teemana:
Säännöstely

Vesistöjen säännöstely

Vesistön säännöstely tarkoittaa, että vesistön vedenkorkeuksia ja virtaamia säädellään jatkuvasti patojen, vesivoimalaitosten tai muiden rakenteiden avulla. Säännöstely voi palvella vesivoiman tuotantoa tai tulvien ehkäisyä tai sillä voidaan edistää vesiliikennettä, vedenhankintaa, vesistön virkistyskäyttöä, kalanviljelyä, maankuivatusta tai vesiensuojelua. Yleensä säännöstely toteuttaa useita tavoitteita yhtä aikaa.

Vesistön säännöstelyyn tarvitaan vesilain mukainen lupa. Suomessa on voimassa noin 240 vesistön säännöstelylupaa, ja ne kattavat noin 350 järveä. Lähes kaikkia suurimpia järviämme säännöstellään. Suomen koko järvipinta-alasta kolmannes on säännösteltyä.

Luvan vesistön säännöstelyyn myöntää aluehallintovirasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) huolehtivat valtion vastuulla olevista säännöstelyluvista, joita on yli 40. Lisäksi ne vastaavat alueensa säännöstelyjen kehittämisestä sekä valvovat säännöstelyn lupaehtojen noudattamista.

Vaikka järven lasku-uomassa olisi voimalaitos tai pato, se ei aina tarkoita, että järveä säännöstellään. Padon avulla voidaan juoksuttaa vettä myös niin, että noudatetaan purkautumisen luonnonmukaista vaihtelua. Vesioikeudellisesti kyse ei silloin ole säännöstelystä. Tällaisessa järvessä voidaan kuitenkin väliaikaisesti poiketa luonnonmukaisesta purkautumisesta, jos se on välttämätöntä esimerkiksi tulvan tai kuivuuden torjumiseksi. Saimaa ja Iso-Längelmävesi ovat esimerkkejä tällaisesta järvestä. Lisäksi on järviä, joita ei säännöstellä mutta joissa yläpuolisen vesistön säännöstely on muuttanut merkittävästi vedenkorkeuden vaihtelua. Näihin kuuluu esimerkiksi Puulaveden alapuolella sijaitseva Vahvajärvi.


Säännöstelyn kehittämisellä tarkoitetaan säännöstelyn parantamista siten, että se vastaa taloudellisilta, ekologisilta ja sosiaalisilta vaikutuksiltaan paremmin yhteiskunnan nykyisiä tarpeita ja odotuksia. Päämääränä on sovittaa yhteen eri käyttäjäryhmien ristiriitaisiakin tavoitteita. Onkin tärkeää, että kehittämiseen saadaan mukaan eri sidosryhmät. 1990-luvulta lähtien on toteutettu tai käynnistetty yli sata kehittämishanketta. Niissä on annettu suosituksia muun muassa säännöstelyn toteuttamisesta, kunnostustoimista, kalakantojen hoidosta ja viestinnästä. Suositusten noudattaminen on yleensä vapaehtoista. Jos säännöstelylupa ei mahdollista suositusten toteuttamista, lupaan voidaan hakea muutosta.


Ilmastonmuutos muuttaa virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua ja vaikuttaa siten myös säännöstelyyn. Ilmastonmuutos aikaistaa kevättulvia ja pienentää niitä Etelä- ja Keski-Suomessa. Talvella virtaamat kasvavat, kun lumi välillä sulaa ja osa sateesta tulee vetenä. Myös kuivat kesät voivat yleistyä.

Valtaosa säännöstelyistä on suunniteltu ja aloitettu 1950–1970-luvuilla, ja niiden lupamääräykset perustuvat tuon ajan vesioloihin. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa ongelmia niissä säännöstelyissä, joiden lupaehdoissa määrätään alentamaan järven vedenkorkeutta alkukeväällä eli toteuttamaan niin sanottu kevätkuoppa. Kevätkuopan tarkoitus on tehdä järveen tilaa, jotta sulava lumi ei aiheuta tulvahaittoja järvellä tai alapuolisessa vesistössä. Kun sulaminen alkaa yhä aikaisemmin tai lumikertymä jää pieneksi, kevätkuoppa voi kuitenkin vaikeuttaa vedenpinnan saamista ajoissa kesäkorkeuteen. Tästä voi koitua haittaa vesiluonnolle, vesien virkistyskäytölle ja myös vesivoimalle. Talvivirtaamien kasvu voi puolestaan aiheuttaa sen, että syksyisiä säännöstelykäytäntöjä pitää muuttaa varsinkin Etelä-Suomessa. Säännöstelyluvat ja vesistöt ovat erilaisia, joten muutostarpeet selvitetään tapauskohtaisesti muun muassa vesistömallinnuksen avulla.

Pakollinen kevätkuoppa on ollut alun perin noin joka kolmannessa säännöstelyluvassa. Viime vuosina moniin säännöstelylupiin on tehty muutoksia ilmastonmuutoksen vuoksi, ja useita lupia on parhaillaan selvitys- tai käsittelyvaiheessa. Vesistöjen säännöstelyssä on siis edetty jo varsin pitkälle ilmastonmuutokseen sopeutumisen tiellä.

Vaikka säännöstely toimisi hyvin, sen mahdollisuudet vaikuttaa vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ovat lopulta rajalliset. Esimerkiksi pitkä kuiva jakso vähentää väistämättä vesimääriä, koska säännöstelyllä ei voida varastoida vettä etukäteen kaikkein vaikeimpien tilanteiden varalta. Matalilta vedenkorkeuksilta ei silloin voida välttyä. Poikkeukselliset kuivuusjaksot ovat aiheuttaneet eniten tyytymättömyyttä eräiden säännöstelemättömien järvien rannoilla.


Vesistöjen säännöstelystä säädetään vesilaissa (587/2011). Jokaisella luvanhaltijalla on oikeus hakea muutosta omaan lupaansa. Jos säännöstelystä aiheutuu haitallisia vaikutuksia, joita ei voida muuten vähentää, lupamuutosta voi hakea muu taho. Vesilaissa on määritelty, millä perusteella muutosta voidaan hakea ja mitkä tahot ovat oikeutettuja sitä hakemaan.

Vuonna 2014 vesilakiin lisättiin säännös padotus- ja juoksutusselvityksestä (VL 18 luku 3a §). Tavoitteena oli parantaa varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, erityisesti sään ja vesiolojen ääri-ilmiöihin, kuten tulviin, rankkasateisiin, epätavanomaisiin jääoloihin ja kuivuuteen. Säännös antaa mahdollisuuden tarkistaa lupamääräyksiä tai antaa uusia lupamääräyksiä padotus- ja juoksutusselvityksen perusteella, jos tulvista tai kuivuudesta aiheutuu yleiseltä kannalta vahingollisia vaikutuksia, joita ei voida vähentää muulla tavoin.

Lupaa poiketa säännöstelyluvan määräyksistä voidaan hakea vaarantorjuntatoimia koskevan pykälän (VL 18 luku 4 §) perusteella tilapäisten olosuhteiden, kuten tulvan, takia. Valtion valvontaviranomainen voi hakea poikkeamislupaa, jotta vodaan ehkäistä olosuhteista aiheutuvaa yleistä vaaraa ihmisen hengelle, turvallisuudelle tai terveydelle taikka suurta vahinkoa yksityiselle tai yleiselle edulle. Luvanhaltija voi myös itse hakea poikkeamislupaa toimintaansa uhkaavien olosuhteiden vuoksi.

Täysin uusia säännöstelyjä aloitetaan nykyään enää harvoin. Säännöstelystä on sen sijaan luovuttu viime vuosina siellä, missä sille ei enää ole tarvetta. Kun säännöstely lopetetaan, säännöstelyrakenne muutetaan yleensä kiinteäksi pohjapadoksi tai rakenne puretaan ja uoma muotoillaan luonnonmukaiseksi niin, että vedenkorkeus ja virtaama vaihtelevat sopivalla tasolla.

Säännöstellyt päävesistöalueet

Alla olevilla päävesistöalueilla on oma sivu, jolla kerrotaan alueen säännöstelyistä.

Järvikohtaiset säännöstelykuvaukset

Tästä voit hakea järvikohtaisia säännöstelyhankkeen tietoja. Huomaathan, että mikäli järven nimi on alasvetovalikossa harmaalla, siitä ei ole saatavissa tarkempia kohdetietoja. Voit tutustua järvikohtaisiin säännöstelykuvauksiin myös vesi.fi-karttapalvelussa.

1. Valitse päävesistöalue:

2. Valitse järvi: