Säännöstely

Kymijoen vesistöalue
Kymijoen vesistöalue on pinta-alaltaan Suomen neljänneksi suurin vesistöalue (37 159 km2), ja se kattaa n. 11 % koko Suomen pinta-alasta. Vesistöalue sijaitsee suurelta osin Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnissa.
Vesistöalueelle on leimallista järvien suuri osuus. Järvien pinta-ala on yhteensä 7100 km2, mikä on 18,3 % koko Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Vesistöalueen pääjärvi on Päijänne, jonka laskujoki Kymijoki laskee Suomenlahteen.
Kymijoen vesistöalueen säännöstely
Kymijoen vesistöalueen järvien nykymuotoinen säännöstely aloitettiin pääosin 1950–1960-luvuilla ja Kymijoen säännöstely 1920–1950-luvuilla. Järvien säännöstelyllä on pyritty edistämään vesivoiman hyödyntämistä sekä tulvasuojelua. Kymijoella säännöstelyn päätarkoitus on ollut vesivoiman tuottaminen ja tulvasuojelu.
Kymijoen vesistöalueella on kymmeniä säännöstelykohteita, mutta myös merkittäviä luonnontilaisia järviä. Vesistöalueen pääjärvi Päijänne sekä sen alapuoliset Konnivesi, Ruotsalainen, Arrajärvi, Iitin Pyhäjärvi ja Kymijoen Tammijärvi ovat säännösteltyjä. Säännösteltyjä järviä on myös kaikilla Päijänteeseen laskevilla vesireiteillä lukuun ottamatta Sysmän reittiä. Rautalammin reitin pääreitti on kuitenkin säännöstelemätön. Kymijokeen laskevilla Mäntyharjun reitillä ja Valkealan reitillä on myös useita säännösteltyjä järviä.
Kymijoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.
Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset
Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.
Kymijoki
Kymijoki alkaa Päijänteen kaakkoisosasta, Asikkalan kunnassa sijaitsevasta Kalkkisista. Kalkkisista Kymijoki virtaa Ruotsalaisen, Konniveden ja Arrajärven kautta Iitin Pyhäjärveen. Mäntyharjun reitin vedet laskevat Pyhäjärven koillisosaan. Kuusankosken yläpuolelle Kymijokeen laskevat myös Kivijärven eli Valkealan reitin vedet. Sieltä Kymijoki virtaa mereen lähes järvettömänä, eikä siihen liity myöskään merkittäviä sivuhaaroja. Ennen kuin Kymijoki laskee mereen, se haarautuu Pernoon yläpuolella kahteen päähaaraan. Itäinen eli Pernoon haara laskee mereen Kotkan kaupungin kohdalla. Läntinen Hirvikosken haara laskee mereen Ahvenkoskenlahdella. Veden jako päähaarojen välillä hoidetaan Hirvivuolteen säännöstelypadolla, jonka säännöstelystä ja kunnossapidosta vastaa Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Matkaa Kalkkisista merelle Ahvenkoskenlahteen kertyy noin 203 kilometriä ja putouskorkeutta noin 78,5 metriä. Kymijoki on kokonaisuudessaan säännöstelty; joen varrella on 12 vesivoimalaitosta, joiden kokonaisteho on noin 220 MW.
Kymijoessa virtaa vettä keskimäärin 283 kuutiometriä sekunnissa. Virtaaman ääriarvoja ovat ylivirtaama 816 kuutiometriä sekunnissa (vuosi 1899, arvioitu) ja alivirtaama 65 kuutiometriä sekunnissa (vuosi 1942).
Suur-Päijänne
Suur-Päijänteen keskeisimpiä säännösteltyjä järviä ovat Päijänne ja Vesijärvi.
Päijänteen säännöstely on toteutettu tulvasuojelun lähtökohdista, ja sen tarkoituksena on ollut vähentää myös Kymijoen alaosan tulva-alttiutta. Säännöstelyn perusajatus on käyttää Päijänteen allasta tulvavesien varastona niin, että otetaan huomioon senhetkinen ja ennustettu vesitilanne. Etenkin normaalien kevättulvien hallinnassa Päijänteen säännöstelyllä on suuri merkitys niin Päijänteen ranta-alueille kuin Kymijoen varren maankäytöllekin. Suurtulvissa, kun säännöstelyvara on käytetty loppuun ja Päijänteen allas on täyttynyt, järveä ei voida enää hyödyntää veden lisävarastona.
Päijänteen säännöstely
Päijännettä säännöstellään säännöstelypadolla, joka on rakennettu Asikkalan kunnassa sijaitsevan Kalkkistenkosken sivuhaaraan. Suuri osa Päijänteestä lähtevästä vedestä purkautuu kuitenkin Kalkkistenkosken kautta, eikä tähän voida vaikuttaa säännöstelyllä.
Päijänteen nykyinen säännöstelylupa on vuodelta 2002. Luvan valmisteluvaihe sisälsi laajan säännöstelyn kehittämishankkeen, jossa pyrittiin ottamaan entistä paremmin huomioon järven lisääntynyt virkistyskäyttö sekä säännöstelyn vaikutukset alapuoliseen Kymijoen vesistöön. Luvassa annettiin tarkempia ohjeita erityisten vesitilanteiden (tulva/kuivuus) hallintaan sekä uudet päivitetyt tavoitekorkeustaulukot.
Tavoitekorkeuksien määrittäminen edellyttää, että Päijänteeseen tulevia vesimääriä ennustetaan jatkuvasti useiden kuukausien päähän. Luvan erikoisuutena on, että tavoitekorkeudet voivat muuttua myös jälkikäteen. Lopullisten tavoitekorkeuksien alittuminen tai ylittyminen ei merkitse säännöstelyn lupaehtojen rikkoutumista, vaan kuvaa pääasiassa sitä, miten hyvin Päijänteeseen tulevat vesimäärät on kyetty ennustamaan. Päijänteen säännöstelystä vastaa Kaakkois-Suomen ELY-keskus.
Vesijärvi
Hollolan, Lahden ja Asikkalan alueella sijaitsevaa Vesijärveä säännöstellään Vääksynkosken säännöstelypadolla, joka sijaitsee Vesijärven ja Päijänteen välissä. Säännöstelyn tarkoituksena on vesiensuojelu. Vesijärven säännöstely liittyy veden johtamiseen Vesijärvestä Porvoonjokeen jätevedenpuhdistamoilta tulevien jätevesien laimennusvedeksi.
Leppävesi-Kynsivesi
Alueen säännösteltyjä järviä ovat Leppävesi, Saraavesi ja Kuuhankavesi. Reitin alinta järveä, Leppävettä, säännöstellään Vaajakoskella vesivoiman tuotantoa ja tulvasuojelua varten. Säännöstelyllä on saatu jonkin verran nostettua kuivan ajan vedenkorkeuksia, vaikka vedenpinta laskee yleensä edelleen runsaasti kesän aikana. Voimalaitospadon yhteydessä on kalatie.
Leppäveden yläpuolella sijaitsevaa Saraavettä säännöstellään vuonna 1923 valmistuneella Kuhankosken voimalaitospadolla. Vedenpinta vaihtelee hyvin vähän lukuun ottamatta kevättä, jolloin vedenpinta voi nousta joinakin vuosina huomattavasti tavanomaista korkeammalle. Padon yhteydessä on nykyisin kalatie.
Kuuhankavettä säännöstellään Venekosken voimalaitospadolla. Kesällä ja syksyllä vedenpinta on yleensä lähellä ylärajaa. Juoksutukset painottuvat talviaikaan, jolloin vedenpinta laskee yleensä huomattavasti.
Viitasaaren reitti
Viitasaaren reitillä on yksi säännöstelty järvi, Kivijärvi, jota säännöstellään Hilmon voimalaitospadolla vesivoiman tuotannon ja tulvasuojelun tarpeisiin. Säännöstelystä on ollut hyötyä myös järven virkistyskäytölle, koska vedenpinta laskee nyt kesän aikana yleensä vähemmän kuin ennen säännöstelyä. Pieni osa järven vesistä juoksutetaan Potmonkosken säännöstelypadon kautta, jossa on denil-tyyppinen kalatie.
Keitelettä ei säännöstellä, vaan juoksutuksissa noudatetaan lupamääräyksiin sisältyvän purkautumistaulukon virtaamia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vedenpinta vaihtelee luonnonmukaisesti. Vedet virtaavat Äänekosken voimalaitospadon sekä pieneltä osin Mämmenkosken kautta Kuhnamo-järveen.
Jämsän reitti
Jämsän reitin tärkein säännöstelty järvi on Jämsänjoen yläpuolella sijaitseva Kankarisvesi. Sitä säännöstellään Rekolankosken voimalaitospadolla Jämsänkosken paperitehtaan sähköntuotantoa ja vedenottoa varten. Vedenpinta pyritään pitämään kevättulvien jälkeen lähellä ylärajaa kuivuuden varalta.
Saarijärven reitti
Saarijärven reitin tärkeimpiä säännösteltyjä järviä ovat Saarijärvi ja sen kanssa samassa tasossa olevat Pieni- ja Iso-Lumperoinen sekä Pyhäjärvi ja Kiimasjärvi. Reitin yläpäässä sijaitsevaa Kyyjärvi on myös säännöstelty.
Saarijärveä säännöstellään vesivoiman tuotantoa ja tulvasuojelua varten Leuhunkosken voimalaitospadolla. Säännöstelyn seurauksena järven vedenpinta laskee talviaikana huomattavan paljon. Kesällä vedenpinta pysyy virkistyskäytön kannalta sopivalla tasolla. Säännöstelypadon yhteyteen valmistui kalatie v. 2021.
Saarijärven reitin suurinta järveä, Pyhäjärveä, säännöstellään Parantalankosken voimalaitospadolla. Järven vedenpinta vaihtelee vain vähän ja hitaasti lukuun ottamatta talvea, jonka aikana vedenpinta laskee 30–50cm. Pieni osa järven vedestä virtaa Pyhäkosken kautta kohti Saarijärveä.
Reitin säännöstellyistä järvistä alimpana on Kiimasjärvi, jota säännöstellään Hietamankosken voimalaitospadolla. Kiimasjärven vedenpinta pyritään pitämään lähellä ylärajaa, mutta järven lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa vaihtelua vedenpintaan. Padon yhteyteen rakennettiin kalatie v. 2020.
Rautalammin reitti
Rautalammin reitillä on kaksi pienehköä säännösteltyä järviryhmää: Kiesimä, Sonkari ja Vesantojärvi (pinta-ala noin 43 km2) sekä Hirvijärvi, Ahvenisenjärvi ja Kalliojärvi (noin 33 km2). Muilta osin vesistö on rakentamaton.
Sysmän reitti
Sysmän reitillä ei ole varsinaista vesistösäännöstelyä. Reitin suurimmat järvet ovat Suontee ja Jääsjärvi. Sysmän reitin Tainionvirran varrella sijaitsee Virtaankosken voimalaitospato, jonka juoksutukset vaikuttavat Nuoramoisjärven vedenkorkeuteen.
Mäntyharjun reitti
Mäntyharjun reitin keskeisin säännöstely kattaa Puulan ja samassa tasossa olevat Liekuneen ja Ryökäsveden. Järvien yhteispinta-ala on 378 km2, ja niitä säännöstellään Kissakosken voimalaitoksella. Kissakosken kanavan vesivoima otettiin käyttöön 1900-luvun alussa.
Tarha-, Juolas- ja Sarkaveden säännöstely toteutetaan Woikosken voimalaitoksella sekä Vuohijärven säännöstely Siikakosken voimalaitoksella. Vuohijärven säännöstely perustuu luonnonmukaiseen purkautumistaulukkoon. Purkautumistaulukon määrittämästä virtaamasta voidaan tietyin edellytyksin poiketa vuorokausitasolla 30 %, mutta virtaamalisäysten ja -vähennysten on vastattava viikkotasolla toisiaan. Talvi- ja kevätaikana 16.12.–31.5. juoksutusohjelma voidaan suunnitella vapaammin, mutta tulvatilanteessa palataan purkautumistaulukon mukaiseen juoksutukseen.
Niska- ja Suolajärven säännöstelyluvassa juoksutusmäärä perustuu järven vedenkorkeutta vastaavaan vesimäärään. Juoksutusta voidaan lyhytaikaisesti lisätä tai vähentää 30 %, mutta virtaamalisäysten ja -vähennysten on vastattava viikkotasolla toisiaan. Vuoden 2019 tammikuussa tuli voimaan lupamuutos, jonka johdosta alimmat vedenkorkeudet nousivat noin 15–20 cm. Luvan haltija ja juoksutusten hoitaja on KSS Energia Oy.
Säännöstelyn kehittäminen
Mäntyharjun reitillä on käynnissä Puulan säännöstelyn kehittäminen. Tavoitteena on parantaa varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Mäntyharjun reitin vesistöalueella. Selvityksessä pyritään löytämään Puulan säännöstelylle ilmastonmuutokseen sopeutuva juoksutusohje, jolla voitaisiin vähentää tulvasta ja kuivuudesta aiheutuvia haittoja Puulalla ja voimalaitoksen alapuolisessa Mäntyharjun reitin vesistössä.