Säännöstely

Kyrönjoen vesistöalueella on tehty tulvasuojelutöitä jo 1700-luvulta lähtien. Lähinnä maatalouden tulvasuojelun tarpeisiin on tehty useita laajoja tutkimuksia ja suunnitelmia 1880-luvulta lähtien. Aluksi tulvia torjuttiin jokia ja puroja perkaamalla, myöhemmin myös rakentamalla tekojärviä ja pengertämällä tulva-alueita. Kevään 1953 tulva aiheutti Kyrönjoella huomattavat vahingot, minkä seurauksena viljelijät vaativat valtiota suunnittelemaan ja toteuttamaan tulvasuojelun. Tuolloin aloitettiin laajempi tulvasuojelun suunnittelu. Kyrönjoen vesitaloussuunnitelma valmistui 1965 järjestelytöiden nimellä. Sen seurauksena Kyrönjoen yläosalle rakennettiin neljä tekojärveä ja kolmelle niistä voimalaitokset sekä suojattiin tulva-alueita penkereillä ja pumppaamolla. Näillä hankkeilla on suojattu yli 10 000 hehtaaria peltoa. Tekojärvien ja Seinäjoen oikaisu-uoman avulla on voitu vähentää alajuoksun tulvahaittoja.

Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin, ja se on alimmillaan juuri ennen kuin lumet alkavat sulaa. Taso, jolle järvien pinnat ennen lumien sulamista lasketaan, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja lopputalvella havaittujen lumen vesiarvojen mukaan. Etenkin kesäaikaan vedenkorkeudet pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa. Kuivina ja lämpiminä kesinä haihdunta laskee vedenpintaa jopa lähes sentin vuorokaudessa. Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on varauduttava myös runsaisiin sateisiin, eli järvissä on oltava sadevaraa.

Tekojärvien käytöllä on oleellinen merkitys tulvantorjunnalle, etenkin keväällä. Kalajärven tekojärven suuri säännöstelytilavuus (42 milj.m³) antaa oikea-aikaisella käytöllä hyvät mahdollisuudet pienentää Seinäjoen ja Kyrönjoen alaosan tulvaa. Vedet Kalajärven tekojärveen johdetaan Seinäjoesta Kalajärven täyttökanavan kautta. Kalajärvestä vesi poistuu Kalajärven voimalaitoksen kautta takaisin Seinäjokeen. Myös Kalajärven alapuolella Seinäjoessa sijaitsevan Kyrkösjärven tekojärven varastotilavuutta (11 milj.m³) pyritään säästämään joen keväisen tulvahuipun hillitsemiseen sekä jääpato- ja sadetilanteita varten. Kyrkösjärven tekojärveen vesi johdetaan Rengon padon kautta täyttökanavaa pitkin. Vesi palautuu takaisin Seinäjokeen Kyrkösjärven voimalaitoksen tunnelin kautta. Kolmas Seinäjoen valuma-alueen tekojärvi on Liikapuron tekojärvi, jonka suurin säännöstelytilavuus on maksimissaan 4,5 milj.m³.

Tulvan nousuvaiheessa Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvistä juoksutetaan yleensä niin paljon vettä voimalaitosten kautta, että tekojärvien vedenpinnat eivät nouse. Tekojärvien varastointitilaa säästetään tulvahuipun ajankohtaan, jolloin juoksutuksia järvistä pienennetään ja siten helpotetaan joen tulvatilannetta. Kyrkösjärven tekojärven säännöstelytilavuus riittää suurehkolla kevättulvalla yleensä parin päivän mittaiseen juoksutuksen reiluun pienentämiseen. Seinäjoen yläosalla sijaitsevat Liikapuron tekojärvi ja Seinäjärvi. Myös Liikapuron tekojärven ja Seinäjärven vedenpintoja lasketaan kevättalvella ja tehdään tilaa sulamisvesille.

Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvien ohittavissa vanhoissa jokiuomissa virtaama noudattaa normaalitilanteessa luvissa määrättyä minimivirtaamaa. Jos Kalajärven tai Kyrkösjärven tekojärven säännöstelyn yläraja uhkaa tulvatilanteessa ylittyä, täyttökanavan pato voidaan sulkea ja johtaa vedet virtaamaan ns. vähävetisen luonnonuoman kautta.

Kesäaikana tekojärvien ja Seinäjärven vedenpinnat pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajoja. Järvissä on kuitenkin syytä pitää kaikkina vuodenaikoina sadevaraa äkillisten rankkasateiden varalta. Säännöstellyistä järvistä juoksutetaan kuivina kesäjaksoina usein pitkiäkin aikoja vain säännöstelyluvissa määrättyjä minimivirtaamia. Lämpimänä kesäpäivänä järvestä saattaa haihtua vettä noin 7 mm/vrk. Kuivana kesänä vettä ei ole saatavissa mistään lisää, jos sateita ei tule.

Vesi Pitkämön tekojärveen johdetaan Pitkämön itäpuolella virtaavasta Kauhajoesta Kauhajoen täyttökanavaa pitkin ja länsipuolella virtaavasta Jalasjoesta Jalasjoen täyttökanavaa pitkin. Kauhajoen ja Kauhajoen täyttökanavan yhtymäkohdan alapuolella on Kauhajoen säännöstelypato (Harjakosken pato), jolla voidaan säädellä sitä, kuinka paljon vettä virtaa täyttökanavaa pitkin Pitkämön altaaseen ja paljonko alapuoliseen Kauhajokeen. Jalasjoen ja Jalasjoen täyttökanavan yhtymäkohdan alapuolella on Jalasjoen säännöstelypato (Myllykylän pato), jolla ohjataan virtaamaa Jalasjoen täyttökanavaan ja alapuoliseen Jalasjokeen. Molempien patojen kautta juoksutetaan vähintään 50 l/s, ainakin sulana aikana.

Pääosa altaan yläpuolisista Kauhajoen ja Jalasjoen vesistä johdetaan jatkuvasti Pitkämön altaaseen. Jalasjoen täyttökanavassa on Niileksen voimalaitos, jonka maksimivirtaama on noin 10 m³/s. Kauhajoen täyttökanavan mitoitusvirtaama on noin 14 m3/s. Jos tulovirtaama Kauhajoessa ja Jalasjoessa ylittää sen, minkä allas kykenee ottamaan vastaan, loput vedestä päästetään Kauhajoen ja Jalasjoen säännöstelypatojen kautta jokia pitkin Pitkämön ohi. Pitkämön altaasta vesi poistuu Pitkämön voimalaitoksen kautta kalliotunnelia pitkin Jalasjokeen. Voimalaitoksen maksimikonevirtaama on noin 25 m³/s.

Sateella ja yleensäkin tulvatilanteissa Kauhajoen ja Jalasjoen säännöstelypadoilta juoksutettava vesimäärä kasvaa usein nopeasti, koska yläpuolisten jokien virtaaman kasvu on nopeaa. Kauhajoen säännöstelypadosta juoksutettava virtaama saattaa nousta tunneissa lähes nollasta 80 kuutioon sekunnissa. Jalasjoessa tulvavirtaamat ovat yleensä jonkin verran pienempiä kuin Kauhajoessa. Kuivana kesänä virtaamat ovat minimissä välillä jopa kuukausia.

Keväällä Pitkämön tekojärven vedenpintaa lasketaan ennen kevättulvaa. Nykyisin on käytössä vain osa säännöstelytilavuudesta rantojen sortumavaaran vuoksi. Pitkämön pieni varastointitilavuus pyritään käyttämään alapuolisen Kyrönjoen ja etenkin Ilmajoen alueen tulvatilanteen hillitsemiseen tarkasti tulvahuipun hetkellä, koska säännöstelytilavuus täyttyy suurilla tulovirtaamilla noin vuorokaudessa.

Kyrönjoen yläosan pengerrysalueet sijaitsevat Ilmajoen taajaman ja Ylistaron Hanhikosken välisellä noin 30 km:n matkalla. Pengerrysten avulla saadaan estettyä tulvavesien leviäminen pengerretyille peltoalueille yleisemmillä kuin keskimäärin kerran 20 vuodessa esiintyvillä tulvilla. Tätä harvinaisemmilla tulvilla vesiä johdetaan joesta pengerrysalueille, jotta joen vedenpinnan nousua saadaan hillittyä.

Ilmajoen taajama sijaitsee tulvasuojelutöihin kuuluvien jokipengerrysten yläpäässä. Ilmajoen tulvavahinkojen välttämiseksi penkereisiin on rakennettu tulvaluukkuja ja ylisyöksykynnyksiä, joista vesi päästetään suurella tulvalla purkautumaan pengerrysalueille. Näin estetään vedenpinnan nousu haitalliselle tasolle Ilmajoen taajamassa. Tulvaluukuista pitää virrata vettä Rintalan, Tieksin ja Halkosaaren pengerrysalueille, kun vedenpinta Kyrönjoessa Nikkolan sillan kohdalla ylittää tason N43 +40,00 m. Kyrönjoen yläosan pengerrysalueilla on käytettävissä karkeasti arvioiden noin 40–80 milj. m3:n varastointitilavuus. Tulvapenkereillä suojatuilla alueilla on niiden suuren varastokapasiteetin ansiosta iso merkitys Ilmajoen taajaman tulvasuojelulle.

Kyrönjoen vesistön erityispiirteisiin kuuluu, että jäät lähtevät liikkeelle ensin yläjuoksulta. Liikkuvat jäät aiheuttavat ongelmia ruuhkautuessaan alempana jokiuomassa vielä kiinteästi paikallaan olevien jäiden kanssa. Kyrönjoen vesistöalueella jääpatoja ehkäistään ennalta sekä säännöstelytoimin että jääkannen sahauksella, jota on tehty ajoittain joen alajuoksulla Mustasaaressa, Vähässäkyrössä (Vaasa) ja Isossakyrössä. Sahaustarpeen arvioinnissa hyödynnetään jäiden vahvuusmittauksia. Jääpatoja torjutaan pääosin kaivinkonetta apuna käyttäen. Jokisuiston jääpatojen torjuntaan on käytetty myös ilmatyynyalusta. Jääpadon purkamisessa pyritään siihen, ettei alapuoliseen jokiuomaan aiheuteta vielä suurempaa vahinkovaaraa.