Säännöstely

Lokan säännöstely aloitettiin vuonna 1967 ja Porttipahdan vuonna 1970. Vuotson kanava valmistui vuonna 1981, minkä jälkeen Lokan vedet on juoksutettu kanavan kautta Porttipahtaan ja siitä edelleen Kitiseen. Lokka ja Porttipahta ovat ylivuotisia tekoaltaita, ja altaiden vedenkorkeus on hyvin riippuvainen kulloisestakin vesivuodesta. Vedenkorkeudet altailla voivat eri vuosina vaihdella suurestikin. Tekojärviä juoksutetaan yleensä huhtikuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen juoksutukset ovat vähäisiä tai Porttipahdan pato pidetään kokonaan kiinni ja tulvavedet kerätään tekoaltaisiin. Kesäaikana juoksutuksia oli aikaisemmin harvakseltaan. Juoksutukset aloitetaan uudelleen elokuun ja marraskuun välisenä aikana. Nykyisin vettä juoksutetaan aiempaa useammin myös kesällä, sähkömarkkinoiden tarpeen mukaan.

Kitisen rakentaminen saatettiin loppuun vuonna 2002, kun viimeinen Kitisen voimalaitoksista, Kelukoski, valmistui. Kitisen täysi porrastus on mahdollistanut joella tehokkaan juoksutuksen. Myös tällä on vaikutusta Lokan ja Porttipahdan voimakkaampaan säännöstelyyn.

Kemijärveä säännöstellään voimatalouden, osin myös tulvasuojelun tarpeisiin. Järveä säännöstelevä Seitakorvan voimalaitos rakennettiin vuonna 1963 ja säännöstely alkoi vuonna 1965. Säännöstelyn alussa avovesikauden keskivedenkorkeutta nostettiin kaksi metriä ja laajoja alueita padottiin ja pengerrettiin. Säännöstely on ollut voimaperäistä; Kemijärvi on Suomen voimakkaimmin säännöstelty luonnonjärvi.

Kemijärvi on vuosisäännöstelyallas, joka tyhjennetään aina ennen kevättulvaa ja järven täyttö suoritetaan lupaehtoja ja seuraavia tavoitteita noudattaen:

1. Optimaalinen energiataloudellisuus: tavoitteena on tuotetun energian arvon maksimoiminen pitkällä aikavälillä.
2. Tulvariskit: minimoidaan tulvariski Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Tulvariskillä tarkoitetaan riskiä, että tulvista aiheutuisi taloudellisia vahinkoja. Koska Rovaniemen suojelu lisää riskiä Kemijärvellä, on kokonaisriski minimoitava.
3. Ympäristönäkökohdat: vedenpinta pyritään nostamaan mahdollisimman nopeasti.

Vuonna 1954 valmistuneen Jumiskon voimalaitoksen tehtävänä on toimia yhteistyössä Isohaaran voimalaitoksen kanssa siten, että laitosten yhteensä tuottaman energian arvo saadaan mahdollisimman korkeaksi. Voimalaitos on rakennettu kallion sisään ja vesi voimalaitokselle johdetaan Ala-Askanjärvestä alkavan kalliotunnelin kautta. Ala-Askanjärveen vesi virtaa Ala-Suolijärven, Niemijärven, Vierusjärven ja Irnijärven kautta. Veden virtaus Ala-Suolijärvestä Jumiskonjokeen ja Vierusjärvestä Vierusjokeen on estetty padolla.

Yli-Suolijärven vedet virtaavat Luksuan padon kautta Ala-Suolijärveen. Korkeussuhteiltaan alempana olevasta Isojärvestä vedet johdetaan kanavan ja pumppaamon kautta Ala-Suolijärveen. Luonnontilaisena vedet virtasivat Ala-Suolijärvestä Jumiskonjokeen, Isojärvestä Köykenöjoen kautta Jumiskonjokeen, Niemijärvestä, Irnijärvestä ja Vierusjärvestä Vierusjoen kautta Jumiskonjokeen ja Ala-Askanjärvestä Askanjoen kautta Kemijärveen.

Ennen säännöstelyä Juotasjoki alkoi Juotasjärvestä ja päättyi Kemijokeen. Säännöstelyhankkeen toteutuessa Juotasjoki jäi lähes kokonaisuudessaan Juottaan tekojärven alle. Juottaan tekojärvi on muodostunut Juotasjärvestä ja siihen liitetystä tekojärviosasta. Tekojärven puolella säännöstelyväli on 8,5 m ja Juotasjärven puolella 4,0 m. Niiden välissä on luonnollinen pohjakannas, joka estää Juotasjärven pinnan laskemisen alemmas.

Juottaan tekojärven alapuolella Juotaskönkäässä sijaitsee Juotaskosken voimalaitos, jonka putouskorkeus on 24 m. Juotasjoen säännöstely on aloitettu vuonna 1958.

Ylempänä vesistössä säännösteltyjä järviä ovat Paattinkijärvi ja Näskäjärvi. Paattinkijärven säännöstely on aloitettu vuonna 1965 ja Näskäjärven säännöstely vuonna 1961. Näskä- ja Paattinkijärvillä on nostettu Juotasjärven säännöstelyastetta.

Ennen säännöstelyä Vanttausjoki alkoi Vanttausjärvestä ja laski Alajärven ja Alalammen kautta Kemijokeen Vanttauskosken kohdalla. Säännöstelyhankkeessa Alalammen luusuaan rakennettiin pato ja Vanttausjoen vedet johdetaan pääosin noin 9 km pitkän kanavan kautta Iso-Kaihuajärveen ja Kaihuan voimalaitokseen. Vanttausjoen vesistön säännöstely on aloitettu vuonna 1972.

Saukkojärven, Pikku-Kaarnin, Iso-Kaarnin ja Iso-Kaihuan säännöstely on aloitettu vuonna 1958. Saukkojärvi on luonnontilassa kuulunut Vanttausjoen vesistöön, mutta säännöstelyhankkeessa sen vedet on käännetty virtaamaan Kaihuanjoen vesistöön. Iso-Kaarnin alapuolella on Kaarnin putkivoimalaitos, jonka putouskorkeus on 18 m. Iso-Kaihuan alapuolella on Kaihua I ja Kaihua II voimalaitokset, joiden putouskorkeus on 46 m.

Raudanjoen vesistön suurin järvi on Olkkajärvi, jonka säännöstely on aloitettu vuonna 1963. Permantokosken voimalaitos sijaitsee n. 2,7 km Olkkajärven luusuasta alavirtaan. Voimalaitoksen putouskorkeus on 24 m. Raudanjoen suuosaan on rakennettu pohjapato, jolla vähennetään Permantokosken lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamia haittoja Permantokosken alapuolisella alueella.