Säännöstely

Närpiönjoessa suoritetuilla vesistöjärjestelyillä on suojattu tulvilta 2 800 ha maata, josta pääosa on peltoa. Suurimmat tulva-alueet olivat 1 500 ha:n kokoinen Jurvanjärven ja 600 ha:n suuruinen Tainusjärven vesijättö. Tulvasuojelutöiden johdosta vesistöalueelta on poistunut noin 10 milj. km³ suuruinen tulvavesivarasto.

Vuonna 1959 valmistuneen Jurvanjärven järjestelysuunnitelman päätarkoitus oli kuivattaa Jurvanjärven vesijättö peltomaaksi. Hanke koostui hallinnollisesti Jurvanjärven järjestelystä ja Jurvanjärven kuivatushankkeesta. Järjestelyhankkeen kunnossapitoa varten perustettiin Jurvanjärven järjestely-yhtiö ja kuivatushankkeesta vastasi Jurvanjärven ojitusyhtiö.

Jurvanjärven järjestely-yhtiö ja valtio hakivat yhdessä vesioikeudelliset luvat Jurvanjärven järjestelyhankkeen toteuttamiselle. Hanke sisälsi mm. Jurvanjärven järvikanavan perkauksen, Jurvanjärven järvikanavan säännöstelypadon, Lintuluoman käännön Tupenluomaan, Tupenluoman perkauksen ja Tupenluoman oikaisukanavan eli Wacklininojan sekä Kivi- ja Levalammen altaan rakentamisen ja Närpiönjoen keski- ja alaosan perkaukset.

Närpiönjoen järjestelyhankkeelle myönnettiin vuonna 1976 vesioikeudellinen lupa, jota osin muutettiin vuonna 1997. Tavoitteena oli turvata Kaskisten teollisuuden vedenhankinta sekä poistaa tulvat noin 2 000 ha:n peltoalueelta. Järjestelyhankeen yhteydessä 1970-luvulla rakennettiin Västerfjärdenin makeavesiallas metsäteollisuuden vedenhankintaa varten. Hankkeessa suurennettiin ja kunnostettiin Kivi- ja Levalammen tekojärveä ja laajennettiin sen valuma-aluetta. Säläisjärvi pengerrettiin ja sen vedenpinta nousi 2,3 m. Närpiönjoki porrastettiin pohjapadoilla.

Närpiönjoen erikoisuutena on Varainkosken vesiväylien eritasoristeys. Koska Tainusjärvellä maanpinta on keskimäärin 5–6 metriä alempana kuin Kivi- ja Levalammen tekojärven vedenpinta, jouduttiin Varainkoskella erikoiseen veden eritasoratkaisuun. Tämä on ainoa Suomessa oleva paikka, jossa virtaavat vedet kohtaavat eri tasolla. Pengertämällä tehdyn täyttökanavan pohja on noin 8 metriä ylempänä kuin betonista tehdyn alituskanavan pohja. Alituskanavan kautta johdetaan Tainusluoman vedet edelleen Närpiönjokeen. Täyttökanavaa pitkin johdettavat vedet virtaavat penkereiden välissä Kivi- ja Levalammen tekojärveen.

Vuonna 2020 saatiin lupa Kivi- ja Levalammen tulovirtaaman pienentämishankkeelle. Kivi- ja Levalammen tekojärven tulovirtamaa pienennettiin palauttamalla Närpiönjoen järjestelyä edeltäneitä veden luontaisia virtauksia: Lintu-Tupenluoman ja Wacklininojan kautta, tekoaltaan ohi suoraan Närvijokeen. Ennen nämä vedet menivät Kivi- ja Levalammen täyttökanavaa (Lintuluoman kanava) pitkin Kivi- ja Levalampeen. Virtaamien palauttaminen edellytti Lintu-Tupenluoman ja Waclininojan osittaista perkaamista. Kääntökohtaan Kivi- ja Levalammen täyttökanavaan ja Lintu-Tupenluoman yläosaan rakennettiin padot.

Tulvariskien hallintaa parannettiin hankkeessa myös muuttamalla Kivi- ja Levalammen tekojärven säännöstelyn lupaehtoja siten, että säännöstelyn ylärajan ja tulva-ajan ylärajan välistä varastointitilavuutta voidaan käyttää helpommin lieventämään alapuolisten alueiden tulvatilannetta kaikkina vuodenaikoina. Säläisjärven veden vaihtuvuutta parannettiin, kun osa Kivi- ja Levalammen tekojärveen aiemmin ohjatuista vesistä käännettiin virtaamaan Säläisjärven kautta. Lintuluoman virtaama 500:aan I/s saakka käännettiin Säläisjärveen. Se osa Lintuluoman virtaamasta, joka ylittää 500 l/s, johdetaan Lintuluoman kanavaan ja edelleen Lintuluoman–Tupenluoman yhdyskanavaan.

Närpiönjoen vesistöalueella on kolme säännösteltyä järveä: Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Säläisjärvi ja Västerfjärdenin allas. Kivi- ja Levalammen tekojärven säännöstely aloitettiin vuonna 1976, Säläsjärven vuonna 1979 ja Västerfjärdenin altaan vuonna 1977. Luvanhaltija on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Västerfjärdenin altaan säännöstelystä vastaa sopimuksen perusteella Metsä Board Oyj.

Västerfjärdenin altaan pinta-ala on 370 ha ja säännöstelytilavuus 3,1 milj.m³. Västerfjärdenin allasta säännöstellään siten, että jos vedenpinta lähestyy ylärajaa, säännöstelypadon luukkuja avataan lisää niin, ettei vedenpinta nouse ylärajan yläpuolelle. Jos altaan vedenpinta nousee ylärajan yläpuolelle, tulee myös venesulun luukut avata.

Jos merenpinta on säännöstelyn ylärajan korkeudella tai ylempänä, luukut avataan vasta, kun altaan vedenpinta on vähintään 10 cm meriveden pintaa ylempänä. Luukut saadaan sulkea vasta, kun korkeusero on 3 cm. Kun vedenpinta on vähintään 15 cm meriveden pintaa ylempänä, myös venesulun luukut on avattava. Luukkujen sulkemiseen saadaan ryhtyä vasta, kun korkeusero on vain 3 cm.

Kivi- ja Levalammen tekojärven pinta-ala on 9,2 km² ja säännöstelytilavuus 15,8 milj.m³. Kivi- ja Levalammen tekojärven vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin, ja se on alimmillaan juuri ennen kuin lumet alkavat sulaa. Taso, jolle järven pinta ennen lumien sulamista lasketaan, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja havaittujen lumen vesiarvojen mukaan.

Kesäaikaan vedenkorkeudet pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa. Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on kuitenkin syytä varautua myös runsaisiin sateisiin, eli järvissä on oltava sadevaraa. Minimijuoksutus Kivi- ja Levalammen tekojärvestä on ympäri vuoden 50 l/s. Tulvatilanteessa säännöstelyn ylärajan saa ylittää vuodenajasta riippuen 25–50 sentillä.

Säläisjärven vedenpinta pyritään pitämään lähellä säännöstelyn ylärajaa. Säännöstelyä hoitaa Jurvan kyläyhdistys ry. Kesällä 1.6.–31.8. välisenä aikana Säläisjärvestä on juoksutettava vettä Flikunluomaan vähintään 20 l/s ja Peuranluomaan vähintään 50 l/s. Säläisjärven säännöstelytilavuus on 1 milj.m3.

Järvien säännöstelyssä käytetään hyvin paljon apuna Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää vesistömallijärjestelmää, joka ennustaa tulevia tulovirtaamia ja vedenkorkeuksia.