Kevättulvan ja heinäkuun 15. päivän välisenä aikana lyhytaikaissäännöstely ei ole sallittua Kaitforsin voimalaitoksella. Kun virtaama on niin pieni, että vettä ei voida juoksuttaa voimalaitoskoneiston kautta, juoksutukset hoidetaan Sääkskosken säännöstelypadon kautta. Säännöstely on hoidettava siten, että Perhonjoen alaosalla Lahnakoskella virtaama on kesällä vähintään 3 m3/s ja talvella vähintään 2 m3/s.

Kesäaikana järvien pinnat pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajoja. Järvissä on kuitenkin syytä pitää kaikkina vuodenaikoina sadevaraa äkillisten rankkasateiden varalta. Kuivina kesäaikoina säännöstellyistä järvistä juoksutetaan usein pitkiäkin aikoja vain säännöstelyluvissa määrättyjä minimivirtaamia. Lämpimänä kesäpäivänä järvistä saattaa haihtua noin 7 mm/vrk. Jos vettä ei tule taivaalta eikä yläpuoliselta vesistöalueelta, järvien vedenpinnat laskevat reilun sentin vuorokaudessa. Kuivana kesänä vettä ei ole saatavissa mistään lisää, jos sateita tule.

Järvien säännöstelyssä käytetään hyvin paljon apuna Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää vesistömallijärjestelmää, joka ennustaa tulevia tulovirtaamia ja vedenkorkeuksia.