Säännöstely

Oulujoen vesistöalue

Oulujoen vesistöalue on pinta-alaltaan viidenneksi suurin ja virtaamaltaan neljänneksi suurin vesistöalue Suomessa. Sen pinta-ala on 22 841 km2 ja järvisyys 11,47 %. Vesistön säännösteltyjen järvien pinta-ala keskivedenkorkeudella on 1425 km2 ja suurin säännöstelytilavuus 4369 milj. m3.

Oulujoen alue käsittää vesistöalueen Perämerestä Oulujokea pitkin Oulujärveen sekä Oulujokeen laskevien sivujokien vesistöalueet. Tällä 107 kilometrin matkalla on pudotuskorkeutta 122 metriä. Oulujoessa on seitsemän voimalaitosta ja siihen laskevassa Utosjoessa yksi. Vesistön keskusjärvi on Oulujärvi, jota säännöstellään Jylhämän voimalaitoksella. Oulujärveen laskevat Hyrynsalmen ja Sotkamon reitit sekä kuusi pienempää jokivesistöä.

Vesistöalueella on yhteensä 18 voimalaitosta, minkä vuoksi vesistö on säätövoiman kannalta valtakunnan merkittävimpiä.

Oulujoen vesistöalueen säännöstely

Oulujoen vesistöalue voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: Oulujokeen, Oulujärveen, Hyrynsalmen reittiin ja Sotkamon reittiin.

Oulujoen vesistön säännöstelyä alettiin suunnitella ja toteuttaa vaiheittain 1940-, 1950- ja 1960-luvuilla. Säännöstelyhankkeiden alkuperäinen tavoite oli saada aikaan sähköntuotantoa palveleva juoksutus alueen voimalaitoksiin sekä suojella rantamaita tulvilta. Oulujärven sekä Onto-, Nuas- ja Kiimasjärvien säännöstely alkoi vuonna 1951,  Kianta- ja Vuokkijärvien vuonna 1964. Fortum omistaa nykyisin Oulujoen kaikki vesivoimalat lukuun ottamatta Oulussa sijaitsevaa Merikoskea, jonka omistaa Oulun Energia. Myös Hyrynsalmen reitin voimalaitokset ovat Fortumin omistuksessa lukuun ottamatta Pyhännän voimalaitosta, jonka omistaa Kainuun Energia. Sotkamon reitin voimalaitokset ovat UPM:n ja Kainuun Voiman omistuksessa. Fortum on järvisäännöstelyjen luvanhaltija.

Oulujoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset

Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.

Oulujoki virtaa Oulujärvestä Perämereen, ja siihen laskevat Sanginjoki, Muhosjoki, Utosjoki ja Kutujoki. Oulujoki on 107 km pitkä, ja sillä on putouskorkeutta noin 122 metriä. Joessa on 7 voimalaitosta ja siihen laskevassa Utosjoessa yksi voimalaitos.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi. Sen pinta-ala on keskivedenkorkeudella 897 km2. Suuresta pinta-alasta huolimatta järven tilavuus ei ole erityisen suuri, sillä sen rantavyöhyke on loiva ja järven keskisyvyys on vain 8,4 m. Järvi jakautuu Niskanselkään, Ärjänselkään ja Paltaselkään. Järven rantaviivan pituus on noin 920 km. Oulujärvi on vesistön keskusjärvi. Siihen laskee Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien lisäksi kuusi pienempää jokivesistöä. Oulujärveä säännöstellään Jylhämän voimalaitoksella.

Hyrynsalmen reitin vesistöalueen pinta-ala on 8635 km2 ja järvisyys 7,5 %. Hyrynsalmen reitti alkaa Ämmän voimalaitoksella säännöstellystä Kiantajärvestä, joka laskee Hyrynjärven ja Iijärven kautta Oulujärveen virtaavaan Emäjokeen. Hyrynsalmen reitin säännösteltyjä järviä ovat Kiantajärven lisäksi Vuokkijärvi ja Iso-Pyhäntäjärvi. Emäjoessa on neljä voimalaitosta ja siihen laskevassa Pyhäntäjoessa yksi voimalaitos. Kiantajärven ja Oulujärven välillä on noin 76 m korkeuseroa.

Sotkamon reitin vesistöalueen pinta-ala on 7535 km2 ja järvisyys 11,7 %. Sotkamon reitin pääosuudella on kolme jokilaaksoa: Kajaaninjoki, Tenetinvirta ja Ontojoki. Suurimmat järvet ovat Ontojärvi, Nuasjärvi ja Sotkamonjärvet. Sotkamon reitin järvistä säännösteltyjä ovat Ontojärvi, Sotkamonjärvet ja Nuasjärvi. Ontojärven ja Oulujärven välillä on noin 36 m korkeuseroa. Kajaaninjoessa on 3 voimalaitosta ja Ontojoessa 2. Reitin latvaosan merkittävimmät säännöstelemättömät järvet ovat Lammasjärvi ja Lentuanjärvi.

Säännöstelyn kehittäminen

Oulujoen vesistöalueella on laadittu useita sekä säännöstelyyn että tulvariskien hallintaan liittyviä selvityksiä.